Odotusta

Ostimme yhdessä kanaharrastajakaverini kanssa käytetyn hautomakoneen, Covatutto 16-merkkisen, johon mahtuu 16 munaa. Laitoimme sen "tulille" tiistaina 29.4, sisään 10 kaverin kotikanalasta (jossa siis kukko) saatua munaa ja ja lisäksi kuusi Siwasta haettua valkoista Eldorado-luomumunaa =)

Munia haudotaan noin 19-21 päivää kosteassa ja lämpimässä, lämmöt pitäisi olla noin 37,5-39 asteen kieppeillä. Haudontalämmöissä on erilaisia ohjeita, kuitenkin voisi sanoa, ettei alle 36 lämmöillä onnistu eikä toisaalta lämmöt saisi nousta yli 39 ainakaan pitkäksi aikaa. Nyt lamppu sammuu, kun mittari näyttää noin 39 astetta.

Koneeseen lisätään vettä yhteen altaaseen ja siinä on oma lämpömittari (fahrenheit). Laitoin kuitenkin vielä lisäksi paistomittarin tuonne, on helpompilukuinen tuo digimittari kun koneen oma fahrenheit-mittari. Se mittaa lämpöä munien päältä.

Kosteusmittaria minulla ei ole, joten luotan nyt koneen omiin ohjeisiin sen suhteen. Keskikaukalo on täynnä vettä, ja kun ensimmäiseen munaan tulee särö, lisään vettä uloimmaiseenkin kaukaloon, koska kun tiput alkaa kuoriutumaan, pitää kosteuden olla hautomavaihetta korkeampi, jotta tiput ei juutu kalvoihin. Toisaalta, kosteutta ei saa olla liikaa, koska munankuori on huokoinen ja muuten tiput voivat hukkua kuoriinsa :(

Munia tulee myös käännellä haudonnan aikana pari kolme kertaa päivässä (ei ekana eikä kolmena viimeisenä päivänä ennen kuoriutumista). Haudonnan aikana munia voi läpivalaista lampulla, jotta näkyy ovatko ne lähteneet kehittymään. Alla olevassa kuvassa näyttäisi olevan elämää. Kananmunaan muodostuu hämähäkkiä muistuttava kuvio, jossa tumma läikkä keskellä ja siitä lähtee verisuonia. Kaikki kaupan munat näyttävät nyt tältä..

Tässä alla muna, joka ilmeisesti ei ole lähtenyt kehittymään(??), verisuonia eikä tummaa läikkää näy, ainakaan noin kun noissa valkoisissa kaupan munissa. Näissä on kyllä ruskeat kuoret, osassa melko paksut, joten en ole poistanut vielä koneesta, jos näistä kuitenkin tulis jotain enkä vaan osaa katsoa... Osa munista oli ihan läpikuultavia, niissä ei näkynyt edes tuota mollukkaa, joten ne poistin.

Ihmeellistä kyllä, nyt näyttäisi, että kaikissa kaupan luomuissa on elämää, mutta kaverilta saaduissa valitettavasti ei, vaikka niistä toivoinkin kovasti saavani tipuja, joista osa jäisi omaan kanalaan. Mutta toivotaan nyt, että haudonta onnistuu loppuun ja saamme edes muutaman tipusen :) Laskettu aika on sunnuntaina 18.5 :)

Kanoja saamme vielä lisätä kanalaamme ja kukkopojat sitten päätyvät myyntiin taikka pataan.

Happy Days

Lauantai oli ihana rentouttava "irti-arjesta" päivä. Lähdimme kahdella autolla yhdessä neljän 10-vuotiaan pojan kanssa yhteen lempipaikkaani Pajulaan, josta kirjoitin aiemmin täällä, klik. Pojilla oli tarkoituksena pitää "softit". Talvella vanhempani antoivat kaataa taloa ympäröivän täyskorkean kuusiaidan, joka varjosti pihaa. Nyt siitä tuli niin ihana, tuli ihan mieleen sellainen kartanopuisto... Pihalla kasvaa nyt muutama vanha valtava paju, pihta, jokunen kuusi, hernepensaita ja koivuja.

