sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Henkiinherääminen?

Hei pitkästä aikaa! Muutama kuva tännekin, pitkästä aikaa moneen kuukauteen tartuin kameraan. Tämä kevät on ollut jotenkin aika "pitkä ja kivinen", sääkin on vaikuttanut siihen, ettei ole oikein sisustusinspiraatiota ollut eikä kuvauskaan kiinnostanut samoissa vanhoissa nurkissa.

Kevät oli työntäyteinen -päivätyö, sivutoiminen yrittäjyys, miehen ryhtyminen myös täyspäiväiseksi yrittäjäksi ja hänen työpäivien piteneminen sen myötä, kotiaskareet ja elämä kolmen lapsen, ukin ja ison eläinlauman kanssa vievät kaiken mahdollisen ajan eikä sellaisia luppohetkiä, jolloin voisi vain sipistellä siivottuja paikkoja ja etsiä kivoja kuvakulmia, tahdo oikein löytyä - tai voimia siihen. Hermo on piukassa tämän yleisen härdellin, väsymyksen ja muiden pikku-kremppojen kanssa ja yleensä illalla, kun on saanut taaperon unille, jaksan lukea pari sivua kirjaa ja sitten uni kutsuu.  Osasta yritykseen liittyviä hommia olen jo luopunut, kun ei kertakaikkiaan voimat riitä, vaikka ne onkin kivoja juttuja olleetkin.

Mutta silti haluaisin jälleen yrittää pitää tätä blogia hengissä :) Kuvaaminen ja tämän kirjoittaminen on ollut minulle oma juttu ja melkein kuin terapiaa :)


Loppukesästä, kun perheeseemme syntyy uusi pieni tulokas, on taas uudenlainen tilanne edessä ja silloin meidän onkin mietittävä uudelleen, miten yhdistää vastasyntyneen, taaperon ja ukin vaatima hoito + normaali perhe-elämä, teinien menot ja kuskaukset ja ihan vaan minun ja mieheni oma ja yhteinen aikakin siten, että päivässä on selkeät ja ennaltasovitut aikataulut/rytmit.

Aamuisin täällä käy kotisairaanhoito ukin luona ja se on tietysti ok - he hoitavat työnsä nopeasti ja heitä ei juuri huomaakaan. Aamupäivä menee varmaan sitten kotitöitä tehden, ruokaa valmistellen ja pienten kanssa ulkoillen, mutta osan päivästä (iltapäivä) aiomme jatkossa rauhoittaa kokonaan vierailuilta joka päivä lasten päiväunien ajaksi - se on kuitenkin päivän ainoa rauhallinen hetki yötä lukuunottamatta, jotta minäkin saisin hieman omassa rauhassa hengähtää täällä kotonani. Silloin toivomme omaa rauhaa ja sen kunnioittamista - tällä hetkellä kotimme on kuin "ainaiset avoimet ovet" ja se tuntuu välillä aika rasittavalta, kun muutenkin elämä on kiireistä ja väsyttävää.

Päiväunien jälkeen alkaa taas iltahärdelli, iltaruoat, kaupassa käynti, eläinten ruokinnat, pihahommat/ulkoilut, lasten harrastuksiin kuskaukset, saunat, iltapuurot jne.

Ikioma kesämökki jossain kaukana kaikesta kummittelee edelleen haaveissa.. mutta ei ole juuri nyt ajankohtainen, kun tulot putoavat mammaloman ja miehen yrittäjyyden takia.

Syksyllä esikoinen aloittaa lisäksi musiikkiteatterilukion hieman kauempana kotoa, mutta bussiyhteyttä ei aamulla ko. paikkakunnalle ole, joten joudumme aamuisin kuskaamaan hänet puoleen väliin matkaa, josta pääsee sitten koulubussilla kouluun. Iltaisin onneksi bussi kulkee takaisinpäin. Saas nähdä, miten se kuskausrumba kaiken tämän päälle onnistuu pienten kanssa, mutta minulle on tärkeää, että tyttö pääsee haluamaansa opinahjoon ja toisaalta, niin minä kuin hän itsekään ei kokenut vielä ratkaisuksi opiskelija-asuntoon muuttamista eli ainakin ensi vuoden saan pitää vielä esikkoni kotosalla :) Sitten kun palaan töihin takaisin, saattaa olla, että esikoiseni joutuu muuttamaan opiskelupaikkakunnalle ainakin osaksi viikkoa.


Jotain uuttakin sentään näissä nurkissa, hankimme uuden sohvan, johon mahtuu koko (kasvava) perheemme viettämään yhdessä elokuvailtoja (jos niihin joskus olisi aikaa... :)


Keittiön ihana mieheni laittoi toiveideni mukaisesti uuteen uskoon, päästiin eroon turhista hukkanurkista ja väliaikaisista ratkaisuista, kun mies rakensi minulle tämän ihanan ja ison ruokakomeron :) Se on varsinainen tilaihme :) Samalla laskettiin ikkunan kohdalla ollut taso ikkunan alle, jotta ikkunaa voi käyttää tuuletusikkunana jälleen ja muutenkin näyttää paljon paremmalle noin. Olen niin tyytyväinen tähän. Lattia pitäisi vielä maalata uudelleen, mutta se on sitten joskus hamassa tulevaisuudessa ja tuskin ainakaan tämän kesän juttu - ei saletisti onnistu näillä spekseillä, kun vaatisi usean vuorokauden maalin kuivatuksen.



Ulkona en ole jaksanut tehdä oikein mitään. Olisi kiva täälläkin sipistää ja sisustella, mutta nythän se kesä oikeastaan vasta alkoi, joten jospa minä vielä ehdin ja jaksan... Kasvarissa pari amppelimansikkaa, tomaattia ja chiliä ja eilen ostettiin ihmeellinen vartettu tomaatti-peruna, joka tekee siis molempia laatuja. Tai pitäisi tehdä, saas nähdä.


 Saunan terassilla nokoset on jääneet toistaiseksi haaveeksi...



Uusi grillikatoskin olisi haaveissa, kun tämä oli entisestä kanihäkistä kokoon pykäisty ja ihastuttavan vino joka suuntaan...


Huvimajakin oottelee kesäillan rauhasta nauttijoita... jospa juhannuksena sitten. Kunpa olisi kaunis sää...


Sellaisia siis tänne  - ymmärrätte varmaan, miksi blogi on ollut kauan aikaa hiljainen. Mutta toivottavasti jaksaisin nyt hieman tsempata. Kuukauden päästä alkaa mammalomakin ja pian päästään nauttimaan taas vauvantuoksusta :)

1 kommentti: