keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Mitä sinulle kuuluu?

Minulle kuuluu hyvää. Minulle kuuluu lasten naurua ja välillä nahistelua, heinäsirkan siritystä ja kissan kehräystä, ukkosen pauhua ja sateen ropinaa peltikatolla. Joskus kuuluu kimalaisen surinaa kukkapenkissä, toisinaan kanojen kotkotusta. Pienet kissanpennut naukuvat vienosti, kun äiti on hetkeksi näkyvistä. Koira haukahtaa, toinen koira vastaa. Kuuluu auton ääntä - taisi tulla vieraita tulee kylään, laitetaanpa kahvit kiehumaan. Joskus naapuri grillaa kavereineen, soittelee musiikkia, intaantuupa itsekin laulamaan. Valikoima on suppea, koostuu lähinnä Klamydian hiteistä. Riemukas jollotus pistää naurattamaan, vaikka itseä nukuttaisi. Joskus elokuun yönä, hyvällä tuurilla,  tuuli kantaa kaupungista festarimusiikin sointuja meille monen kilometrin päähän kaupunginlaidalle. Mitä sinulle kuuluu?

Aamuyö. Nukun ikkuna auki, raitis ilma tuo paremman unen. Kauempaa kuuluu lokkien kirkuna. Talvisin on pöllökin huhuillut yöllä. Juna kulkee ohitse muutaman kymmenen metrin päässä. En herää siihen, olen tottunut junan ääneen. Oma 15-vuotias koirani haukahtaa ovella puoli viideltä. Sen korvani rekisteröi, kömmin sängystä ja päästän vanhuksen aamupissille, odottelen hetken, että se malttaa tulla takaisin kierrokseltaan. Kömmin rakkaan viereen jatkamaan vielä hetken unia. Variksenpojat ja harakat rääkyvät puussa toisilleen aamutervehdyksiä, ottavat vähän matsiakin, vaahteran lehdetkin saavat kyytiä. Oravat rapsuttelevat juosta männynkylkeä edes takaisin ylös ja alas. Alakerrassa naukuu kissa, joka odottelee emännän nousevan ja täyttävän kupin. Jossain haukkuu koira.  Jäteauto pysähtyy meidän kohdalla, nostaa roskat kyytiin, kuuluu tuuttausta ja kolinaa. Pikkukisu koittaa herätellä tyttöä, kaipaa jo leikkikaveria... Tyttö jatkaa uniaan.



Havahdun kahvintuoksuun. Haen lehden postilaatikolta. Vanhan peltilaatikon kansi kolahtaa, tuttu ääni jo lapsuudesta, postilaatikko on edelleen sama. Naapurissa aloitellaan ruohonleikkausta. Tulee kaunis päivä. Kuljen kanalalle, kanat kotkottavat riemastuneena, odottavat herkkuja. Niitä ei tullut nyt mukaan, mutta lupaan palata aamiaisen jälkeen asiaan. Kerään aamiaiselle tuoreita munia, kiitän ahkeria rouviani. Auto huristelee ohi, mietin hetken, miltä näytän lyhyessä yöpaidassani ja tukka sekaisin. En välitä. Olen kotona. Kerään munakkaaseen vielä pihalta pinaattia. Isolla tiellä kulkee ambulanssi, bussin jarrut kirskahtaa. Linnut laulavat ja ne varikset räkättävät edelleen. Melko ärsyttäviä olentoja. Tuuli puhaltaa ja tuulikellot kilahtavat hissukseen.



Syömme pinaattimunakasta aamiaiseksi ja juomme kahvit. Puen ja peseydyn ja lähden tekemään eläinten luo aamukierroksen. Kanit kiirehtivät luokseni, ottavat vastaan voikukkaa ja vuohenputkea sekä kuivaa leipää. Kanat saavat viipaloitua kurkkua, paprikaa ja kupillisen punahelttaa ja pienemmän kupin munankuoria sekä jyviä maasta nokittavaksi. Naapurista kuuluu elämisen ääniä. Auto ajaa ohitse. Lokit kirkuvat. Yksi kanoistani ilmoittaa tomeralla kotkotuksella, että kohta sitä saa, munaa nimittäin. Vuoroaan odottavat alkavat myös kertomaan munintatarpeestaan, pihan täyttää äänekäs kotkotus, tämä on heidän normaali aamurituaalinsa. Pesiä sisällä tallissa on monta, mutta yksi niistä on paras. Sille on jonoa. Munan äkistykseen menee helposti puoli tuntiakin. Kymmeneen, yhteentoista mennessä pesistä löytyy 7-8 munaa ja potpotus on hiljentynyt. Päivän työ on tehty. Kanat keskittyvät kylpemään, venyttelemään, jotkut lennähtävät orrelle katselemaan maisemia ja jotkut kuoputtelevat maata, jos löytyisi joku mehukas matonen tai jyvä. Naapurin lapset kiljahtelevat ulkona leikkiessään. Omat lapseni loikkivat trampoliinilla, josta kuuluu rytmikäs narina lasten hyppiessä. Niillä on kivaa kavereidensa kanssa. Lasten nauru on maailman paras ääni. Naapurissa koira haukkuu. Meidän vanha koira haukahtaa ovella, haluaa takaisin sisälle nukkumaan. Hyvin opetettu, yksi haukku riittää vartiksi, siinä ajassa ehtii avaamaan oven. Nuorempi haukkuu vaikka tunnin putkeen, jos ovi ei heti aukea, malttamaton tapaus. Kissa naukuu ikkunalla, mutta ei pääse ulos. Ohi ajaa ylinopeutta auto, jossa popit soivat täysillä. Toivottavasti kukaan ei jää alle.



Päiväkahvit juomme ukin kanssa ulkona. Ukki kertoilee omista lihakaneistaan, joita hän kasvatti sota-aikana, niitä oli satakunta saunan ylisillä. Koitan painaa mieleen jokaisen tarinan, osan kuulen moneenkin kertaan. Ihailemme vapaana kulkevia kanojamme. Ukin mielestä yksi näyttää ihan ukkometsolta, mutta se on oikeasti musta silkkikana (nimeltänsä Pöllervö). Kanat ulkoilevat vain valvottuna. Pelkään, että niille käy jotain. Tiellä hiipii naapurin vapaana kulkeva kissa. Se olisi kiinnostunut kanoista, mutta ei koirien takia onneksi uskalla tulla koittamaan onneaan. Liikenteen vaimea pauhu kulkeutuu korviini läheisiltä teiltä. Heinäsirkka sirittää. Aurinko paahtaa ja jäätelö sulaa. Helikopteri lentää taivaalla, minnekähän se on menossa. Oma koirani haukkuu sisällä, haluaa ulos, se sitkeämpi tapaus. Lasken sen ovesta ja se lösähtää viereeni, katselee kanoja, jotka pihalla kuoputtelevat maata. Ne ovat omaa laumaa, niihin ei kosketa. Kissa jäi maukumaan ovelle, mutta ei pääse ulos. Tyttö leikkii estekisoja keppihevosella. Hevonen ei ole hirnuvaista sorttia, se laukkaa vierestäni hiljaisena. Ohi ajaa ylinopeutta auto, joka soittaa täysillä teinihittejä. Jumps-jumps-jumps sanoo autostereo. Jumps-jumps-jumps sanoo trampoliinin jouset. Molemmat täydentävät toisiaan. Raukea kesäpäivä. Pyykit narulle ja tiskit koneeseen. Kukkapenkeistä kantautuu ruusun suloinen tuoksu.


Illalla laitan grillin tulille. Naapureista kuuluu lasten iloiset äänet, kivaa, että niillä on kivaa. Koira haukkuu jossain. Omani odottavat kärsivällisesti vierelläni, kun grillaan. Kanit loikkivat ja makoilevat aitauksissaan, hiljaisina. Vain heinänrouske kuuluu. Pääskyt lentelevät korkealla, huomennakin tulee hyvä päivä. Grilli tirisee ja tuoksuu, koirilta valuu kuola, tips-tips-tips. Joku leikkaa pensasaitaa. Jostain kantautuu puhetta, joku mörisee matalalla rumalla äänellä. Muutamia autoja ajaa ohi grillatessani, osa niistä hiljentää, huomaavat varmaan pihatiellä tepastelevat kanarouvani. Monet pitävät niitä viehättävinä, näkymä on kodikas. Välillä nuorin kana säikähtää, päästää kotkotuksen ja lennähtää metsänreunasta kovaa vauhtia, kunnes rauhoittuu takaisin tarhaan päästyään. Muut kanat ei juurikaan hötkyile, Tirppa vaan pelkää peikkoja metsänreunassa. Tuumin, että elämä on aika mallillaan.



Syötyämme rapsuttelen grillin puhtaaksi, ja korjaamme ruoat sisään. Laitamme kanat takaisin tarhaansa, joka sijaitsee tontin äärimmäisellä reunalla metsän vierellä. Ne menevät sinne melko kiltisti kun kävelee perässä, jotkut potpottavat vastalauseeksi mennessään. Lasken uudet vedet juoma-astioihin, vesi lorisee kirkkaana kaivosta. Lakaisen tarhasta kanojen levittämät ruoat kasaan ja kannan lapiolla kompostin. Koira kirmaa luokseni ja kanat säikähtävät, hetkellinen levoton kotkotus ja kohta taas rauhoitutaan. Seitsemän-kahdensan maissa koko lauma on jo itse mennyt talliin sisään, ja kivunneet orsille nukkumaan. Iltaunista porukkaa.

Haen uuden heinäpaalin tallista kanien tarhaan. Kuiva heinä rapisee ja tuoksuu. Koira haukkuu naapurissa ja jossain lapset taitavat olla äänistä päätellen vielä vesileikeissä. Käyn hetkeksi saunan terassille hetekalle, otan kirjan syliin ja jään tuijottelemaan taivasta. Pääskyt lentävät. Koirat tulevat torkkumaan vierelleni. Lentokone jättää taivaalle vanan, mutta ääntä ei kuulu. Lapsimuruset ovat väsähtäneet trampoliinilla, narinaa ei enää kuulu, ovat tainneet mennä jo sisälle. Mies laskee saunalla vettä. Kohta nousee piipusta jo savu. Metsän reunassa rapisee, ukki on tekemässä vastaa saunaa varten. Itikka inisee korvani juuressa, se ei haittaa, sillä olemme eri puolilla hyttysverkkoa. Antaa inistä.

Käymme saunassa. Kiuas sihisee, vasta läiskähtelee. Koivun tuoksu leviää saunaan. Puut palavat ritisten kiukaassa.  Ukkonenkin jyrähtää. Jossain menee paloauto, toivottavasti ei ole sattunut mitään vakavampaa. Istumme välillä rapulle jäähdyttelemään. Ohi ajaa auto kovaa vauhtia, popit täysillä soiden. Musiikki jää päälle, sen yli kantautuu puhe. Huutaa pitää, kun ei muuten kuulu, kun musiikki on niin kovalla. Istun ulkosaunan ylälauteella, seinän takana kanalassa on aivan hiljaista. Kanihäkiltä kuuluu "töps". Kani ei pidä pauhaavasta musiikista, harva eläin kai pitää. Heinäsirkka sirittää. Tunnen kiitollisuutta siitä kaikesta mitä minulla tässä on. Oma pala maata ja taivasta. Oma laumani, rakkaita ihmisiä ja eläimiä. Osa lähempänä, osa kauempana. Oma tapani elää.

Taivas värjääntyy purppuraksi. Pääskyt lentävät korkealla taivaankaarella. Muutama myöhäinen lintu visertelee iltalaulujaan. Koirat ja kissat käyvät makuulle masut täynnä. Kanalassa kanat uinuvat orrella. Kanit nakertavat hissukseen heinää. Juna kulkee vähän matkan päässä. Naapurissa haukkuu koira. Lapsi halii iltahalit, vähintään pariin otteeseen ja sittenkin saattaa vielä tulla joku tähdellinen asia mieleen, jota pitää tulla kertomaan. Toinen huutele öitä huoneestaan, nukkuu siellä koira vierellään. Ukki on jo käynyt nukkumaan.

Joku silittää minua hiuksista, kuiskaa hyvää yötä ja olet rakas. Hiljaa lausutut sanat tuovat turvan ja unen. Nukahdan.



****************

ps. meillä kävi tänään terveys- ja ympäristötarkastaja toteamassa taas kerran (kolmas kerta vuoden sisään), ettei meidän kanoista aiheudu (edelleenkään) haittaa naapurille. Mikäli naapuri edelleen kuulee häiritseviä ääniä päässään, vika löytyy siis jossain muualta kuin meidän kanasista.

tiistai 29. heinäkuuta 2014

Kesäyön on onni omanani

 
Tätä metsää rakastan:
naavapartakuusia
suopursusoita
kivikkorinteitä
neulaspolkuja
Rakastan iltaan hiljenneenä
kevään lauluja helisevänä
myrskyssä kohisevana.
Tätä karua
hoitamatonta.
Keloineen pahkoineen
lahorastaineen.
Tätä metsää rakastan.
Tätä maata.
 
Maaria Leinonen










Kesäyön lämmin syleily, suopursun vahva tuoksu, kosteisiin mättäisiin uppoavat kumisaappaat, huikopalaksi kaarnikoita ja juolukoita, eväänä kuppi viiniä. Kaksi kaverina kulkevaa koiraa ja vahva käsi, josta pitää kiinni.

perjantai 25. heinäkuuta 2014

Unelma omavaraisemmasta ja luonnonläheisemmästä elämästä

Jo vuosia päässä muhinut ajatus itse kasvatetun tai kerätyn ruoan ja tarpeiden hyödyntämisestä tuntuu aina vaan oikeammalta ja omalta jutulta. Ajattelinpa kertoa tämänhetkisestä tilanteestamme.

Oma kaivo, puusauna, tulisijat

Meillä on aika hyvät mahdollisuudet jo jonkinasteiseen omavaraisuuteen, vaikka asummekin taajamassa. Meillä on noin 1600 neliön tontti, pihakaivo, ulkosauna, jossa kiuas lämpiää puilla ja pesuvesi nostetaan kaivosta. Sisällä talossa meillä on keskuslämmityskattila (lämmittää pattereita + käyttövettä), jota voi lämmittää öljyn lisäksi puilla, mutta ennen kaikkea meillä on erinomaisen hyvin toimiva pönttöuuni sekä keittiössä puuhella. Ruoanlaitto, tiskit, pyykit ja peseytyminen onnistuisi siis, vaikka sähköt menisivät poikki pitkäksikin aikaa.

Kotivara

Kellarista löytyy viileää säilytystilaa elintarvikkeille. Siellä pidän myös aika laajaa kotivaraa, varastoa pahan päivän varalle. Kotivaran, pakastimen ja kanalamme turvin pärjäisimme varmasti helposti pitkänkin aikaa omillamme :) Kotivarana on kellarissa mm runsaasti liha- ja kala, kasvis- ja hedelmäsäilykkeitä, makaroonia, riisiä, pastavalmisteita, hilloja, mehuja, jauhoja, hiutaleita, öljyä, rusinoita ym.  Kotivara on jatkuvassa kierrossa, joten ei siis mikään mene pilalle ja jää käyttämättä, varastoimme sellaista tavaraa, kuin mitä muutenkin käytämme.


Polttopuu

Minulla on oma hehtaarin metsäpläntti, josta saamme polttopuuta. Puuta emme tarvitse ostaa, käymme tekemässä sitä itse :)


Herkkuja hyötypuutarhasta

Tänä kesänä omasta pihasta syödään ja säilötään raparperia, pinaattia, tilliä, oreganoa, sitruunamelissaa, timjamia, ruohosipulia, lipstikkaa, viinimarjoja, karviaisia, vadelmia, pensasmustikkaa, omenoita, kirsikoita, luumuja, tomaattia, kurkkua ja kurpitsaa. Mehustan, hilloan, pakastan ja kuivaan... 

Jätehuolto ja lannoitus
Hankin juuri pienen pihakompostorin. Eläinten ansiosta meillä ei jää juurikaan biojätettä, mutta jotain kuitenkin esim banaanin kuoria ym. Jätelaskua pienennämme tehokkaalla kierrätyksellä, poltamme puun seassa kaiken palamiskelpoisen jätteen, biojätteen hoitaa eläimet ja kompostori, puutarhajäte kierrätetään avokompostissa kanalapehkun kanssa. Meillä on pieni roska-astia ja se tyhjennetään tällä hetkellä kahden viikon välein. Kasvimaata lannoitan pelkästään kompostilla, jossa seassa siis kanin- ja kananlantaa, turvetta, purua, tuhkaa. Pehkusta tulee erinomaista kompostiainesta!


