perjantai 8. syyskuuta 2017

Meitä on... 1-2-3-4-5-6!







Onni tuli meille käymään, 
sinut toi se tullessaan. 
Kutsui meidät katsomaan. 
Onni lauloi pienen laulun, 
lauloi lauluista kauneimman. 
Lapsen unista kertovan.

Kertoi meille, kertoi muille, 
kertoi rannan koivupuille, 
kertoi tuulenpoikasille, kertoi koko kaupungille: 
Katsokaa pikkuista pilvien piirtäjää, 
sydänlohkareen suloista siirtäjää. 
Katsokaa kultaa äidin, isän, koko suvun. 
Katsokaa tätä tarinaa, alkua uuden luvun.
- Eppu Nuotio

Meidän rakkaustarinamme täydentyi 23.8. tällä ihanalla pienellä miehellä, joka painoi 3090 g ja oli 49 cm pitkä. Synnytys tapahtui suunnitellusti sektiolla (tämä oli neljäs sektio) ja isä sai olla mukana, kun vauvamme syntyi. 

Kaikki meni oikein hyvin, vaikka jännitin puudutusta (tai sen onnistumista), mutta KYS:n lääkärit olivat aivan mahtavia tyyppejä, erityisesti anestesialääkäri, joka huomioi jännitykseni ja pelkoni ja koko ajan selitti mitä tapahtuu ja miltä mikäkin voi tuntua. Toisella kerralla puudutus onnistui, ensimmäinen neula vääntyi vahvoihin selkälihaksiin (haha!). En ees tiennyt omistavani sellaisia ;) Ilmeisesti siis aika ankarasti jännitin, enkä osannut rentoutua. 

Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin ja mikä parasta, sain vauvan heti leikkaussalissa rinnalleni. Oli yksi elämäni kauneimmista ja koskettavimmista hetkistä, kun pienen pieni nyytti nostettiin rinnalleni ja rakas mieheni oli siinä vierelläni ja silitteli meitä molempia. Täydellinen onnenhetki, jonka muistan ikuisesti!





Kotiin pääsimme jo kahden päivän päästä, sopivasti viikonlopuksi. Isommat sisarukset ottivat pienen veljen hyvin vastaan, kaksivuotiaskin kovasti silitteli ja toisteli "miten kaunis, miten kaunis"...


On hän vaan niin ihana!!


Eilen hän tuli jo kahden viikon ikäiseksi. Meillä on mennyt hyvin, hän nukkuu aika paljon, tosin valvehetket osuu usein yöhön vielä. Sitten me katsoa tapitetaan toisiamme ja ihmetellään hiljaisuutta. Vauva nukkuu välissämme öisin, koska se on meistä helpointa ja vauva nukkuu siinä paremmin, kuin omassa sängyssään. Imetyskin on helppoa. Päivisin en oikein pysty enää nukkumaan univelkoja, siitä pitää huolen energinen kaksivuotias. Mutta, jo kolmen lapsen kokemuksella tiedän, että tämä aika on pian ohi - nyt se on vaan jaksettava :) Onneksi viikonloppuisin saan huilata, kun mies on kotona ja äitinikin auttaa kyllä tarvittaessa.



Joten täällä sitä eletään vauvantuoksussa ja kaksivuotiaan valloittavan energian ja höpsöjen juttujen ja toisaalta uhmapuuskien ja kiukuttelun keskellä, teini-ikäisten taas ovat yllättäneet reippaudellaan ja avuliaisuudellaan. 

Esikoinen 16 v aloitti musiikkiteatterilukion noin 50 km päässä kotoa, mutta käy koulua kotoa käsin. Hän pääsee kouluun aamuvarhain koulutaksilla asemalta, jonne mieheni hänet kuskaa ja takaisin kahtena päivänä bussilla, mutta kolmena päivänä, jolloin musikaaliharkat venyvät viiteen saakka, joudumme hakemaan hänet sitten opiskelupaikkakunnalta, onneksi mies ja mummo hakevat, niin minun ei tarvitse näiden pienten kanssa lähteä.

Toiseksi vanhin aloitti kahdeksannen luokan ja huolehtii hienosti itse kouluhommistaan ja kulkee reippaasti pyörällä, satoi tai paistoi.




Eipä ole vapaa-ajan ongelmia tällä kattauksella, mutta tämä neliapila on minun haaveideni täyttymys ja on ihanaa, ettei kotimme vielä pitkään aikaan hiljene pienten jalkojen tepsuttelusta :)

1 kommentti: