Mitä sinulle kuuluu?

Minulle kuuluu hyvää. Minulle kuuluu lasten naurua ja välillä nahistelua, heinäsirkan siritystä ja kissan kehräystä, ukkosen pauhua ja sateen ropinaa peltikatolla. Joskus kuuluu kimalaisen surinaa kukkapenkissä, toisinaan kanojen kotkotusta. Pienet kissanpennut naukuvat vienosti, kun äiti on hetkeksi näkyvistä. Koira haukahtaa, toinen koira vastaa. Kuuluu auton ääntä - taisi tulla vieraita tulee kylään, laitetaanpa kahvit kiehumaan. Joskus naapuri grillaa kavereineen, soittelee musiikkia, intaantuupa itsekin laulamaan. Valikoima on suppea, koostuu lähinnä Klamydian hiteistä. Riemukas jollotus pistää naurattamaan, vaikka itseä nukuttaisi. Joskus elokuun yönä, hyvällä tuurilla,  tuuli kantaa kaupungista festarimusiikin sointuja meille monen kilometrin päähän kaupunginlaidalle. Mitä sinulle kuuluu?

Aamuyö. Nukun ikkuna auki, raitis ilma tuo paremman unen. Kauempaa kuuluu lokkien kirkuna. Talvisin on pöllökin huhuillut yöllä. Juna kulkee ohitse muutaman kymmenen metrin päässä. En herää siihen, olen tottunut junan ääneen. Oma 15-vuotias koirani haukahtaa ovella puoli viideltä. Sen korvani rekisteröi, kömmin sängystä ja päästän vanhuksen aamupissille, odottelen hetken, että se malttaa tulla takaisin kierrokseltaan. Kömmin rakkaan viereen jatkamaan vielä hetken unia. Variksenpojat ja harakat rääkyvät puussa toisilleen aamutervehdyksiä, ottavat vähän matsiakin, vaahteran lehdetkin saavat kyytiä. Oravat rapsuttelevat juosta männynkylkeä edes takaisin ylös ja alas. Alakerrassa naukuu kissa, joka odottelee emännän nousevan ja täyttävän kupin. Jossain haukkuu koira.  Jäteauto pysähtyy meidän kohdalla, nostaa roskat kyytiin, kuuluu tuuttausta ja kolinaa. Pikkukisu koittaa herätellä tyttöä, kaipaa jo leikkikaveria... Tyttö jatkaa uniaan.

Havahdun kahvintuoksuun. Haen lehden postilaatikolta. Vanhan peltilaatikon kansi kolahtaa, tuttu ääni jo lapsuudesta, postilaatikko on edelleen sama. Naapurissa aloitellaan ruohonleikkausta. Tulee kaunis päivä. Kuljen kanalalle, kanat kotkottavat riemastuneena, odottavat herkkuja. Niitä ei tullut nyt mukaan, mutta lupaan palata aamiaisen jälkeen asiaan. Kerään aamiaiselle tuoreita munia, kiitän ahkeria rouviani. Auto huristelee ohi, mietin hetken, miltä näytän lyhyessä yöpaidassani ja tukka sekaisin. En välitä. Olen kotona. Kerään munakkaaseen vielä pihalta pinaattia. Isolla tiellä kulkee ambulanssi, bussin jarrut kirskahtaa. Linnut laulavat ja ne varikset räkättävät edelleen. Melko ärsyttäviä olentoja. Tuuli puhaltaa ja tuulikellot kilahtavat hissukseen.

Syömme pinaattimunakasta aamiaiseksi ja juomme kahvit. Puen ja peseydyn ja lähden tekemään eläinten luo aamukierroksen. Kanit kiirehtivät luokseni, ottavat vastaan voikukkaa ja vuohenputkea sekä kuivaa leipää. Kanat saavat viipaloitua kurkkua, paprikaa ja kupillisen punahelttaa ja pienemmän kupin munankuoria sekä jyviä maasta nokittavaksi. Naapurista kuuluu elämisen ääniä. Auto ajaa ohitse. Lokit kirkuvat. Yksi kanoistani ilmoittaa tomeralla kotkotuksella, että kohta sitä saa, munaa nimittäin. Vuoroaan odottavat alkavat myös kertomaan munintatarpeestaan, pihan täyttää äänekäs kotkotus, tämä on heidän normaali aamurituaalinsa. Pesiä sisällä tallissa on monta, mutta yksi niistä on paras. Sille on jonoa. Munan äkistykseen menee helposti puoli tuntiakin. Kymmeneen, yhteentoista mennessä pesistä löytyy 7-8 munaa ja potpotus on hiljentynyt. Päivän työ on tehty. Kanat keskittyvät kylpemään, venyttelemään, jotkut lennähtävät orrelle katselemaan maisemia ja jotkut kuoputtelevat maata, jos löytyisi joku mehukas matonen tai jyvä. Naapurin lapset kiljahtelevat ulkona leikkiessään. Omat lapseni loikkivat trampoliinilla, josta kuuluu rytmikäs narina lasten hyppiessä. Niillä on kivaa kavereidensa kanssa. Lasten nauru on maailman paras ääni. Naapurissa koira haukkuu. Meidän vanha koira haukahtaa ovella, haluaa takaisin sisälle nukkumaan. Hyvin opetettu, yksi haukku riittää vartiksi, siinä ajassa ehtii avaamaan oven. Nuorempi haukkuu vaikka tunnin putkeen, jos ovi ei heti aukea, malttamaton tapaus. Kissa naukuu ikkunalla, mutta ei pääse ulos. Ohi ajaa ylinopeutta auto, jossa popit soivat täysillä. Toivottavasti kukaan ei jää alle.

Päiväkahvit juomme ukin kanssa ulkona. Ukki kertoilee omista lihakaneistaan, joita hän kasvatti sota-aikana, niitä oli satakunta saunan ylisillä. Koitan painaa mieleen jokaisen tarinan, osan kuulen moneenkin kertaan. Ihailemme vapaana kulkevia kanojamme. Ukin mielestä yksi näyttää ihan ukkometsolta, mutta se on oikeasti musta silkkikana (nimeltänsä Pöllervö). Kanat ulkoilevat vain valvottuna. Pelkään, että niille käy jotain. Tiellä hiipii naapurin vapaana kulkeva kissa. Se olisi kiinnostunut kanoista, mutta ei koirien takia onneksi uskalla tulla koittamaan onneaan. Liikenteen vaimea pauhu kulkeutuu korviini läheisiltä teiltä. Heinäsirkka sirittää. Aurinko paahtaa ja jäätelö sulaa. Helikopteri lentää taivaalla, minnekähän se on menossa. Oma koirani haukkuu sisällä, haluaa ulos, se sitkeämpi tapaus. Lasken sen ovesta ja se lösähtää viereeni, katselee kanoja, jotka pihalla kuoputtelevat maata. Ne ovat omaa laumaa, niihin ei kosketa. Kissa jäi maukumaan ovelle, mutta ei pääse ulos. Tyttö leikkii estekisoja keppihevosella. Hevonen ei ole hirnuvaista sorttia, se laukkaa vierestäni hiljaisena. Ohi ajaa ylinopeutta auto, joka soittaa täysillä teinihittejä. Jumps-jumps-jumps sanoo autostereo. Jumps-jumps-jumps sanoo trampoliinin jouset. Molemmat täydentävät toisiaan. Raukea kesäpäivä. Pyykit narulle ja tiskit koneeseen. Kukkapenkeistä kantautuu ruusun suloinen tuoksu.

Illalla laitan grillin tulille. Naapureista kuuluu lasten iloiset äänet, kivaa, että niillä on kivaa. Koira haukkuu jossain. Omani odottavat kärsivällisesti vierelläni, kun grillaan. Kanit loikkivat ja makoilevat aitauksissaan, hiljaisina. Vain heinänrouske kuuluu. Pääskyt lentelevät korkealla, huomennakin tulee hyvä päivä. Grilli tirisee ja tuoksuu, koirilta valuu kuola, tips-tips-tips. Joku leikkaa pensasaitaa. Jostain kantautuu puhetta, joku mörisee matalalla rumalla äänellä. Muutamia autoja ajaa ohi grillatessani, osa niistä hiljentää, huomaavat varmaan pihatiellä tepastelevat kanarouvani. Monet pitävät niitä viehättävinä, näkymä on kodikas. Välillä nuorin kana säikähtää, päästää kotkotuksen ja lennähtää metsänreunasta kovaa vauhtia, kunnes rauhoittuu takaisin tarhaan päästyään. Muut kanat ei juurikaan hötkyile, Tirppa vaan pelkää peikkoja metsänreunassa. Tuumin, että elämä on aika mallillaan.

Syötyämme rapsuttelen grillin puhtaaksi, ja korjaamme ruoat sisään. Laitamme kanat takaisin tarhaansa, joka sijaitsee tontin äärimmäisellä reunalla metsän vierellä. Ne menevät sinne melko kiltisti kun kävelee perässä, jotkut potpottavat vastalauseeksi mennessään. Lasken uudet vedet juoma-astioihin, vesi lorisee kirkkaana kaivosta. Lakaisen tarhasta kanojen levittämät ruoat kasaan ja kannan lapiolla kompostin. Koira kirmaa luokseni ja kanat säikähtävät, hetkellinen levoton kotkotus ja kohta taas rauhoitutaan. Seitsemän-kahdensan maissa koko lauma on jo itse mennyt talliin sisään, ja kivunneet orsille nukkumaan. Iltaunista porukkaa.

Haen uuden heinäpaalin tallista kanien tarhaan. Kuiva heinä rapisee ja tuoksuu. Koira haukkuu naapurissa ja jossain lapset taitavat olla äänistä päätellen vielä vesileikeissä. Käyn hetkeksi saunan terassille hetekalle, otan kirjan syliin ja jään tuijottelemaan taivasta. Pääskyt lentävät. Koirat tulevat torkkumaan vierelleni. Lentokone jättää taivaalle vanan, mutta ääntä ei kuulu. Lapsimuruset ovat väsähtäneet trampoliinilla, narinaa ei enää kuulu, ovat tainneet mennä jo sisälle. Mies laskee saunalla vettä. Kohta nousee piipusta jo savu. Metsän reunassa rapisee, ukki on tekemässä vastaa saunaa varten. Itikka inisee korvani juuressa, se ei haittaa, sillä olemme eri puolilla hyttysverkkoa. Antaa inistä.

Käymme saunassa. Kiuas sihisee, vasta läiskähtelee. Koivun tuoksu leviää saunaan. Puut palavat ritisten kiukaassa.  Ukkonenkin jyrähtää. Jossain menee paloauto, toivottavasti ei ole sattunut mitään vakavampaa. Istumme välillä rapulle jäähdyttelemään. Ohi ajaa auto kovaa vauhtia, popit täysillä soiden. Musiikki jää päälle, sen yli kantautuu puhe. Huutaa pitää, kun ei muuten kuulu, kun musiikki on niin kovalla. Istun ulkosaunan ylälauteella, seinän takana kanalassa on aivan hiljaista. Kanihäkiltä kuuluu "töps". Kani ei pidä pauhaavasta musiikista, harva eläin kai pitää. Heinäsirkka sirittää. Tunnen kiitollisuutta siitä kaikesta mitä minulla tässä on. Oma pala maata ja taivasta. Oma laumani, rakkaita ihmisiä ja eläimiä. Osa lähempänä, osa kauempana. Oma tapani elää.

Taivas värjääntyy purppuraksi. Pääskyt lentävät korkealla taivaankaarella. Muutama myöhäinen lintu visertelee iltalaulujaan. Koirat ja kissat käyvät makuulle masut täynnä. Kanalassa kanat uinuvat orrella. Kanit nakertavat hissukseen heinää. Juna kulkee vähän matkan päässä. Naapurissa haukkuu koira. Lapsi halii iltahalit, vähintään pariin otteeseen ja sittenkin saattaa vielä tulla joku tähdellinen asia mieleen, jota pitää tulla kertomaan. Toinen huutele öitä huoneestaan, nukkuu siellä koira vierellään. Ukki on jo käynyt nukkumaan.

Joku silittää minua hiuksista, kuiskaa hyvää yötä ja olet rakas. Hiljaa lausutut sanat tuovat turvan ja unen. Nukahdan.

****************

ps. meillä kävi tänään terveys- ja ympäristötarkastaja toteamassa taas kerran (kolmas kerta vuoden sisään), ettei meidän kanoista aiheudu (edelleenkään) haittaa naapurille. Mikäli naapuri edelleen kuulee häiritseviä ääniä päässään, vika löytyy siis jossain muualta kuin meidän kanasista.

Positiivisia muutoksia (helmikuu): Pakastemarjat smoothieksi

Tammikuun muutoksena oli löytää aikaa niille asioille, jotka tekevät hyvää minulle niin fyysisesti kuin henkisesti ja jotka auttavat kiireen tunnun hallitsemisessa.

Kalenteriin tuli
- keramiikka maanantaisin
- ryhmäliikuntaa vaihtelevasti (aikuisbalettia, Sh´Bam, syvävenyttelyä ym miten aikataulu antaa myöten)
- uinti perjantaisin
- ulkoilua ja lenkkeilyä aina kun vain ehtii
- ja vielä helmikuussa uutena harrastuksena aloitimme miehen kanssa seuratanssikurssin, joka olikin ihan älyttömän kivaa :)

Yksi viikko meni käytännössä ihan plörinäksi työkiireen ja työpaineiden takia, olin valtavan väsynyt iltaisin enkä ehtinyt mihinkään ylitöiden jälkeen. Mutta periksi en antanut, pitää vain oppia ajattelemaan, että kiire on ohimenevä vaihe ja heti kun pahin kiire hellitti, jatkoin taas näitä kivoja harrastuksia. Ja kiitos Tarjalle tsempistä!!

Kunto on selvästi jo hieman kohentunut eikä hengästytä enää niin pahasti esim työpaikan neljänteen kerrokseen portaita nouseminen :)

Ulkoliikunta erityisesti tekee niin hyvää toimistotyöläiselle, kun saa raitista ilmaa. Nyt on niin ihanat säätkin olleet, leutoa ja kovaa tuulta, tykkään niin. Liukkaus on pieni miinus tietysti, mutta pitää vaan katsoa mihin astuu ja ottaa vähän varovaisemmin.

Lisäksi oon käynyt fysioterapiassa saamassa apua kyynärpään rajoittuneeseen liikerataan, nyt jo käsivarsi suoristuu kokonaan vaikkei kipu olekaan vielä kadonnut, mutta hyvä niin :) Ja FT nimenomaan suositteli liikuntaa nivelkipuun, pahinta mitä voi tehdä on olla liikkumatta, koska se saa nivelet yleensä vielä huonompaan kuntoon. Ja totta se mulla ainakin oli. Liikuttelu ei vaan tuntunut hyvältä ajatukselta, mutta se todellakin auttaa, kipeä nivel vertyy nopeasti ja alkaa toimimaan paremmin :)

