keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Paluu juhannustunnelmiin

Palataan vielä hetkeksi juhannustunnelmiin näin sadepäivän kunniaksi... Meillä täällä Itä-Suomessa juhannusaatto oli sateinen, mutta puolen päivän jälkeen lähdimme käymään kävelyllä ja taivas selkeni ja sää muuttui mukavan kostean lämpimäksi. Päätimme sittenkin lähteä Pajulaan ja mökille mummia ja ukkia moikkaamaan illalla. Villis haluaa aina juhannuksena päästä mökille kokkoa katsomaan. Lapset olivat juhannusaattona myös isänsä kanssa toisessa mummolassa grillaamassa, mutta tulivat sitten meille illaksi. On niin hienoa ja suuri onni, että meidän yhteishuoltajuus lasten isän kanssa toimii näin sujuvasti ja mikä tärkeintä, lapset on onnellisia ja tyytyväisiä, kun saavat olla tasapuolisesti molempien perheidensä kanssa.
 

Pajulan suloinen sauna.. sitäkin piti rempata tänä kesänä, mutta alettiinkin tehdä tuvan lattiaa. No jospa tässä vielä kerkeäisi tämän kesän aikana, harmi vaan kun lomat menee niin pitkälle loppukesään, toivotaan vaan että hyviä säitä riittää sitten, kun ei kerran alkukesästä niitä ole ollutkaan. Toki vähän vaikeuttaa, kun lapsilla alkaa sitten jo koulu, kun mies pääsee lomalle...Vauva kulkee mukana, pienen kanssa on  sama ollaanko kotona vai missä, kun ruokakin kulkee näppärästi mukana :) No ensi kesänä sitten toivottavasti osuu lomat paremmin yksiin koko perheelle :)



Kävimme lasten ja koirien kanssa kävelyllä, kun mies halusi juhannusaattonakin vähän rakennella lattiaa. Ja seuraavana aamuna oli muuten jo seitsemältä kotipaikallaan veljensä apuna navetan kattoa korjaamassa. Ei se paljon jouda/malta huilailla!






 Illaksi sitten mentiin mökille polttamaan pieni kokko mummin ja ukin kanssa.





Minulla on toiseksi viimeinen työviikko meneillään ennen äippälomaa! Olen jaksanut töissä ihmeen hyvin, vaikka väsyttääkin jo aika lailla.

Vielä onnistuu kävelykin (jopa juokseminen, jos ampiaisia lähettyvillä...) ja yritetään käydä lenkillä aina, kun vaan kotitöiltä ja lasten kuskauksilta ja muilta hommilta ehditään. Poikakin lähtee mielellään mukaan uudella pyörälllään. Ensi viikon kun vielä jaksaisi pinnistellä, niin sitten helpottaa ja pääsen vihdoin tekemään kaikkea kivaa pientä, mistä olen haaveillut, vaan mihin ei voimat ole oikein työpäivien jälkeen riittäneet. Sitten tulee blogiinkin enemmän vauvajuttuja varmasti! Vaikka eihän tässä enää kauan ole, kun meillä on jo pieni murunen sylissä...

Mies tänä aamuna silitteli hassun suippoa mahaani ja sanoi, että 1 kk ja 8 päivää, niin se syntyy... Osuisi 9.8? Katsotaan, onko miehellä ennustajan vikaa!

2 kommenttia: