tiistai 28. lokakuuta 2014

Pyhäinpäivä lähestyy...

On taas aika pitää "pöö-juhlat" Vihervaarassa :)

Tällä kertaa meinasin ensin ihan oman väen kesken pienimuotoisesti viettää kekriä/samhainia/halloweenia/pyhäinpäivää, mutta Villis kutsuikin sitten viisi ystäväänsä jo yökyläilemään ja halloween-juhliin, joten pääsen sittenkin kehittelemään taas vähän enemmänkin kivaa - pitää alkaa taas kaivelemaan varastosta rekvisiittaa :) Ja toivottavasti saadaan myös pieniä noitia vieraaksi, viime vuonna "pöö-pöytä" ja pööpäät (=muoviset pääkallot) olivat erityisesti erään Roosa-ruususen mieleen :)

Tässä kuvia edellisten vuosien tunnelmista!














 


Lisää kuvia sitten viikonloppuna :)

maanantai 20. lokakuuta 2014

Humisevalla harjulla ja kalmasuolla

Kävimme viikonloppuna retkeilemässä paikassa, jonne olin jo pitkään halunnut mennä. Kiipesimme eräälle korkealle harjulle lähellä vanhempieni kesämökkiä ja kuljimme pitkän matkaa harjun harjalla.


Löysimme maastosta monta  jännittävää juttua, kuten tällaisen kiven, johon joku joskus oli hakannut ympyrän. Mietittiin, mikä sen tarkoitus on ja onko se vanhakin.




 Harju oli korkea ja kapea. Siellä oli myös tällainen harjuhauta /suppa, joka oli suurelta osin suota.  Tunnelma oli jotenkin erikoinen, ihan kuin olisin ollut jossain Keskimaan maisemissa...


Rinne supan pohjalle oli jyrkkä, mutta laskeuduttiin silti katsomaan tarkemmin tätä mystisen näköistä paikkaa. Muun maaston ollessa jo auringonlämmittämää, supan pohjalla varjoissa oli vielä maa aivan jäässä.


Matka takaisin ylös olikin sitten vielä vaativampi... Rinne oli upottavan pehmeää sammalta. Erinomaista liikuntaa :)


Supan pohjalta löysin muuten ensimmäistä kertaa elämässäni mustia torvisieniä, joskin ne olivat hallanpanemia :)


Läheiseltä suolta käytiin vielä retken päätteeksi poimimassa huurteisia karpaloita.


Ihailtiin luonnon muovaamia taideteoksia..



Suon laidalla, juuri ennen kun aurinko alkoi laskea, söimme eväät. Esittelen samalla retkireppumme sisältöä, josta osa on saatu blogin kautta yhteistyönä Varmuusvarasto.fi :ltä.


Vaikka tällä kertaa liikuimme enimmäkseen tutuissa metsissä ja soilla, on hyvä pitää repussa mukana tarvikkeita, joista on apua, jos kuitenkin sattuisi eksymään taikka vaikka loukkaamaan itsensä.


Vesi on elinehto. Juomapullon tai -pussin lisäksi on repussa hyvä olla joku vedenkeruuseen sopiva astia ja vedenpuhdistustabletteja. Varmuusvarasto.fi:stä löytyy muun muassa kätevä kokoontaittuva 10 litran kanisteri sekä vedenpuhdistustabletteja, joita meillä oli mukana myös Turkin matkalla, jossa vesijohtoveden juominen ei ollut suotavaa, siltä varalta, ettemme olisi heti saaneet pullotettua vettä. Halpa, kevyt ja helppo keino turvata puhdas juomavesi. Yhdellä paketilla puhdistaa 50 litraa vettä.


Retkeilijää auttaa myös karbiinihakasella oleva kompassi/lämpömittari, tulentekorauta, joka toimii säässä kuin säässä sekä pieneen tilaan menevä avaruuslakana, jos auttaa lämpimänä pysymisessä ja estää hypotermiaa, jos sattuisi vaikka eksymään tai loukkaantumaan maastossa.


