lauantai 9. heinäkuuta 2016

Takaisin vihreälle saarelle

Lomailimme Irlannissa kesällä 2012 - nyt neljä vuotta myöhemmin halusin jälleen viettää osan kesälomastani näissä vihreissä ja upeissa maisemissa. Mukanamme olivat myös siskoni  ja hänen miehensä.

Vuokrasimme talon Connemarasta, pikkukylästä nimeltä Letterfrack, joka sijaitsee aivan Connemaran kansallispuiston liepeillä.

Talomme oli supersöpö :) Se sijaitsi Heatherhill Farm-nimisellä tilalla, jossa oli tietysti eläimiä myös - poneja, kanoja, possuja, kissoja ja koiria :) Kotoinen olo ja lapset tykkäsi! 





Ainikin teki tuttavuutta suloisen Connemaran ponin kanssa.


Meille tyypilliseen lomanviettoon kuuluu kävellä paljon ja kaikkialle. Kymmeniä kilometrejä tuli taas taivallettua. Aini-vauvamme oli välillä rattaissa ja välillä Ergobaby-kantorepussa :)


Heatherhill Farm taloineen näkyy tuossa alakuvassa :) Näköalat talolta oli upeat tuonne vuorelle :)


Merikin oli ihan muutaman minuutin kävelymatkan päässä :)




Itse kylässä oli kaikki oleellinen - hyvin varusteltu kyläkauppa, pubi ja pari ravintolaa :)







Tuuli tuiversi lähes koko lomaviikon ajan, välillä paistoi tosi kuumasti,välillä oli vain pilvistä ja pari sadepäivääkin sattui.



Talossamme oli hyvin tilaa, makkareita oli alakerrassa kaksi ja yläkerrassa neljä. Keittiö oli hyvin varusteltu, oli tiskikone, pesukone ja kuivausrumpu, joka oli vauvan kanssa ja kevyillä kantamuksilla matkustettaessa onnenomiaan. Matkustimme kylään bussilla Dublinista Galwayn kautta ja mukanamme oli vauvan matkarattaat, yksi matkalaukku ja käsimatkatavarat (2 aikuista + 3 lasta). Villis unohti oman vaatekassinsa kotiin - lentokentältä ostimme hänelle housut ja paidan, onneksi jalkaan sattui hyvät lenkkarit ja veljen kassiin vahingossa oli päätynyt hänen päällystakkinsa. Parit sukat ja alkkarit löytyi lähikaupasta ja muuten selvittiin pesemällä ja lainaamalla sekä minun että veljen vaatteita - matkustaminen onnistuu siis _todella_vähillä_varusteillakin tarvittaessa :D



Eräänä päivänä suuntasimme sitten Connemaran kansallispuistoon tavoitteena Diamond Hill-nimisen nyppylän valloitus.


Diamond Hill näkyy tuossa taustalla.


Kansallispuistossa oli hyvin merkityt reitit.



Reittejä oli kolme, ensimmäinen meni näin leveää ja tasaista polkua, jossa ei ollut jyrkkää nousua. Seuraava oli jo vähän haastavampi nousun takia ja kolmas kivipolku ylös huipulle, joka kyllä meinasi käydä meikäläisen kunnon päälle, mutta niin vain huipulle päästiin ja oli sen väärti!


The Road Goes Ever On And On...


Juomatauko!

"On the top of the hill..."


Matkan varrelle osui myös geokätkö!


Monta pysähdystä matkalla ja samalla ihailimme mahtavia näkymiä.


Yhä ylöspäin...

Aini-apina mukana isin selässä :)


Vihdoin huipulla!!






Aini nukkui koko nousun ajan, reilun 2 tuntia ja heräsi vasta, kun lähdettiin alaspäin.


Yhtenä päivänä taas suunnattiin Kylemore Abbeylle.


Joka oli huikea linna, jonka joku lontoolainen tohtori oli aikanaan kodikseen rakentanut ja siellä perheensä kanssa asunut. Valitettavasti hänen rouvansa kuoli neljä vuotta linnan valmistumisen jälkeen lomamatkalla Egyptissä ja haudattiin kryptaan linnan maille, jonne aikanaan myös tohtori itse pääsi vaimonsa vierelle uinumaan ikuista unta.  Nykyisin linnassa toimii luostari.


Siellä oli myös suuri upea muotopuutarha, jossa oli paljon hyötykasveja ja yrttejä, kuten ainakin luostarin puutarhassa. Mielenkiintoinen kohde.


Siskokset ratsastaa lampailla.



Omasta puutarhastakin tuttua rohtoraunioyrttiä...



Hienot kasvilavat oli täälläkin käytössä!


Ihana puutarhurin talo!


Lisää kasvilavoja...


Letterfrackin kylään liittyi myös surullinen ja järkyttävä tositarina liittyen Letterfrack Industrial Schooliin. Googlatkaa jos kiinnostaa. Kävellessämme törmäsimme tähän metsän keskellä olevaan pieneen hautausmaahan, jossa oli surullinen tunnelma.



Tänne oli haudattu pieniä poikia, jotka olivat kuolleet tuolla koulussa vuosien mittaan, aivan turhaan, huolenpidon puutteeseen, väkivaltaan ja hyväksikäyttöön :(


Pienet poikaraukat... haudalle oli jätetty muistoksi esineitä. Villis halusi jättää juuri ostamansa jojon, tuon keltaisen...

Joku oli tuonut Irlannin lipun, jossa luki "Heroes" - sankarit.


Talomme pihalla oli paljon tilaa leikkiä lapsilla, Kirppu osti leijan ja paikka ja tuuli olivat mitä parhaimpia leijanlennätykseen.


Kummitäti ja kummitytöt jalkapallopelissä :)


Koirat ja kissat kävivät välillä moikkaamassa lapsia :)




Viimeisenä päivänä kävimme vielä pienellä venereissulla lasipohjaveneellä. Satoi kaatamalla, mutta onneksi veneessä oli katto :D

Kiva reissu jälleen, mutta auto olisi kannattanut vuokrata, koska kylä oli pieni ja kaukana kaikesta ja noin 10 km päässä olisi ollut aivan upeita valkohiekkaisia rantoja.

Irlantiin haluan kyllä palata uudelleen, vielä on paljon näkemättä :)

4 kommenttia:

  1. Vaikuttaa kyllä yhtä ihanalle paikalle, mitä olen aina kuvitellutkin. On teillä ollut varmasti ihana loma.
    Mukavaa kesänjatkoa.

    VastaaPoista
  2. Upea reissu ja kaunis maa, kuinka tuolta malttoi edes lähteä kotiin? Kuvasi ja juttusi vain vakuuttivat minut siitä, että jos ja kun seuraavan kerran lähden ulkomaille (naapuri maitamme lukuunottamatta olen käynyt edellisen kerran ulkomailla 28 vuotta sitten) haluan Irlantiin.
    Noiden muistojen ja kuvien kera on varmasti ihana mennä kohti seuraavia seikkailuja:)

    VastaaPoista