Eläinen ruokinta

Hyödynnän kanalassa myös eräästä ruokalasta ja kaupasta ylijäämän, jota saan hakea eläinrehuksi.  Suurin osa myyntiajan ylittäneestä tavarasta on hyvässä kunnossa olevia kasviksia, kuten avomaakurkkua, tomaattia, paprikaa, kukkakaalia, retiisiä, banaaneja, joita käytämme itsekin omalla vastuulla. Kanat ja kanit elävät herroiksi näillä "ylijäämillä" sekä ylipäänsä kaikilla ruoantähteillä, mitä meiltä jää (ja mitä ei anneta koirille tai kissoille).  Kanat syövät myös jyviä, joita saadaan miehen kotitilalta ja pihassa vapaana ollessaan saavat tonkia kompostista matoja ja mitä lie öttiäisiä napostelevatkaan. Talveksi annetaan lisänä teollista kananrehua tarvittaessa, mutta kesällä sen menekki on nolla. Kaneja varten käytiin hakemassa juuri 30 paalia vastakuivattua ja paalattua heinää, se kun on kanien tärkein ruoka ja ne pärjäisi periaatteessa sillä ja vedellä, mutta noita ylijäämäherkkuja kyllä riittää kaneillekin. Koirat syövät sekä kotiruokaa että Jahti&Vahtia, mutta kissat nirsoilevat ja vaativat Whiskasia. Niille kelpaa harvoin edes tonnikala taikka lohi...

Metsän ja suon antimet

Metsästä saamme sieniä, mustikkaa, lakkaa, variksenmarjoja, puolukkaa ja karpaloa. Niistä tehdään mehua ja hilloa ja valtaosa pakastetaan ja syödään smoothien seassa.  Ystävän luota saan käydä keräämässä marja-aroniaa, siitä keitän mehua, joka vain paranee vanhetessaan.



Villivihannekset

Kerään myös villivihanneksia/lääkeyrttejä kuten maitohorsmaa, nokkosta, mesiangervoa, siankärsämöä jne. Horsmaa kuivaan myös kaneille/kanoille kerpuksi talven varalle. Kuivatan omaan käyttöön tulevat tässä saunakammarissamme joko seinällä kimppuina roikottaen tai kasvikuivurissa. Tässä kuvassa tulossa pinaattia ja oreganoa.


Itse leipomalla

Leivän ja leivonnaiset leivon itse, pyrin pitämään leivontapäiviä, jolloin teen esim 8-12 ruislimppua (hapanjuureen) tai leivon vierasvaraa pakkaseen. Kesällä leivon enemmälti sähköhellalla, mutta muuten pyrin hyödyntämään puuhellaa. Jauhot ostan mieluisten lähituottajilta.

Kotitarvekanalasta/kanilasta munia ja lihaa

Kananmunat saamme omasta kanalasta, niitä riittää kotitarpeiksi ja myyntiin/vaihtoon. Muniin olen vaihtanut mm tyrniä, jota itselläni ei vielä kasva ja jota käytämme paljon. Kukkoa meillä ei ole, koska asumme taajamassa, mutta annan kanojen hautoa hedelmöittyneitä munia ja nytkin meille on pian syntymässä neljä uutta tipua. Osa jää kanalaan munimaan, osa menee paistiksi ja kaikki kukkopojat menevät paistiksi myös. Meillä on myös kaverin kanssa kimpassa hankittu hautomakone, jolla voin hautoa talvisaikaan, kun omat kanat eivät haudo. Tällä hetkellä meillä on yksi tipu ja kaksi kanaa, jotka hautovat, toisen laskettu aika on ihan pian - jännityksellä ootellaan, mitä ihania palleroita sieltä putkahtaa!

Ensi viikolla otamme sitten yhden askeleen eteenpäin, meille tulee lihakaneja noiden lemmikkikanien lisäksi.

