torstai 7. elokuuta 2014

Sadonkorjuun aika

 
Viime päivät on puuhasteltu sadonkorjuun parissa. On poimittu omia marjoja ja saatu poimia toistenkin marjoja vaihtamalla esim hunajaan tai kahvileipään :) Vaihdantataloutta parhaimmillaan :) Kaksi mehumaijallista on jo keitetty, tänään keitetään kolmas, varmaan vielä jokunen senkin jälkeen :)
 
Myös hunajasatoa on kerätty jo kahdesta pesästä. Harjaamme mehiläiset kakuilta harjalla, viemme kakut äkkiä peitettyyn laatikkoon ja tuomme ne kotiin. Kotona on näillä helteillä ollut linkoukselle otollinen 28-30 astetta, sisälläkin nimittäin, joten on ollut helppoa hommaa, kun hunaja pysyy juoksevana ja irtoaa hyvin lingottaessa :)
 


Ensin kakut kuoritaan auki, minä käytän kuorimahaarukkaa. Vaha otetaan tietenkin talteen. Kennojen väleihin mehiläiset saattavat rakentaa villirakennetta, sen otin kokonaisena hunajineen ja pakastin :) Siitä voi sitten talvella herkutella ja senhän voi syödä vaikka kokonaan, vaha on hyvää kuituainesta ja ihan syötävää.

 
Meillä ei ole vielä investoitu linkoon eikä kuorimapöytään. Kuorin siis ihan sopivan kokoisen muovilaatikon päällä (elintarvikemuovia), josta saan sitten kaadettua hunajat vahoineen muun hunajan joukkoon selkiytymään.
 
 
Ja sit tämä meidän linkoviritys :D Tänä kesänä mennään tällä, ensi vuonna pitää varmaan investoida oikeaan linkoon, kun pesämäärä kasvaa :) Pora ei jaksanut pyörittää, joten löytyi vanha käsiveivattava poran veivi, joka sopi tähän kuin valettu ja toimi loistavasti :) Hunaja linkoutuu keskipakoisvoimalla muoviastien (edelleen elintarvikemuovia) reunoille ja valuu sieltä pohjalle. Alareunassa on iso hunajahana, josta hunajan voi edelleen siivilän läpi laskea säilytysastiaan. Linkoon sopii sekä farrar- että langstroth-kehät.
 
 
Ja sieltä sitä sitten valuu :) Ekalla siivilöinnillä otamme isommat vahat ja roskat pois ja jätämme pienempään sankoon selviytymään. Vahamurut nousee sitten pintaan, josta ne on helppo ottaa leivinpaperilla, joka painellaan kevyesti pinnalle ja jonka mukana nousee roskat ja vaahto pois :)
 
Lingossa olisi vielä kehittelemistä, kaksi kehää meiltä hajosi eli joku tuki olisi hyvä saada kehille jostain verkosta. Tosin hajoaa niitä kehiä muutenkin (ei siis puuosa hajonnut, vaan se mehiläisten rakentama kennosto, joka on ohuiden rautalankojen varassa puukehässä).
 
 
Ekasta seitsemästä lingotusta kehästä saimme 11 kiloa puhdasta hunajaa. Seuraavat 6 kehää (farrar-kehiä eli pienempiä) toivat 5 kiloa hunajaa, nämä kehät olivat meidän tämän kesän jaokepesistä emmekä odottaneetkaan niistä suurempaa satoa. Suurin pesä on vielä linkoamatta :) Tämä on ollut kyllä ihan tosi kiva homma ja toivon kovasti että ensi kesänä saamme pesiä lisää ja satoa myös kunnolla :)
 
 
Sadonkorjuu jatkuu... marjoja, puutarhan antimia (hyvin tulee tomaattia ja kesäkurpitsaa!). Tuotantokanitkin saapuivat, kaksi naarasta ja yksi uros, laittelen niistä pian kuvia :) Ensi viikolla lähdenkin sitten "etelän lämpöön"... työmatkalle tuonne eteläisempään Eurooppaan, voin vaan kuvitella miten kuuma siellä on ja kun ei voi ihan hellemekoissa kulkea työmatkalla. Sitä ennen siis kiirettä pitää että saadaan sato talteen :) Miehellä riittää kyllä pyörittämistä eläimissä ja lapsissa ja taloudenpidossa, vaikka apujoukkoja meillä onkin :) 


7 kommenttia:

  1. No onpas kyllä mielenkiintoinen projekti, en olekaan ennen perehtynyt aiheeseen näin vaihe vaiheelta. Ja 11 kiloa kuulostaa jo ihan kelvolliselta määrältä! :)

    VastaaPoista
  2. Ai herranen aika miten upeeta! Olen hieman kade noista hunajajutuista. En tiedä kuinka olen niin pelokas kokeilemaan. Olen aika allerginen amppareille ja jos saan piston, paukama voi turvota ihan älyttömäksi. Jos pisto olisi kaulassa, voisi olla jo huolestuttavaa. Kaipa pelkään, että ne mehiläiset tulevat sieltä jengillä päälle tai että ne pörräävät jotenkin liikaa tässä talolla. Mieli kyllä kovasti tekisi saada tuotettua omaa hunajaa!

    Tuo linkoviritelmä on kekseliäs! Kaikkea sitä ihminen tarpeeseen keksii!

    Mun pitää näyttää tämä juttunne isännällekin. Jos vaikka pohtisimme asiaa talven yli ja sittenkin..

    VastaaPoista
  3. kiintoisaa! En ole ennen lukenut tai nähnyt näin tarkkoja kuvia hunajan keräämisestä.

    VastaaPoista
  4. Edellisestä postauksesta voitte lukea sitten, miten homma toimii ammattilaistarhauksessa :) Ollaan niin tykästytty noihinkin hommiin, että tekis mieli ottaa yksi pieni pesä tähän omaan pihaankin pörisemään - nykyisinhän jopa Helsingin keskustan katoilla on mehiläispesiä, siitä hyötyy sitten ympäristön kotipuutarhuritkin :) Mehiläisen myrkky on erilaista kuin ampiaisen eivätkä mehiläiset ole pistoherkkiä. Suojapuvut ovat kuitenkin tarpeen. Mies ei ole saanut vielä yhtään pistoa, itse sain yhden "puolikkaan" hanskan läpi, jäi varmaan yksi mehku puristuksiin ja tuikkasi.

    VastaaPoista
  5. Hunajan kasvatus olisi kyllä mielenkiintoista puuhaa. Toistaiseksi naapuri hoitaa sitä puolta, mutta oma pesä olisi oma pesä :)

    VastaaPoista
  6. Oi nam nam! Rakastan hunajaa mutten muuten ikinä ole vielä maistanut NOIN tuoretta hunajaa ja varsinkaan tuota kennorakennetta (jos nyt tuli oikea termi). Nauttikaa! :-))

    VastaaPoista
  7. Oi, maistuu ihan suussa. Nyt tuli sellainen tunne että täytyy tedä hunajaisia kuppikakkuja.

    VastaaPoista