torstai 7. toukokuuta 2015

Terveisiä keväiseltä pihamaalta

Eilen minulle soitettiin Puutarhaliitosta ja kyseltiin halukkuutta osallistua tänäkin vuonna Avoimet Puutarhat-päivään, joka pidetään 28.6.2015. Olen miettinyt asiaa - viime vuonna saimme kivoja kokemuksia - mutta en tiedä, minkä verran jaksan tämän vauvamasuni kanssa nyt pihaa laitella. Onneksi ilmoittautumisaikaa on toukokuun loppuun, niin ehtii vielä tuumailla :) Meillä kävi ihan kivasti vierailijoita ja täällä päin ei viime vuonna ollut muita kohteita.

Mutta kun katsoo pihaa, tuntuu, että tekemistä olisi niin paljon, ettei millään ehdi tuohon mennessä tekemään. Jotenkin ajatuskin on ihan hukassa, vai liekö ne kaikki tässä meidän ihanassa pienokaisessa :) Pitäis keksiä miten laittaa lisää kasvimaata ja mitä kasvattaa, mutta tuskastuttaa miettiminen, kunpa joku kertoisi, että tähän tuota ja tähän tuota. Työpäivän jälkeen tuntuu, ettei ajatus enää luista. Onneksi kohta on taas viikonloppu.

Viime kesän kanitarhasta tehtiinkin nyt (ihanasti joka suuntaan vino) kesäkeittiö. Grilli saa nyt olla sateelta suojassa. Tämä oli taas yksi näitä meidän nollabudjetin "nyhjää tyhjästä"-projekteja, siihen nähden ihan hyvä, vaikka maalaukset ja viimeistelyt on vielä kesken :) Sateetonta säätä ootellessa...

Runko on purkutavaraa omasta talosta, jota tuli rempan yhteydessä, seinät ja lattia on eräästä toisesta talosta saatua ulkovuorauslautaa ja katto on isältäni jostain projektista ylijäänyttä kennolevyä. Sen haasteena on ollut saumojen tiivistys, kun sitä ei voi laittaa limittäin, on sen verran paksua. Silikoonilla ja alumiiniteipillä saatiin jotain aikaan, mutta ei vielä tullut täysin tiivis, pitää keksiä jotain lisää. Ikkunakin on joku vanha ikkunanpoka, jota meillä muutama pyörii.




Kesäkeittiön edessä on myös purkutavarasta tehty terassi, jossa laidalla vanhoista joustinpatjoista puretut jousistot köynnöstukena ja näköesteenä tielle/naapuriin :) Ja puutarhakalusteet on saatu myös käytettynä  - vaihdettu suklaalevyyn :D Tämä oli tällainen ekorakennusprojekti :) Kunhan saadaan maalattua loppuun ja vähän sisusteltua lisää niin hyvä siitä tulee. Kaasugrillin viereen ulkokulmaan on tarkoitus vielä muurata tulisija muurikalle/savustinpöntölle, jonka tulipesä tulee pihalle päin, jotta tulen käsittely on turvallisempaa. Kaasugrilli on ihan näppärä, mutta muurikalla tulee mielestäni parempaa :)


Ensimmäiset taimet, lähinnä tomaatteja ja kesäkukkia, uskalsin jo siirtää kasvariin, jonka sisään laitoimme vanhoista ikkunoista tehdyn minikasvarin. Poltamme siellä öljykynttilää kylminä öinä, lämpö näkyy pysyvän 15-25 asteessa.


Pihallakin nousee jo jotain, vahvimpana tämä keisarinpikarililja, joka ei sitten viime vuonna kuitenkaan kukkinut :(

 
Mummini istuttamia krookuksia putkahtelee edelleen sieltä täältä :)
 

Etelänruttojuuri on kevään näyttävä ilmestys, tosin ei mikään suositeltava pihakasvi - se ei kuulu Suomen luontoon, kuten ei myöskään esimerkiksi lupiini, kurtturuusi tai jättipalsami. Yritän tätä pitää kuitenkin aisoissa...Sitä on aikanaan käytetty rohdoskasvina, mutta sen käyttö ei ole suositeltavaa, koska sen on huomattu sisältävän myrkyllisiäkin aineita.