Hunajaa omalta mehiläistarhalta

Meillä on kolme mehiläispesää, josta saamme pian ensimmäisen sadon. Laatikkojen painavuuden perusteella arvioisin hunajaa tulevan kymmeniä kiloja :) Siitä riittää omaan käytöön, lahjaksi, vaihdettavaksi ja myytäväksi :)



Meidän kesäpaikassamme Pajulassa pääsemme vielä paremmin toteuttamaan aikanaan tätä omavaraisuutta ja luonnonläheistä elämistä. Sinne tulee kyllä sähkö, mutta ei vesijohtovettä. Kaivo on, mutta se pitäisi puhdistaa, ei ole siis tällä hetkellä käytössä. Siellä on myös ulkosauna, jonka korjaamme. Talon remontoimme perinteisillä menetelmillä emmekä aio laittaa vesijohtoa (kuin korkeintaan kaivosta pumpulla) emmekä sisävessaa. Ulkohuussi ja/tai ekokäymälä rules! Puulieden ja pönttöuunin tai muun tulisijan laitamme taloon aikanaan. Tarkoitus olisi, että joskus asumme siellä kesäkuukaudet, eläinlauma tietysti muuttaisi sinne aina mukanamme. Edessä siis myös navetan kunnostusta. Silloin voisi pitää vaikka kesälampaitakin taikka possuja, jotka laitettaisiin syksyllä teuraaksi. Ja vuohi, jolloin saisimme myös maidon ja juuston *haaveilee*.


Semmoista tällä kertaa. Mun iskä sanoikin kerran, että minä oon semmonen viherpiipertäjä - otin sen ihan kohteliaisuutena :) Näin haluan elää ja tämän haluan opettaa lapsillenikin. He ovat jo taitavia hoitamaan ja pitämään huolta eläimistä, tänäänkin hoidettiin tytön kanssa yhtä tappelussa haavan saanutta kania. Poika kehitteli taas eilen omia reseptejä keräämistään marjoista ja teki hienoa marjahyytelöä herkukseen, siitä tuli tosi hyvää :)

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Kesälomakatsaus

Ehdin lomailla 2,5 viikkoa, joka hujahti kyllä tosi nopeasti. Missään reissussa emme käyneet lukuunottamatta päiväreissuja Kesämaahan ja Tykkimäelle, lisäksi olimme Pajulassa ja mökillä. Oma koti kullan kallis - ja kun meillä on näitä vauvoja nurkat täynnä! Syyslomalla sitten taas reissataan...

Tämän tyttökisun nimeksi lapset antoivat Pöperöpää.


Tässä taas Pöllösykkyrä.


Tämä on Merirosvo.


Ja tämä riemastuttava katti on Vilukissa, joka yrittää olla tässä tosi hurjana :)
 

Oikeasti Vilukissa on tämmöinen hellyttävä pieni rääpäle :) Vilukissa on jo varattu ja lähtee sitten aikanaan uuteen kotiin eräälle mukavalle naisihmiselle, mahdollisesti seuraksi lähtee velipoikakin :)



 Näin sitä kiivetään jo yli esteiden...


Ja huonoille tavoille opitaan heti pienestä pitäen katsomalla miten äiti- ja tätikissa odottavat oven takana, että pahaa-aavistamaton vieras täräyttää oven auki ja katit katoavat silmänräpäyksessä... Onneksi tutut jo tietävät varoa ja yleensä vieraat soittavat ovikelloa, jolloin keretään itse avaamaan ovea ja tönimään kissit sivummalle...

 
Ja onhan meillä sitten tämmönenkin vauva :) 6.7 kuoriutunut tipuli. Nimeä hänellä ei vielä ole, koska emme osaa sanoa vielä, onko se kukko vai kana. Jos tämä on kana, niin jää meille munijaksi, meille mahtuu vielä kuusi kanaa. Jos se on kukko, tulee siitä paisti. Meillä ei ole omaa kukkoa naapureiden takia, mutta kanamme hautovat kaupan luomumunista tai kaverilta saaduista munista ja tarkoitus on kasvattaa poikasia niin omaan  käyttöön, lihaksi kuin myyntiinkin.
 



Päiväretkillä sitten käytiin muutamana päivänä. Pajulassa lomailimme myös mehiläistarhalla töitä tehden ja nurmikkoa ajellen ja ruokaostokset teimme kauppa-autosta! Se oli tosi kiva kokemus niin isommille kuin pienimmillekin :)




Mökillä uitiin, mukana lainalapset ja koirat...



