Sateinen siivouspäivä

Olen aloittanut mammalomani siivoilemalla - tykkään siitä ihan oikeasti, kun saa rauhassa  ja kiireettä siivota pitkän kaavan mukaan ja samalla laitella kirppis ja alelöytöjä esille.

Prisman alesta tarttui mukaan tämä kiva turkoosi muoviliina ja kirpparilta vanha lasipurkki, joka on kauniin veden väristä lasia. Pionit on siinä ihan täydellisiä.

Olen raaskinut tuoda pioneita sisälle, koska tuolla jatkuvassa sateessa ne menevät heti maata myöten, joten nautitaan niiden tuoksusta ja kauneudesta sitten sisällä :)

Nämä pionit pääsivät edustamani Perfect Homen uusiin ihaniin Evita-maljakkoihin, jotka ovat kaunista harmaata lasia.

Sisustusalesta löytyi myös suloinen Ib Laursenin torkkupeitto, juuri passelin kokoinen sohvan suojaksi. Näitä haluaisin lisää, eri väreissä :) Pieni turkoosi jakkara on Jeanne d'Arc Livingin mallistosta. Muutamia muitakin löytöjä olen tehnyt, niistä lisää pian, kun saan ne paikalleen.

Uuden tulokkaan ensimmäiset vaatteet sain myös pestyä ja viikattua kaappiin. Pienen miehen kokoarvio on ollut koko ajan melko pieni ja siro, kohtukin kasvaa ihan alakäyrillä, joten 50 ja 56 cm vaatteita olen ostanut käytettynä kavereilta. Äitiyspakkauksen vaatteet ovat varmasti alkuun aivan liian isoja pienelle miehelle. Huomenna voisi sijata jo pienokaisen korisängyn valmiiksi, sitten alkaisi olla kaikki valmiina, sairaalakassi pitää vielä pakata. Mutta sen taidan tehdä, kunnes suunniteltu sektiopäivä selviää - se päätetään ensi viikolla kontrolliultran yhteydessä, jännittävää. Ei mene enää kauan, kun meitä on kuusi <3

Rakas pieni ihmeemme

Hän on täällä! Pieni rakas peikkotyttömme syntyi tiistaina klo 10.41 suunnitellulla sektiolla. Leikkaus sujui hyvin, minua pelotti puudutus, mutta sekin onnistui toisella yrittämällä ja sen jälkeen kaikki olikin helppoa hommaa. Pikkuinen ihmeemme painoin 3410 g ja on 49 cm pitkä. Suloisista suloisin pieni keiju... Nyt ollaan jo kotona, eka yö takana, vauva on superkiltti, syö ja nukkuu. Käytiin jo eilen kaupassakin yhdessä ostamassa isosiskolle ja -veljelle pienet lahjat yhdessä suuren päivän kunniaksi. Ja vaunuissa ulkoiltiin pihalla. Saatiin nukuttua hyvin kaikki viime yö. On tämä niin ihanaa ja ihmeellistä, että kyynel silmässä melkein koko ajan, että saimme tämän ihmeen kokea yhdessä. En voisi olla onnellisempi!

Elämän ensihetket isin rinnalla kenguruhoidossa, kun äitiä vielä kursittiin kasaan leikkaamossa.

Olimme sairaalassa kaksi päivää, kun kaikki oli hyvin. Vauvan sokereita seurattiin raskausdiabeteksen vuoksi, mutta arvot pysyivät hyvinä koko ajan. Itse myös toivun hyvin leikkauksesta, eka yö oli hankala, mutta kun pääsin kunnolla liikkumaan, kivut hellittivät.

Isi pukee neitiä kotiinlähtöä varten.

Sitten odoteltiin kotiuttamispapereita.

Kotimatka alkaa! Oli ihana hellepäivä!

Tunnin ajomatka kotiin meni hienosti, neiti vaan nukkui!

Kun päästiin kotiin, esiteltiin pienokainen heti isoukille. Ja heti kohta mummi ja ukki ja naapurin vanha setä tulivat heti katsomaan uutta tulokasta - naapurin sedällekin oli muutama päivä aiemmin syntynyt lapsenlapsenlapsi, tyttö sekin.

Mummi ja ukki toivat ihanan kukkakimpun.

Tässä sitä nyt ollaan. Niin pienen pieni, niin rakas ja ihana... Mies oli koko raskausajan sitä mieltä, että vauva nukkuu omassa sängyssään, mutta niin vaan eilen iltapesuni aikana, oli neitille petattu meidän keskeen oma paikka, kun eihän sitä ekana yönä voi laittaa omaan sänkyyn. Ei minustakaan, ihaninta oli nukkua kaikki lähekkäin.Taitaa pinnasänky hilautua sivuvaunuksi tuohon meidän petiin kiinni ensi yöksi, että saad aan nauttia pikku-tuhisijasta, ei sitä raaski laittaa yksin huoneen toiselle puolelle nukkumaan :) Nyt jo tiedetään, että tämä vauva-aika on vaan niin lyhyt, että otamme siitä kaiken ilon irti!

Olo on niin kiitollinen! Tää on parasta just nyt...

Pian...

Viimeisiä odotuspäiviä viedään... Ensi viikolla sitten viimeistään jotain tapahtuu :) Mieskin jäi jo lomalle, onkin nyt ensin pari viikkoa kesälomalla ja sitten kolme viikkoa isyyslomalla.

Kovasti me sinua jo odotellaan, pikkuinen rakas...

Kaikki on jo valmiina täällä sinua varten, tervetuloa maailmaan ❤

Aloitettiin viimein pihatyötä, näin elokuussa... tai mies aloitti... kitki kukkapenkit ja laittoi lammen kuntoon, kun en ole itse siihen enää taipunut.

Tällä viikolla on kesäkeittiökin ollut käytössä, kun sää on ollut mitä mainioin.

Siivottiin ja pestiin myös ulkosauna, jota olemme koko kesän käyttäneet, en edes muista, milloin viimeksi olisimme sisäsaunaa lämmittäneet. Paljukin pihalla on jo käytössä, odottelee vielä hieman viimeistelyä ja maalia pintaansa, laittelen sitten kuvia :)

Ei enää monta päivää, kun meillä on yksi ihanuus lisää!

Äitiyslomalla!

Vihdoin se alkoi, kaivattu mammaloma :) Olen aika ylpeä siitä, että jaksoin loppuun asti olla töissä ja muutenkin olen voinut tosi hyvin ja jaksan vielä hyvin liikkua ja tehdä lähes normaalisti hommiakin, pahimpia kyykistelyjä ja sänkyjen alusten imurointeja lukuunottamatta. Välillä selässä oleva vamma hieman temppuilee, mutta vertyy sitten sopivalla liikkumisella, vaikka kävely onkin välillä vähän vaappumista ja hidasta.


Huomenna alkamassa raskausviikko 36 jo! Kävin neuvolassa maanantaina ja siellä arveltiin, että meidän nyytti onkin perätilassa. Ensi viikolla on synnytystapa-arvio KYS:sissä, sielläpä tuo sitten varmistuu ultrassa. Toivoisin, että jos on tosiaan perätilassa (josta en ole itse aivan varma), niin kääntyisi vielä, että saisin kokeilla kuitenkin normisynnytystä. Muuten kaikki oli kunnossa neuvolassa. Paino on noussut vain noin 3 kiloa lähtöpainosta ja sokerit pysyy hyvin alle viitearvojen. Hg oli noussut edellisestä kerrasta, oli nyt 136 vaikka en ole koko raskausaikana syönyt rautaa...


Eilen otettiin muutama masukuva äitiysloman alun kunniaksi :)

Kovasti jo ootellaan pienokaistamme, toisaalta toivon, että vielä seuraavat kolme viikkoa pysyisi masussa, että miehen loma ennättäisi alkaa, en halua yksin synnyttämään :)

Raskauskuulumisia ja raksakuulumisia

Tänään kävin neuvolassa pitkästä aikaa. Kaikki oli ihan hyvin. Sokerit pysyvät hyvissä lukemissa, ei lähimainkaan raja-arvoja. Olen kyllä saanut herkutellakin välillä, ei tunnu nostavan sokereita. Paino oli pudonnut edellisestä neuvolasta vajaan kilon. Nyt rv 32 mennessä painoa on tullut +2 kg, eli tosi hyvin on mennyt sen suhteen.

Vauva oli pää alaspäin ja kuten omasta, myös terkkarin mielestä, ei ainakaan mikään isokokoinen vaikuttaisi olevan. Sykkeet oli hyvät ja vahvat. Fundusmitta meni juuri keskikäyrällä. Verenpaineet oli hieman korkealla, mutta takana on muutama tosi rankka työviikko enkä ole pystynyt pitämään sovittuja etäpäiviäkään nyt tässä. Pitää koittaa ottaa vähän lungimmin nyt tämä loppuaika ennen äippälomaa. Ja toki sen alettuakin... Hemoglobiinia ei mitattu, viimeksi oli vielä yli 120. Seuraava käynti sitten taas kuukauden päästä. Sain lähetteen KYS:n äitiyspolille synnytystapa-arviota varten. Kysyttiin, mitä tuumaan, jos tarjotaan alatiesynnytystä (takana kaksi sektiota pysähtyneen synnytyksen takia). Sanoin, että ehdottomasti haluan vielä sitä yrittää. Aiemmissa oli virheellinen tarjonta, jospa tämä vauveli nyt tulisi oikeassa asennossa ja loppuun saakka, niin ei tarvitsisi sektiota.

Meidän pieni... se liikkuu ja möngertää, maha hytkyy ja pomppii ihan hassunnäköisesti. Miehen kanssa sitä aina iltaisin tuijotellaan, onnellisena pienestä aarteestamme. Pientä peppua voi taputella siitä kylkikaaren alta. Vauva vastaa miehen silittelyihin ja innostuu sisarten äänistä.

Sitten niitä raksakuulumisia. Olimme taas viikonloppuna Pajulassa, sateen lomassa saimme jotain aikaankin ja välillä kyllä paistoikin ihan aurinko. Hetkellisesti.

Vietiin kotoa paviljonki sateensuojaksi  ja unohdettiin tietysti katto kotiin...

Lyhtyjä paviljonkiin tulevien kesäiltojen iloksi... tässä ootellaan taas sadekuuron ohimenoa...

 

 Sain ajettua nurmikonkin aina sateen hetkellisesti tauotessa. Saunan takana on niitty, jonne ajelin pienen polun :)

Viime kesänä istutetut kolme omenapuuta ovat täydessä kukassa ja säästyivät jäniksiltä, vaikka eilenkin kaksi isoa rusakkoa loikki peräkanaa niityn poikki.

Sitten kurkistus sisähommiin... Veranta on suht ok kunnossa, paitsi että lakattu paneeli on ehkä ruminta mitä tiedän. Siivoilin siis pölyt ja hämiksenverkot ja tartuin pensseliin..

Sillä välin mies teki jotain hyödyllisempää, mutta ei niin kivaa... raivasi rossipohjaa tasaisemmaksi ja teki tukia vanhoille lattiaparruille.

Kun saadaan hommattua puutavaraa, päästään rakentamaan lattiaa!!!

.... ja sen lomassa kahvit voi juoda sitten vaikka maalatulla terassilla :)  Ädiltä varmaan löytyis lisää pitsiverhoja loppuihin ikkunoihin?

Toivon niin kovasti, että juhannuksena olisi edes satamatta, että päästäisiin jatkamaan hommia :)

Jostainhan se on aloitettava...

Viikonloppuna ehdittiin tehdä pikkuisen hommia Pajulassa. Minä siivosin pikkumökin ja mies kävi rossipohjan kimppuun tavoitteena tasoitella se ja sitten jos pian päästäisiin laittamaan uusia lattiarakenteita!

 

Talosta on siis purettu huonokuntoinen piippu ja leivinuuni ja lattian alta on romahtanut jälkeenpäin rakennettu kellari, joten meidän täytyy ensin tasoitella tuo kivi/tiili/laasti/söttöläjä, jotta saadaan järkevästi tukea uusille lattiarakenteille. Tarkoitus on jättää tuvan puolelle rossipohja, tuuletusaukkoineen tietysti. Eristeeksi laitetaan ekovillaa. Talosta ei ole tarkoitus tehdä talviasuttavaa, joten rossipohjan melko vähäinen maavara riittää, kun ei laiteta kauhean paksua eristekerrosta lattialankkujen alle. Täytyy vielä selvittää, miten paksu kerros ekovillaa olisi sopivasti.

Kammarin ja pikkusalin lattia on ollut jonkinlainen multapenkkiratkaisu, jossa tosin on ollut ohut valu päällä, joka on nostanut kosteuden alahirsiin ja lahottanut ne osittain. Valu nakutellaan pois, sen alla on hiekkaa. Laitetaan kapillaarikatko lecasorasta ja päälle viirakangas + ekovillaa lankkuihin asti. Ja tietysti kaikki lahot korjataan.

Seinissä on osittain vanhat pinkopahvit + paperitapetit vielä osittain, harmi vaan, että on niin huonokuntoisia, että on pakko ottaa pois. Keittiön haltexeja en jää kaipaamaan... ne uusitaan surutta uusiin haltexeihin. Tapetit pitää olla tietysti paperitapetteja.

Ikkunat haluaisin entisöidä kaikki. Yläkerran ikkunat on kauneimmat, malliltaan lähes neliöt ja neliruutuiset. Isäni on  kyllä hankkinut tilalle jo toiset, mutta niistä puuttuu ristikot ja ne ovat isommat, joten en taitaisi niitä haluta, koska joutuisi suurentamaan ikkuna-aukkoja ja ne ovat ns. tavan rintamamiestaloikkunat. Se vaikuttaisi paljon talon ulkomuotoon. Iso ikkuna pienessä matalassa vinttikamarissa ei välttämättä näyttäisi kovin hyvältä. Toiselta puolelta vastaava ikkuna on kokonaan hajonnut, joten se vaatisi sitten, että tekisi pokatkin uusiksi vanhan mallin mukaan...

Sellaiset on kyllä lasiverannalla ja siitäkin on ikkunoita rikki, joten ehkä ne voisi siihen käyttää, niin ei hukkaan mene.

Kaikki vanhat ovi- ja ikkunalistat mitä on jäljellä, maalataan ja käytetään uudelleen. Samoin tietenkin kauniit peiliovet.

Pikkumökistä tuli hiirten talvibileiden jäljiltä taas puhdas ja ihan kodikas pikku-tupa. Mies lupasi, että nuo kalterit lähtee ikkunasta tänä kesänä - tuntuu  kun olisi vankilassa... Tämä on siis ollut joku raksaparakki entisessä elämässään. Jos päärakennus joskus valmistuu, tämä jäänee teinien majapaikaksi tai vierastuvaksi.

Keittiön takana olevissa pikkuhuoneissa säilytämme tällä hetkellä mehiläiskalustoamme (laatikoita, kehiä ja hoitotarvikkeita).

Oli kiva päästä konkreettisiin hommiin. Siivosin myös talon kuistin ja maalikin olisi sitä varten jo ostettu  (viime kesänä...). Jospa sen tänä vuonna jo maalaisin...

Mies oli napannut salaa kuvan kotona pallomahastani, kun olin oikomassa selkääni kukkapenkkejä kitkiessäni :) Raskaus on edennyt loppusuoralle, rv 30 menossa. Selkä on aika kipeä, kun minulla on synnynnäinen epämuodostuma, SI-nivel on luutunut virheellisesti kiinni selkärankaan (tjsp). Se temppuilee nyt, kun painopiste pallomahan kanssa muuttuu. Vielä 4,5 viikkoa äitiysloman alkuun!

Ja lopuksi vielä täytyy kiitellä ihania työtovereitani. Useammalta olemme saaneet jo kaikenlaista tarpeellista vauvatavaraa ja nyt sain ihanalta työkaveriltani ison kasan villasukkia, jotka hän oli neulonut isosiskolle, isoveljelle ja tulevalle pikkusiskolle! Niin ihania kaikki! Tuntuu niin hyvältä, miten moni ihminen iloitsee kanssamme tästä odotuksesta ja elää siinä mukana!