Helmikuun pienenä muutoksena oli iltapalaleipien tms hiilaripitoisten herkuttelujen korvaaminen esimerkiksi smoothiella, johon laitamme
- maustamatonta maitorahkaa 500 g
- kevytmaitoa (emme käytä rasvatonta) 1-2 dl
- reilusti pakastemarjoja (mustikoita, punaviinimarjoja, puolukoita, tyrniä, mansikkaa... kohta alkaa olla varastot syötykin)
- jokaista ruokailijaa kohden 1 tl Elixi- pellavansiemenöljyä, sisältää omegaa 3,6 ja 9
- leseitä
- hunajaa

Mitähän muuta terveellistä voisi sujauttaa smoothien joukkoon? Ideoita ja vinkkejä otetaan vastaan :)

Myös munakas on hyvä iltapala, jos kaipaa suolaisempaa. Eilen juuri laitettiin munakasta tomaatilla ja nakeilla, kun munakaappi alkaa olla täynnä, tuotteliaita ovat meidän kanaset :)

Leivän syöntiä olen pyrkinyt vähentämään ja onnistunutkin siinä. Itse en leipää oikeastaan kaipaakaan enkä syö sitä koskaan esim lämpimän ruoan kanssa. Muu perhe syö leipää, mutta heillä ei paino-ongelmia ole, joten minun pitää vain pysyä kurissa ja tiukkana itselleni :) Minulle se nyt vaan ei niin sovi. Joskus tekee kauheasti mieli lämpimiä voileipiä, mutta nekin voi tehdä ruispaloista ja laittaa päälle vaikka tonnikalaa ja juustoa.

Positiivisia muutoksia (tammikuu)

Ajattelin saatella itseni tähän vuoteen palauttamalla mieleen jo hyväksi havaitut ja näemmä matkalla kiireeseen kadonneet opit hyvään oloon. Kirjoitan niistä sarjana pieniä askeleita, yhden kuukaudessa. Kirjoitan joka kuussa asiasta, jonka koen edistävän terveyttäni ja hyvää oloa ja pidän niistä kiinni. Vuoden lopussa summaan, mitä nämä 12 uutta parempaa tapaa ovat tehneet minulle niin fyysisesti kuin henkisesti.

 

Kuka lähtee mukaan?

 

Kävellen tutustumassa muinaiseen roomalaiskylään Mallorcalla 2008.



Tammikuun positiivinen muutos oli OMA AJAN PRIORISOINTI ja sitä myöten ajan löytäminen terveellisille harrastuksille. Televisiota en juuri katso (paitsi iltaisin noin 21-22 yleensä netflixistä tai Sonera Viihteen ohjelmakirjastosta lempparisarjojani), joten sohvalla makoilu ei kuulu paheisiini, mutta kiireen selättäminen ja oman ajan ottaminen vain minua hyödyttäville jutuille on ollut opettelukysymys, ei itsestäänselvyys.



 Perhosten laakson luontopolulla Rodoksella 2009 

(Yli)työlle, järjestötoiminnalle ja muille ensisijaisesti muita palveleville asioille haluan aina tunnollisena ihmisenä löytää aikaa, mutta entä minä ja minun väsynyt, jäykkä ja kipeytyvä kehoni? Fysiikka "onneksi" on alkanut muistuttaa, ettei sitä passaisi lyödä laimin... Haluan jaksaa liikkua aktiivisesti ja nauttia elämästä lasteni kanssa :)




Huilitauko pitkillä kävelylenkeillä Invernessissä Ness-joen rantamilla 2010...

Minulla on tähän hitaaseen elämäntaparemonttiin ihan terveyssyyt:

• jatkuva väsymys
• kipeytyvä keho
• jäykkyys

Minulla on tenniskyynärpää, selkärangan SI-nivelen synnynnäinen epämuodostuma ja polvikin on alkanut välillä kipeytyä. Entisenä ja toivottavasti myös tulevana tanssinharrastajana kaipaisin vetreämpää ja taipuisampaa kehoa. Ulkonäkö on toki sekin syy, mutta ei lainkaan tärkein, sillä oikeasti olen jo näin 37-vuotiaana sinut itseni kanssa ja periaatteessa koen kelpaavani itselleni (ja Murulle) ihan tämmöisenä kuin nytkin. Mutta ihailen tervettä hoikkaa kehoa, energisyyttä, pirteyttä, positiivisuutta, säteilevää ja aurinkoista olemusta :)

Siispä niitä asioita tavoittelemaan!

Luontopolulla Kroatiassa 2011

Elämäntapamuutoksia ei pysty oppimaan ja sisäistämään pysyvästi heti paikalla, sen olen moneen kertaan valitettavasti todennut - tai ainakaan minulta se ei ole onnistunut.

Viime vuoden aikana onnistuin kuitenkin vähentämään perunan, pastan, riisin ja leivän syömistä, joiden en kokenut sopivan minulle. En siis karppaa, mutta syön noita hiilareita vaan vähemmän kuin ennen ja niiden sijaan olen syönyt enemmän mm. marjoja ja rahkaa smoothien merkeissä, jogurtteja ja hedelmiä ja kananmunia aamu/väli/iltapalalla ja perunan/riisin/pastan sijaan pyrkinyt käyttämään enemmän kasviksia, juureksia ja soijarouhetta. Painon nousu pysähtyi tällä keinolla.

Tykkään matkustella paljon ja eniten tykkään "reppu selkään ja menoksi"- reissuista... Siis kävellen, pyöräillen ym. Mitä liikunnallisempi loma, sen parempi :) Jokaiselle reissulle olen pakannut lenkkarit tai vaelluskengät mukaan... Inhoan istua kuumissa busseissa, takseissa ym ja tykkään fiilistellä paikkaa päiväretkiä tehden ja kävellen mahdollisimman paljon. Ja tietysti myös mahdollisuuksien mukaan harrastaa muuta liikuntaa, uimista nyt ainakin :)

Pyöräilemässä Inis Morilla 2012

Tammikuussa siis siivosin kalenteriin tilaa asioille, jotka tekevät minulle hyvää. Viime viikolla kävimme Murun ja lasten kanssa uimassa, lisäksi jatkoin tammikuussa taas vanhaa harrastusta keramiikkaa ja aikuisbalettia.

Tällä viikolla kalenterissa on:
- keramiikka maanantaina
- Sh`Bam + syvävenyttely torstaina
- uinti 1 km perjantaina
- ulkoilua ja lenkkeilyä viikonloppuna

Tiistai-ilta on vielä auki, riippuu siitä, ovatko lapset meillä vai isän luona.  Keskiviikkoilta menee kokoustaessa. Sunnuntaina lähdemme murun ja lasten kanssa katsomaan huikeaa Apassionata-esitystä Helsinkiin :)

Ja tätä sitten loppuvuosi olisi tarkoitus ylläpitää. Muutama tunti viikosta ihan vaan minun väsähtäneelle ja rupsahtaneelle keholleni :)

Pysähtyisitkö hetkeksi...

 

On taas hektinen aika vuodesta. Työelämä, koulutukset, harrastukset, yhdistystoiminta,  remontti ja kotityöt tuntuvat vaativan nyt lähes kaiken ajan, joka on poissa siltä ihan tärkeimmältä: lapsilta ja omalta hyvinvoinnilta ja terveydeltä.

 

Lapsia on ikävä arjen tiimellyksessä, nähdään aamuin, jos ovat luonani, illoin, kun olen selvinnyt työstä ja kokouksista, ehkä vain harrastuksiin mennessä, viimeistään iltapalan aikaan kotona. Jos ovat isän luona, puhumme kuitenkin vähintään kerran päivässä, yleensä näemmekin ainakin pikaisesti. Halitaan ja toivotellaan hyvät yöt ja mukavat koulupäivät.

 

Mutta harvoja ovat ne päivät tai illat kun kaikki olisivat kotona samaan aikaan. Villis ratsastaa 3-4 kertaa viikossa ja tekee tallitöitä sen päälle, Kirpun partio osuu taas siskon vapaa-iltaan. Tiistai on ainoa päivä, jolloin molemmat lapset ovat "vapaalla". Ja lauantai. Sunnuntaikin, jos ei ole kisoja. Yleensä viikonloppuisin on kuitenkin jotain muuta menoa, kaverien synttäreitä tai muuta eikä porukka pysy kasassa.

 

Tiedänhän minä, ettei lasten kuulukaan minun helmoissani koko aikaa enää roikkua. Ja että isällä on tietysti yhtä ikävä ja yhtä oikeutettu isä on lasten kanssa olemaan, sitä aikaa en kadehdi yhtään, se on meille kaikille tärkeää.

Tiedän myös, että lapset jo tuossa iässä alkavat itsenäistymään ja hakemaan omaa tilaansa ja niin kuuluu ollakin. Enemmän huolestuneempi olisin, jos lapset ilta toisensa jälkeen nyhjäisivät kanssani sohvan nurkassa eikä heillä olisi mitään omaa elämää.

 

Menkää, kokekaa, leikkikää, harrastakaa, iloitkaa, solmikaa elinikäisiä ystävyyssuhteita ja nauttikaa lapsuuden huolettomuudesta!

 

 

Meidän perhe-lehden mukana tulleessa julisteessa sanottiin jotain sellaista kuin että "sinun arkesi on toisen lapsuus". Se on tärkeä asia ymmärtää. Se ajatus pysäyttää. Se on hyvä muistaa kiireen keskellä. Mutta välillä taas tulee hiljaisempia aikoja. Kiire kulkee syklittäin.

Pitää muistaa nauttia arjen ja vapaahetkien pienistä kauniista helmistä... kulkea avoimin silmin ja herkin korvin.

Kiireen keskelläkin asiat ovat siis aika mukavasti, kun

 

PYSÄHTYY HETKEKSI AJATTELEMAAN ASIAA. 

 

Tämä viikko on ollut yhtä hulabaloota, mutta ensi viikolla helpottaa hetkeksi ainakin. Lapsilla on syysloma. Villis menee alkuviikosta yllätys- yllätys - ratsastusleirille. Alkuviikon ovat isin kanssa.  Loppuviikosta lähdemme Murun ja lasten kanssa Tallinnaan risteilylle :) Enempää ei nyt ollut minulla lomia pitää.

Viikonloppuisin yritämme ehtiä panostaa omaan hyvään oloon, mm ulkoilemalla ja retkeilemällä.
Nämä kuvat ovat Liperin Kaatamossa sijaitsevasta keijumetsästäni Koivuahosta... Kauniisti ruostuneet esineet, joita vielä joitain maasta löytyi ovat kuuluneet isoukilleni Otolle... siellä ne korven keskellä muistuttavat elämästä, jota siellä on aikoinaan eletty.

Aamulla kun aikaisin herää, niin ehtii kaikkea kivaa viikonloppuna :)

The road goes ever on and on... 

Eväät vaan reppuun ja menoksi, tekee hyvää sekä keholle että mielelle! ... ja niin teki toi suklaakakkukin ;) tai no ainakin mielelle... Kiireessä ei kerännyt muuta evästä kehitellä, mutta hei! päästiin sentään viettämään raikasta aurinkoista syyspäivää kauniisiin maisemiin :)

Tässä näkymä minun hehtaarin keijumetsääni :)

Paikka sijaitsee melko lähellä mielenkiintoista muinaisjäännöstä,  Täyssinän rauhan rajakiveä.

Niin vaatimaton, Joensuuhun menevän valtatien reunassa sijaitseva kivi. Kivellä kuitenkin on ollut valtava merkitys. Näitä rajakiviä oli laitettu merkittäville rajapaikoille. Raja ehti kuitenkin olla voimassa vain 22 vuotta. Täyssinän rauha päätti pitkän vihan ajan ja solmittiin vuonna 1595.