Näitä paracordista eli laskuvarjonarusta tehtyjä rannekkeita meiltä löytyy myös pari, niitä voi pitää ranteessa mukana ja niistä saa purettua hätätilanteessa kestävää narua erilaisiin tarpeisiin erivahvuista narua riippuen kuinka ohueksi säikeeksi narun purkaa. Meillä oli repussa mukana myös armeijan ylijäämävarastolta hankittu laavukangas, joka olisi tarpeen vaatiessa näillä naruilla saatu viritettyä vaikka katokseksi tai laavuksi. Tällä kertaa se palveli vain istuinalustana :)


Tämä  aurinkokennolla ja kammella toimiva radio/valaisin on ehdoton suosikkini! Testasimme sitä kotona ja maastossa ja hyvin toimi kummassakin. Aurinkokennoa voi hyödyntää maastossa ja kammella saa joka tapauksessa virtaa sekä radioon että kirkkaaseen led-valaisimeen. Tämän laitteen hyvä ominaisuus on myös pieni koko ja kevyt paino. Kulkee näppärästi repussa, mutta voisin hankkia tällaisen myös autoon. Kotivaraan tämä on tietysti aivan ehdoton lisä! Ja hyvä lahjavinkki joulupukin konttiin myös!


Muitakin hyödyllisiä tuotteita löytyy Varmuusvaraston tuotevalikoimasta, niistä lisää myöhemmin :)

tiistai 14. lokakuuta 2014

Aurinkokennot ladattu!

Kävimme ottamassa varaslähdön syyslomaan Turkissa. Lapset lomailevat vielä tämänkin viikon kotona, me aikuiset jo jouduimme palaamaan töihin, mutta aurinkoa ja lämpöä on nyt varastoitu talven varalle :)
 

Lomakohteemme oli tällä kertaa Türkler, joka sijaitsee Alanyan ja Siden välissä Turkin etelärannikolla.


Siellä oli hiljattain valmistunut lomakylä, jossa oli paljon uusia hotelleja. Meidän hotellimme kuului Eftalia-ketjuun, alueella oli 6 Eftalia-hotellia, joilla oli rannalla oma vesipuistoalue.


Ranta oli paikoin kivinen (meresssä isoja kiviä, joihin veden sameuden takia kompastui helposti), mutta muutoin siisti ja etsimällä löytyi merestä myös hienoa hiekkaa olevia paikkoja, joissa oli ihana uida. Toisin kuin jostain luin, ranta ei syventynyt nopeasti vaan ainakin niissä 3-4 eri kohdassa pitkää rantaa missä me uitiin, oli pitkälle matalaa ja lasten kanssakin hyvä uida. Ainoastaan sellainen aaltojen muovaama rantatörmä oli meren ja maan yhtymäkohdassa, joka oli noin 30 cm jyrkkä kannas alati aaltojen mukana vellovaa pientä pyöreää kivimassaa.

Lämpöä riitti joka päivälle noin 30 astetta ja merivesi oli ihanan lämmintä myös.


Tässä pienessä kylässä ei kaukana siintävän Atlas-vuoriston ja merenrannan lisäksi ollut juurikaan muuta nähtävää, kävelimme silti jonkin verran hotellin lähistöllä. Matkaa rantaan hotelliltamme oli noin 600 m, mutta sinnekin kulki ees taas traktorin vetämä hauska kärry, jolla pääsi rannalle helposti.


Hotellit alueella olivat uusia ja siistejä, mutta niiden väliset alueet hoitamatonta joutomaata, jossa vuohet laidunsivat vapaina :)

Villis lähti tietysti niitä silittelemään...






Ihmettelimme epäsiistejä pihoja, tosin varmasti turistit aiheuttavat osansa jäteongelmasta, koska tienvarret rannasta hotellille oli täynnä kaikenlaista roskaa... Kylässä asui jonkin verran paikallista väkeä, osa vaatimattomissa hökkeleissä ja osa vankemmissa kivitaloissa. Alueella viljeltiin muun ainakin sitruunaa ja oliiveja ja kaikkialla oli isoja kasvihuoneita, mutta ne olivat tällä hetkellä tyhjillään.



Meidän hotelli oli Eftalia Splash Resort, Finnmatkojen all inclusive-vesipuistohotelli. Hotelli oli uudehko, siisti ja kaunis. Meillä neljällä oli perhehuone, joka koostui kahdesta erillisestä isosta makuuhuoneesta ja kahdesta parvekkeesta. Sänkyjä oli kummassakin huoneessa yksi tupla ja yksi kapeampi, eli pari lasta olis hyvin mahtunut mukaan :) Jos joskus miehen lapsetkin haluaisi lähteä meidän kanssa reissuun, tuommoinen huone olisi passeli. Mummon ja ukin huoneessa oli myös tuplasänky, kapeampi sänky ja vielä sängyksi sijattu sohva... oli valinnanvaraa missä halusi nukkua :D


Hotellin oma vesipuisto oli lasten mieleen, mutta altaiden vesi oli kylmempää kuin merivesi, joten vietimme enimmän aikaa rannassa Eftalia Island-vesipuistoalueella. All inclusive ruokineen ja juomineen toimi myös siellä :) Aurinkotuolit kuuluivat myös hintaan.