Ja kauneimmat kevään kukkaset - herkät valkovuokot :)


Eko-kesäkeittiön taakse jäi tilaa vielä katetulle kanitarhallekin  :) Tänne mahtuu muutama kanityttö mukavasti. Tällä hetkellä siellä asuu ranskanluppamme Pulla ja mixtyttö Kaneli. Kuvassa näkyy Pulla ja hänen poikasensa (nimetön, koska "patakaneille" emme anna nimiä).

Tällä viikolla möimme em. poikasen sisarusparvesta kaksi mustavalkoista ranskanluppatyttöä, jotka lähtivät Meri-Lappiin asti :) Ja menivät niin ihastuttavalle nuorelle  naiselle, että tuli sekä kaupoista että ihan tämän ihmisen tapaamisestakin tosi hyvä mieli ja tunne siitä, että nämä kaverit pääsivät ainakin todella hyvään kotiin. 

Olen huomannut, että tuotantokani-ihmisille on jotenkin helpompi myydä kaneja, (vaikka tietääkin, että ne päätyvät mahdollisesti pataan) koska olen huomannut, että tuotantoeläimiä kasvattavilla on onneksi useimmiten jo vankka tieto ja ymmärrys eläimen lajikohtaisista tarpeista ja vahva sitoumus ottaa eläin ja hoitaa se hyvin. Sitten taas on ollut näitä nuorehkoja tyttöjä, jotka ensimmäiseen omaan kotiin hankkivat lemmikkikanin ja pian huomaavat, että "elämäntilanne on muuttunut" tai on tullut "pitovaikeuksia" ja kyselevät sitten, voiko eläimen palauttaa. Myyn toki aina eläimen sillä lupauksella, että sen saa palauttaa tarvittaessa meille.

Ymmärrän toki sen, jos perheeseen tulee allergiaa tms. Mutta on harmillista, jos kyse on vaan siitä, ettei ole tullut kunnolla ajateltua eläimen ottamista saatikka perehdyttyä siihen, että kani on muutakin kun söpö karvapallero - se on yöeläin, joka ainakin pienessä sisähäkissä osaa pitää melkoista meteliä öisin, kun yrität nukkua, se tarvitsee paljon tilaa ja jaloittelua ja se ei välttämättä alistu sylikaniksi, vaan osaa raapia ja potkia voimakkailla takakintuilla.

Mutta meidän kanitytöt pääsivät siis varmasti hyvään kotiin ja mukavalle huolehtivalle ihmiselle, joka oli muuttamassa sukutilalleen ja aloittamassa lihakanien kasvatusta - sain käsityksen, että tilalla on myös muita eläimiä.


Näin reilun vuoden kokemuksella tästä rodusta, voin todeta, että ranskanlupat ovat ihania - ne ovat rauhallisia, kesyyntyvät helposti ja onhan tuo ulkomuoto aika hurmaava :) Nämä ovat  isoja kaneja täysi-ikäisenä, ihannepaino on yli 5,5 kiloa. Ranskanluppa on alkujaankin kehitetty lihakaniksi. Ainoa miinuspuoli on se, että ne kasvatat melko hitaasti. Tämä valkoruskea kani on nyt 5-kuinen, mutta sillä on vielä pitkä matka kiriä äitinsä/isänsä mittoihin.


Tässä meidän äiti-Pulla :) Pulla ei mene pataan, vaan saa jäädä eläkepäivikseenkin meille lemmikiksi, olen sen lapsille luvannut :) Mutta Pulla ehtii vielä pyöräyttää monta poikuetta :)
 

Tässä väliaikaishäkissä majaileee isi-Vihtori. Vihtori haluttiin ottaa jo ulos, mutta rakennamme vielä kaksi isoa tarhaa, joista toisen Vihtori saa itselleen. Poikakaneja kun ei pääsääntöisesti pysty pitämään yhdessä - siitä seuraa vääjäämätön ja verinen tappelu :( Kerran Vihtori vahingossa pääsi vapaaksi ja kohtasi yhden Kanelin poikasista - seurauksena oli korvasta puuttuva palanen :( Kanit tappelee siis tosi julmasti, eli saa olla aika tarkkana, kuka sopii tarhattavaksi kenenkin kanssa. Pullan kanssa nämä tietysti viihtyisivät, makoilevat aina somasti vierekkäin, mutta kun kumpaakaan ei vielä ole tarkoitus leikata, on heidät pidettävä suurimman osan vuodesta erillään ja ootettava taas aikaa, kun Pulla on tarkoitus astuttaa - silloinkin ovat yhdessä vain pari viikkoa - ennen synnytystä otan uroksen pois, ettei tallo vahingossa poikasia.


Tässä meidän muita nelijalkaisia: kultainen noutaja Ronja, joka tuli meille 8-vuotiaana keväällä 2012. Portugalinvesikoira-dinosauruksemme  Retu, 16.5 vuotta! Sekä pian parivuotias Lilli-kissa. Muut kissamme ovat 1,5 v Luna ja 11-kuinen Kismet.


Lilli on siis oikeasti sisäkissa, jonka en haluaisi olevan vapaana pihassa, mutta näin kevään tullen se joskus pääsee ovesta pujahtamaan, etenkin vierailta, jotka eivät hoksaa varoa vikkeläkoipista kattia. Lilli on leikattu ja rokotettu, joten onneksi ei ole enää vaaraa vahinkopoikasista. Eikä Lilli enää kauaa jaksa ulkona ollakaan ja enimmäkseen onneksi hiippailee omassa pihassa ja pyrkii nopeasti takaisin sisälle. En pidä vapaana juoksevista kissoista itsekään, joten en tarkoituksella anna juosta omien kissojenkaan vapaana - taajamassa kun asumme. Ongelma on vaan, että kun tämä kaveri lähtee, niin kiinni sitä et saa, et sitten millään. Se tulee takaisin, kun tulee... Usein se hengailee koirien kanssa porukassa :D

Kunnes kukin lähtee omille poluilleen...


Kanalan takana olevassa tarhassa asustelee sitten kanoja ja kaneja. Tällä hetkellä kuusi patakania, jotka olisivat jo sopivankokoisia teuraaksi, mutta olen niitä vielä pitänyt ja ootellut, jos osa menisi vaikka uusiin koteihin. Ovat kyllä tosi hyvännäköisiä elukoita, melkein sääli laittaa pataan. Ihme kyllä kaikki kuusi poikaa elävät vielä sovussa keskenään, vaikka ovat jo 8-kuisia. Tilaa on kyllä paljon, sekä ulkona että sisällä, joten se auttanee asiaa ja ovat tietysti koko ikänsä olleet samassa tarhassa. Meidän kanit syövät pääasiassa kuivaa heinää ja lisänä Racing Prixiä sekä kaupan ylijäämänä saatavia kasviksia.

Kanat munii tällä hetkellä tosi hyvin! Muutama niistä piti sulkasadon ja useampi oli muuten munintatauolla, mutta munia riitti hyvin ympäri vuoden omaan käyttöön, nyt menee taas iso osa myyntiinkin.





Mahtavaa, kun sää alkoi viimein lämmetä. Olemme keräilleet villiyrttejä, ne on päätyneet kyllä eläimille vielä tässä vaiheessa, mutta tarkoitus olisi kuivata ja pakastaa myös omiin tarpeisiin. Koko piha on täynnä salaattia :) Kuusenkerkkiä odottelen, haluaisin kokeilla tehdä niistä jotain juomaa :) Kuohuva Kuusenkerkkä-niminen alkoholiton kuohuviini on muuten aivan mahdottoman hyvää ja sopii myös "raskautetuille" :) Sellaista kun osaisi tehdä itsekin...

2 kommenttia:

  1. Tommoinen kesäkeittiö on niin mun haavelistalla ollut jo parisen vuotta. Suunnitelmiakin olen tehnyt, kierrätysmateriaalien käytöstä ja erilaisista malleista. Tosin tähän samaan malliin päädyn joka kerta haaveissani. :) Voi kun on hurjan hauska pikku komppania erilaisia taapertajia! Kivaa viikonjatkoa teille sinne..

    VastaaPoista
  2. Kiva keittiö ja kuvat!

    Asiaa kirjoitat eläinten ottamisesta!

    VastaaPoista