Kiveen on merkitty Venäjän valtakunnan merkkinä ortodoksiristi. Ruotsin valtakunnan merkkeinä ovat kolme kruunua. Lisäksi kiveen on hakattu pitkittäinen viiva, joka ilmeisesti osoittaa rajan suuntaa.

Lisäksi kivessä on vuosiluvut 1595 ja 1767 ja ilmeisesti rajankävijöiden nimikirjaimet.

Sunnuntaina ehdimme vielä lasten isän ja Kirpun kanssa karpalosuolle ja sienimetsään. Karpaloita keräsin litran verran, suppilovahveroita keräsimme muovikassillisen... ja metsä jäi niitä vielä täyteen...

Tällä viikolla kameran olen ehtinyt kaivaa esiin kerran, kun kävimme Villiksen kanssa taas Keskimäen hevostilalla Kuopiossa, jossa Villiksellä oli valmennus.

Onneksi kiireen keskelläkin ehtii nauttia syksyn kauneudesta ja pysähtyä hetkeksi. Kameraan tarttuminen onkin minulle nyt oiva keino pysähtymiseen. Pysähtyessä näkymä on tarkka ja terävä, kiirehtiessä kaikki menee ihan sumussa.

Glögiä löytyi jo kaupasta. Ostin minulle ja lapsille pinon äänikirjoja :) Kyllä me vielä tämä kiire selätetään!

Kurinpalautus

Vaaka näytti taas kesän jälkeen lukuja joista en lainkaan pidä. Farkut alkoivat kiristää. Onnistuin jo kerran pudottamaan vaatekoon koosta 52-54 kokoon 42-44. Nyt uhkaa mennä taas osastolle 46-48.

EI KÄY.



Kuva Pinterest.

Avuksi siis kurinpalautus ja voi että kun tuntuu hyvältä. Eilen ei vielä tuntunut, koko päivän särki päätä. Ja sitä edellisen päivän koski mahaan. Tänään tulin sateestakin huolimatta pyörällä töihin. Aamuaerobinen ennen aamupalaa polttaa rasvaa tehokkaasti. Niitä on viikon ohjelmassa ainakin neljä kappaletta. Lisäksi neljä lihaskuntotreeniä joko kotona, salilla tai kahvakuulalla.

Ruokavaliona runsasproteiininen ja niukkahiilarinen hyvä tavallinen ruoka.

Homman nimi on siis Fitfarmin Superdieetti, joka kestää kuusi viikkoa. Jonka jälkeen voin ostaa uudet vaatteet taas normi- eikä norsuosastolta.





Kuva: Pinterest

 

Ohjelma sisältää tarkat ruokaohjeet, treeniohjelman, motivointia, tukea, keskustelua ja vertaisryhmän.

 

Ja onneksi on muru, joka on aina innokas lenkkikaveri ja kannustaa. Lapsetkin saa tässä ohessa lievemmän kurinpalautuksen, heillä ei oo minkäänlaisia paino-ongelmia, poika on pikkuinen kirppu ja tyttö pitkäkoipinen villivarsa. Kirppu ja Villivarsa ovat saaneet herkutella kesän melko vapaasti, mutta nyt koitetaan päästä normaalirytmiin aterioiden suhteen ja herkutella tervellisillä smoothiella, johon sekoitetaan proteiinipitoista rahkaa, maitoa ja makua antamaan pakasteesta erilaisia marjoja ja vaikkapa banaania, sekaan nakataan leseitä. Hyvin upposi illalla ja pitää nälän pitkään poissa, terveellisesti :)

 

 

 

Näinhän se menee. Jokainen on oman elämänsä ohjaimissa ja määrää kurssin itse. Voikaa hyvin ♥