Eräänä päivänä kävimme mummin ja ukin kanssa Siden vanhassa kaupungissa ja Apollo-temppelin raunioilla.

Kävelimme kapeilla kujilla. Ostimme jotain pientä, mm pari turkkilaista lamppua kotiin. Muuten kaupat olivat lähinnä täynnä ärsyttävää piraattikamaa... Teetä ostimme myös tuliaisiksi ja kotiin.

Hotellin edessä vuokrattiin akkukäyttöisiä My Pet-"rollaattoreita", joilla lapset tykkäsivät ajella.


Hotellin takana sijaitsi moskeija ja minareetista kantautui rukoukset säännöllisin väliajoin.
 

Alueella oli suuret sitruunaviljelmät. Sitruunat olivat vielä raakoja.






Hotellin ravintolassa oli rakennettu ruoasta erilaisia koristeita. Tämä ei ollut kaikkein kauneimpia, mutta kanafanina oli pakko napata kuva :D


Jälkkäripöytiä oli useita ja ne olivat täynnä erilaisia pikkuleivoksia ja muita herkkuja. Ruoka oli melko hyvää ja sitä oli valtavan suuri valikoima. Eniten pidin tuoreista paistetuista kaloista. Aamupalalla herkkuani olivat lämpimät sandwichit, joiden täytteen sai itse valita. Lapset valitsivat tuttua ja turvallista: ranskiksia, lihapullaa, salaattia ym. Jäätelöä tarjoiltiin rajattomasti joka päivä sekä rannalla että hotellilla muutaman tunnin ajan.


Hotellissa oli joka ilta jotain ohjelmaa, tosin me menimme usein aikaisin nukkumaan, alkuloma meni selvästi univajetta ja väsymystä paikkaillessa, loppulomasta alkoi jo akut olla ladattuna :)


Täällä oli paljon irtokissoja, hotellialueella ne olivat siistikuntoisia ja ihmisiin tottuneita, joten alkuvastustelujen jälkeen annoin kinuaville lapsille luvan silitellä ja sylitellä niitä (ei tullut kirppuja). Niitä oli varmaan parikymmentä pyörimässä hotellin alueellakin.
 

Eftalia Island oli kyllä oikea paratiisisaari, vaikkei  se mikään saari siis ole, vaan vesipuisto/ranta-alue ravintoloineen ja kauppoineen ja erilaisine palveluineen.


Altaita ja vesiliukumäkiä oli useita erilaisia.





 
Viimeisenä lomapäivänä kävimme Alanyassa Kale-linnoituksessa, josta oli hulppeat näköalat. Linnoituksen ensimmäiset osat ovat peräisin jo roomalaisten ajoilta.


Minua hirvitti, kun lapset halusivat kurkistella muurin ampuma-aukoista, joissa ei ollut mitään turvaverkkoja, vaan pudotus suoraan jyrkkää kalliota mereen, noin 250 metriä suoraan alaspäin. Tuntui hieman ahdistavalta ja teki mieli sitoa lapset johonkin puuhun kiinni sen aikaa, kun itse koitti katsella maisemia. Minulla ei ole itselläni korkean paikan kammoa, mutta sellainen paniikki muiden puolesta iskee, kun tietää, että tuolta voisi niin helposti horjahtaa... enkä miestäkään päästänyt tuohon seisomaan, vaikka moni otti siinä kuvia.



Eli näköalat oli vertaansa vailla, JOS niistä uskaltaa nauttia :D


Pitkä matka maahan on, pimpelipompeli pom...




 
Viimeisenä iltana sitten vuorilla ukkosti. Seuraavana aamuna vielä pari tuntia altaalla ja sitten suunta kohti lentokenttää. Lensimme Kuopion kentältä, joten ei ollut onneksi sitten enää pitkä matka kotiin.

Meidän eläinlaumaa oli hoitamassa useampi ihminen, siskoni hoiti koiria Kuopiossa, ukkini kissoja kotona ja lasten iskä kävi joka päivä ruokkimassa kanat ja kanit, kunnes lähti sitten loppuviikosta itse Singaporeen lomailemaan, mutta me tulimmekin silloin sopivasti jo kotiin. Kiitokset kaikille "lomittajille" suuresta avusta ja mummolle ja ukille matkaseurasta :) Matkakuume vaivaa jo...