keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Kahdeksan viikkoa

Eilen tuli täyteen kahdeksan viikkoa vauvaelämää tämän pikkuisen tirppanan kanssa :)

Aika menee niin vilauksessa! Vastahan me lähdettiin hakemaan tätä neitiä kotiin... herättiin jännittyneinä aikaisin aamulla, teimme sovitut valmistelut leikkausta varten (mm inhat tukisukat piti kiskoa jalkaan) ja suuntasimme auton nokan kohti Kuopiota. Aurinko paistoi ja jännitti kamalasti. Pääsimme kymmenen maissa leikkaussaliin. Miehen läsnäolo ja tuki oli niin parhautta ♡ 

Hän onneksi pääsi kanssani leikkaussaliin pitämään kädestä ja silittelemään. Olo on aika avuton kaikissa piuhoissa ja happimaskin kanssa ja pelkäsin puudutusta kauheasti, tärisin kuin horkassa. Sitten kun puudutus oli saatu tehtyä, siitä meinasi tulla huono olo ja sitten tuli sellainen raukea ja lämmin olo, teki vaan mieli nukahtaa, oli jotenkin ihan epätodellinen olo, eikä oikein tajunnut, mitä minulle tehdään ja mitä tapahtuu. Miestä silmiin tuijotellen se tuntui paljon helpommalta :)

Ja sitten kuului se ikimuistoinen vauvan ensiparkaisu, joka avasi kyynelhanat :) Mies sai katkaista napanuoran. Tyttöä näytetiin minulle nopeasti (miten suloinen!) ja sitten hänet vietiin pesulle ja punnitukselle isin kanssa. Isi antoi vauvalle ensimäiset lypsetyt maitotipat pienellä ruiskulla ja piti vauvaa rintaa vasten kenguruhoidossa, kunnes minä sain vauvan rinnalleni heräämöön. Siellä se jo tomerana huusi lisää maitoa...

Niin pieni ja avuton rääpäle  ja nyt kahdeksan viikkoa myöhemmin jo tuollainen tomera pötkö, joka jo juttelee ja hymyilee ja jonka luonteenpiirteet ovat jo tulleet tutuiksi :)


Rauhallinen, helposti tyytyväinen lapsi, joka hermostuu ainoastaan, jos vaipanvaihdolla tulee vilu tai jos väsymys menee yli, silloin on nyt iltaisin tullut vähän huutelua, jota ei meinaa tutti eikä tissi tyynnyttää heti, isin hetkutellessa sylissä sitten yleensä asettuu sen verran, että malttaa alkaa taas rinnalle ja syömään ja nukahtaa siihen :) Vaunuihin kyllä nukahtaa aina ja heti, mutta aina ne vaunut ei tietenkään ole vaihtoehto. Mutta siis peruskiltti ja tyytyväinen vauva :) Ihana tapaus!! Meidän oma rakkauspakkaus!




Osaan näyttää kieltäkin!


Iso ja pieni tyttökultani :) Toisella pituutta noin 56 cm ja toisella vajaat 170 cm ja ikäeroa 14 vuotta :) Niin ihania ja kauniita kumpikin 


Mukavia syysiltoja!



perjantai 9. lokakuuta 2015

Siivouspäivä

Ihanaa, että on perjantai ja viikonloppuna taas koko perhe koossa. Siivouspäivän jälkeen onkin mukava sitten ootella, että Vain Elämää alkaa ja laittaa kynttilät palamaan ja ehkä lasin viiniäkin nauttia :)

Tässä muutamia kuvia meidän nurkista vaihteeksi. Huomenna meinasin käydä pojun huoneen kimppuun ja järjestää sen uusiksi ja mies varmaan rakentaa kaneille talviasumuksia talliin.

Tässä mun pieni työpisteeni. Seinällä muun muassa isoukkini työkaluja.


Tällaisen kivan pienen pahvitaulun löysin ekotorilta, värit oli suloiset!




Makkarissamme on vauvan nurkkaus, kun hänelle ei ole vielä omaa huonetta.


Keittiössä hääri Villis uskollinen Ronja-koira seuranaan.



Öljysin tammiset työtasotkin pitkästä aikaa. Tykkään aina vaan massiivipuutasoista, vaikka ne herkästi imevätkin esim mustikkatahrat, mutta aina ne voi hioa ja öljytä uudelleen. Eikä niissä lopulta kauheasti tahrat näykään.


Ekotorilta löytyi myös ihanan retrot mummolaverhot, joiden värimaailma myös miellytti silmää :)


Alakerran olkkariin siirsin ulkoa pakkaselta turvaan muutaman pelargonin. Saa nähdä selviääkö ne talvella siinä, kun meillä ei ole kylmää verantaakaan. Jos laitan ne kellariin, en muista kastella niitä, viime vuonna onnistuin tuhoamaan pelargonit sillä keinoin...


Näkymä ruokasalista alakerran olkkariin. Ruokasalin seinälle laitoin teipillä muutaman printin ja samalla reunustin isompien lasten laastiin jättämät kädenjäljet teipillä, jotta ne erottuvat paremmin :)


Näkymä eteisestä olkkariin.





Yläkerran olkkarissa on vanha talonpoikaissänky, johon olen kasannut retropeittoja, jotka ovat niin minun kuin lastenkin mieleen - värit ovat ihania ja peitot ovat ihanan painavia, paksuja ja pehmoista puuvillaa.


Siinä sohvalla keksin sitten kuvata tällaisia Prinsessa ja herne-tyylisiä kuvia meidän murusesta.



Hän on vaan niin ihana!!!


Näissä tunnelmissa, oikein mukavaa viikonloppua kaikille!


perjantai 2. lokakuuta 2015

Syysmyrskyä odotellessa

Tänään olemme valmistautuneet syysmyrskyn tuloon purkamalla trampoliinin, ottamalla pienimmät kanit jo talliin suojaan, tarkistamalla, että kotivara on kunnossa, kynttilät tulitikut ja taskulamput on paikoillaan, kantamalla puut ja vedet valmiiksi saunaan ja tuomalla puita myös pönttöuunin lämmitystä varten - onhan se etenkin lapsista kivaa sähkökatkon sattuessa paistaa pönttöuunissa makkaraa ja paahtaa vaahtokarkkeja!

Alkusyksystä löysin pirteän oranssin vanhan keinutuolin takakonttikirppikseltä. Ajattelin, että siinä on mukava kiikutella vauvan kanssa. Miehen mielestä väri oli kyllä kamala, mutta lupasin, että se voidaan maalata. Mies sanoi hioneensa ja maalanneena kerran yhden kiikkutuolin eikä aio koskaan enää tehdä sitä uudelleen :) joten tuoli jää mummolan oranssiksi.



Meillä on keittiön laatikossa aina kynttilöitä, tulitikkuja ja taskulamppu (dynamolla toimiva, jossa myös radio) aina valmiina, jos sähkökatko iskee.


Kellarin kotivara ei ole aivan parhaimmillaan, kun nyt äitiyslomalla en raaski kauheasti aina hamstrata, mutta kyllä siellä aina sen verran on, että toimeen tullaan jonkin aikaa, jos joku hätä iskisi tai vaikka sähkökatko sulkisi kaupat tms.



Kellarissa on varastossa lisää kynttilöitä ja myrskylyhty ja lamppuöljyä ja puhtaita vesikanistereita sitä varten, jos tarvitsee ottaa vettä varastoon. Pesuvesi ei ole meille ongelma, sen saamme kaivosta ja ulkosauna lämpiää puilla (tänäänkin). Kaivovesi on kirkasta ja olisi varmaan juomakelpoista, mutta emme ole sitä testanneet aikoihin emmekä kunnolla pesseet, joten emme sitä yleensä käytä juomavetenä enää - lapsuudessani mummi ja ukki kyllä käyttivät ja hyvää se oli. On meillä kyllä kotivarassamme myös paketillinen vedenpuhdistustabletteja...


Pönttöuuni on oivallinen kaveri sähkökatkoissa ja muutenkin :)


Pikku-Aini valmistautuu myrskyyn vetelemällä sikeitä...


Mutta otettiin me näin hienoja kuviakin tässä yksi päivä - kun täyteen tuli kuusi viikkoa. Neuvolassa mitat olivat 55 cm ja 4640 g, Hienosti kasvetaan täysimetyksellä! Olen siitä niin iloinen!







Ja se myrsky... no taitaa se tulla sieltä! Mies ja Villis lähtivät ratsastusseuran hoitamaan narikkavuoroon ja ovat illan poissa, joten me Ainin ja Kirpun kanssa sitten lämmitellään kohta ulkosaunaa ja taidetaan uskaltautua vielä toiselle lenkillekin koiraa käyttämään tuonne tuulen tuiverrukseen! Pidän kyllä syysmyrskyistä, mutta toivotaan, että kaikki ovat suojassa ja turvassa ja suuremmilta vahingoilta vältytään! Ja tänään tulee Vain Elämää, jossa mun suosikki Maiju Vilkkumaan päivä, huippua! Kivaa viikonloppua! Pitäkää kiinni hatuistanne!