Koska turvamaski ja muutenkin hyvät varusteet ovat tämän pelin ehto ja mies jäi viihdyttämään ja vahtimaan poikalaumaa, minä lähdin sotatantereelta turvaan nauttimaan maalaismaisemasta :) Kyllä hermo lepäsi, kun ei ketään ihmisiä näkynyt mailla halmeilla, minä nautin välillä tosi paljon yksin olemisesta. Ei kuulunut kaupungin ääniä, ei autoja, mopoja eikä vahtivia silmäpareja. Jossain kauempana huusivat jotkut suuret linnut, varmaan joutsenet . Pikkulinnut visersivät hullaantuneina. Ja aurinkokin välillä paistoi :) Tuli niin tarpeeseen!

Töyhtöhyyppäkin oli lenkillä :) Se oli ihan tervetullutta seuraa.

Kaikkia aarteitakin bongailin pellonreunoilta... pyörät mun mustalaisvankkuriin? :D

Lintujen juottoaltaan jalka??

Kuusiaitaa kaataessa maitolaiturille kävi vähän huonosti... tai tais se olla aika lailla nutullaan jo ennen sitäkin...

 Hieman räjähtänyt navetta... jospa tämän vielä joskus saisi korjattua. Täällä olisi niin ihana asua, mahtuis eläimiä vaikka kuinka :) Mutta valoisa on ollut tämä navetta, täällä on varmasti lehmillä ollut hyvät oltavat aikanaan :)

 

 

 

Täällä on niin helppo hengittää.

 

Tiput purkissa

Viikonlopun pika-askarteluvinkki:

 

Tarvitaan: Pinterest, väritulostin ja lasipurkkeja. Tulosta ja pudota purkkiin :)

Ja kappas, säilöttyjä tipejä :)

Purkin muoto tekee kuvasta jotenkin kolmiulotteisen.

Aurinkoista loppuviikkoa ja linnunlaulua!

Helmiyön huhuilija

Olemme tänä talvena nukkuneet (paitsi yli -20 asteen pakkasilla) ikkuna raollaan makkarissamme. Minusta on ihanaa kun raitista viileää ilmaa virtaa suoraan kasvoilleni enkä saa siitä mitään flunssia tai kolotuksia. Raittiissa ilmassa nukuttaa niin paljon paremmin :)

Viime yönä, vähän ennen yhtätoista, kun olimme käymässä nukkumaan, kuulin avoimesta ikkunasta linnun laulua, joka kuulosti erikoiselta. Ensinnäkään talvisaikaan meillä ei linnut öisin lauleskele ja tämä ääni oli selvästi jonkin isomman linnun vahva ja korkea ääni, ei minkään pikkulinnun sirkutusta. Siitä tuli mieleen soidinkutsu.

Se oli niin kaunista. Taianomaista, maagista, surumielistäkin... Siellä jossain hämärässä talviyössä, tumman kuusen oksalla varmaan, öistä taivasta vasten se salaperäinen olento meille lauloi...

En saanut unta, kun halusin tietää, mikä olento lauloi niin kauniisti. Jonkin aikaa sängyssä kännykällä googlailtuani sain selville, että tuo suloinen huhuilu kuului helmipöllölle. Helmipöllö helmikuun yönä :)

Helmipöllön huhuilua voit kuunnella tästä: https://audioboo.fm/boos/702650-helmipollon-puputus-kantaa-kauas

Helmipöllö on Suomen yleisin pöllö, joten ei tämän huhuilun niin harvinaista pitäisi olla. 

http://www.pinterest.com/pin/61361613645425816/

Odotan innolla sitä kevätiltaa, kun muuttolinnut palaavat sankoin parvin ja koko takametsä täyttyy sadoista sirputtajista... se on ihan ylimaallisen ihanaa kuultavaa :) Samoin toivon, että sepelkyyhkyt löytäisivät takametsäämme, sepelkyyhkyn rauhoittava kujerrus on mielestäni linnun laulusta kaunein :)