Minä ja mun ukkelit kävimme soutelemassakin...ja laivakoira jäi rannalle ruikuttamaan... hädissään juoksi kahden laiturin väliä, että miten ne nyt mut tänne jätti...
 

Tykkimäellä ihasteltiin kanoja ja komeaa kukkoa...


Ja pehmoisia lampaita, mun haave lapsuudesta asti on ollut saada  pitää lampaita... ehkä jonain päivänä :)
 
 


Kirppu pääsi seikkailuradalle, Villiksellä ei ollut harmillisesti sopivia kenkiä :( Hienosti sujui pojulta radalla valjaitten kanssa liikkuminen omin päin, liikunnallinen lapsukainen :) Tämmöiset paikat on minusta tosi kivoja ja hyödyllisiä lapsille! Olispa näitä vaan enemmän!


 
Mutta eniten lomailtiin vaan kotona ♥
 

Aloin rakentamaan keskiaikaista yrttitarhaa...


Mun ihana pieni vehnäpelto :)


Kirsikat alkoivat kypsyä...


Tehtiin vanhasta terassista entistä ehompi yhdistämällä kaksi pikkuterassia reilun 14 metrin pituiseksi. Ylös tulee aikanaan parveke. Kattolipatkin uusittaneen kattorempan yhteydessä. Ehkä ensi kesänä. Kulma saisi olla loivempi. Sellainen Long Island-tyyppinen terassi on haaveissa. Tilaa tässä riittää sinänsä, mutta tuo kapeus (160 cm kapeimmillaan) on sisustuksen kannalta hieman haastava. Semmoinen ripustettava kiikku olis kyllä kiva :) Ja haaveilen myös niistä barn star-tähdistä seinälle... mistähän niitä löytyisi?

 
Keskelle terassia tehtiin erkkeri, jotta tilaa kalusteille on enemmän. Molemmat sisäänkäynnit ja niille omat portaikot jätettiin, toinen tehtiin kokonaan uusiksi, toinen tehtiin vanhoille reisilankuille, se on meillä vaan omassa käytössä, siitä pääsee nopeammin saunaosastolle esim kuraisten koirien kanssa. Talon ruskeat puuosat meinaamme maalata vihreäksi. Kaiteista tulee valko-vihreät. Mitenkähän vaan suojaisi karaatilevyä maalinroiskeilta...? Katto kun uusitaan, siitä tulee varmaan musta tai vihreä.
 

Ehdittiin me myös tekemään sitä lomalla tärkeintä - nimittäin laiskottelemaan ja lepäämään! Pidin monta lukuhetkeä tässä ihanan varjoisessa suvikammarissa saunan terassilla ja yhtenä kuumana yönä siirryimme myös miehen kanssa tänne nukkumaan :)


Ja mikäs tässä on nukkuessa, hyttysverkon alla :)


Keskiaikainen yrttitarha hahmottuu... osa yrteistäkin jo paikallaan.


Kanat ja koirat saivat nautiskella vapaudesta...


Puutarha muuttui vehreäksi keitaaksi... joka kaipaisi kitkemistä ja perennojen jakamista.


Kisuja ehdittiin sylittelemään joka välissä... ei näitä malttaisi käsistään laskea.


Keväällä summamutikassa kylvetyt siemenpussit tuottivat iloisia yllätyksiä :)


Kasvihuoneessa tomaatit ja kurkut nauttivat helteestä :)


Kärhö näyttää jo syksyiseltä.


Viidakossa?


Hyötykasvitkin voivat olla niin kauniita...
 
 
Sellaisissa tunnelmissa meni tämän kesän loma ja tuntui niin hyvältä elää ilman kelloa, olla ilman meikkiä, iho ruskettuneena, jalat multaisena ja tukka auringon raidoittamana. Kaikelle oli aikaa ja suunnitelmia saattoi lennosta vaihtaa :) Ruokaa poimittiin pihalta, munia kanalasta ja laitettiin kiirettä grillissä - tosin välillä tuli kiire muutaman ukkoskuuron saattelemana. Mutta on töihin palaamisellakin puolensa - ilman työtä ei loma tuntuisi niin... no LOMALTA! Ja onhan vielä ihanat kesäillat ja viikonloput, ei se kesä onneksi tähän lopukaan!