Sateinen siivouspäivä

Olen aloittanut mammalomani siivoilemalla - tykkään siitä ihan oikeasti, kun saa rauhassa  ja kiireettä siivota pitkän kaavan mukaan ja samalla laitella kirppis ja alelöytöjä esille.

Prisman alesta tarttui mukaan tämä kiva turkoosi muoviliina ja kirpparilta vanha lasipurkki, joka on kauniin veden väristä lasia. Pionit on siinä ihan täydellisiä.

Olen raaskinut tuoda pioneita sisälle, koska tuolla jatkuvassa sateessa ne menevät heti maata myöten, joten nautitaan niiden tuoksusta ja kauneudesta sitten sisällä :)

Nämä pionit pääsivät edustamani Perfect Homen uusiin ihaniin Evita-maljakkoihin, jotka ovat kaunista harmaata lasia.

Sisustusalesta löytyi myös suloinen Ib Laursenin torkkupeitto, juuri passelin kokoinen sohvan suojaksi. Näitä haluaisin lisää, eri väreissä :) Pieni turkoosi jakkara on Jeanne d'Arc Livingin mallistosta. Muutamia muitakin löytöjä olen tehnyt, niistä lisää pian, kun saan ne paikalleen.

Uuden tulokkaan ensimmäiset vaatteet sain myös pestyä ja viikattua kaappiin. Pienen miehen kokoarvio on ollut koko ajan melko pieni ja siro, kohtukin kasvaa ihan alakäyrillä, joten 50 ja 56 cm vaatteita olen ostanut käytettynä kavereilta. Äitiyspakkauksen vaatteet ovat varmasti alkuun aivan liian isoja pienelle miehelle. Huomenna voisi sijata jo pienokaisen korisängyn valmiiksi, sitten alkaisi olla kaikki valmiina, sairaalakassi pitää vielä pakata. Mutta sen taidan tehdä, kunnes suunniteltu sektiopäivä selviää - se päätetään ensi viikolla kontrolliultran yhteydessä, jännittävää. Ei mene enää kauan, kun meitä on kuusi <3

Mammalomalle :)

Huomenna on viimeinen työpäiväni ennen äitiysloman alkua :) 

Päästään puuhastelemaan kaikkea kivaa isompien lasten kanssa. Tämä tuleva pieni isosisko ei vielä taida ymmärtää, mitä on tapahtumassa, vaikka osaakin jo näyttää, missä vauva on (äidin masussa). Välillä vauva on myös isin masussa kuulemma :)

Me ei tänä kesänä ole lomia vielä pidetty eikä reissuja tehty, paitsi kävimme Helsingissä ja Porvoossa yhden yön pikareissulla, kun isoin neiti halusi osallistua Prideen ja kaksi pienempää käytimme sillä aikaa Korkeasaaressa ja paluumatkalla poikkesimme vielä Tykkimäellä. Ensi viikolla olemme Ainin kanssa yhden yön Lahdessa kannustamassa isosiskoa ratsastuskisoissa. Muuta lomaa emme taida nyt ehtiä ennen vauvan syntymää, ehkä jotain pieniä päiväreissuja enintään. Lomailemme sitten lokakuussa, kun lähdemme reissuun koko perhe :)

Minä haaveilen sisustushommista ja kirpparikierroksista ja ihan vaan aivojen nollaamisesta ennen elämää uuden vauvan kanssa- toki odotan häntä jo malttamattomana myös :) Mutta vielä on kaikkea pientä tehtävää, vaatteiden pesua, vauvan sängyn petausta ym.

 
Ja on meillä hieman isompiakin hommia, aloitimme sauna- ja kylppärirempan, koko saunaosasto on nyt purettu kokonaan. Uutta tehdään sitä mukaan kun aika ja raha antaa myöten, kauhea kiire ei ole, koska meillä on mitä ihanin ulkosauna käytössämme ja kesällä siellä mieluummin kylvemmekin.

Semmoisia tänne, ehkäpä pian on aikaa hieman enemmän kuvailla ja kirjoitella tännekin :)

Rakas pieni ihmeemme

Hän on täällä! Pieni rakas peikkotyttömme syntyi tiistaina klo 10.41 suunnitellulla sektiolla. Leikkaus sujui hyvin, minua pelotti puudutus, mutta sekin onnistui toisella yrittämällä ja sen jälkeen kaikki olikin helppoa hommaa. Pikkuinen ihmeemme painoin 3410 g ja on 49 cm pitkä. Suloisista suloisin pieni keiju... Nyt ollaan jo kotona, eka yö takana, vauva on superkiltti, syö ja nukkuu. Käytiin jo eilen kaupassakin yhdessä ostamassa isosiskolle ja -veljelle pienet lahjat yhdessä suuren päivän kunniaksi. Ja vaunuissa ulkoiltiin pihalla. Saatiin nukuttua hyvin kaikki viime yö. On tämä niin ihanaa ja ihmeellistä, että kyynel silmässä melkein koko ajan, että saimme tämän ihmeen kokea yhdessä. En voisi olla onnellisempi!

Elämän ensihetket isin rinnalla kenguruhoidossa, kun äitiä vielä kursittiin kasaan leikkaamossa.

Olimme sairaalassa kaksi päivää, kun kaikki oli hyvin. Vauvan sokereita seurattiin raskausdiabeteksen vuoksi, mutta arvot pysyivät hyvinä koko ajan. Itse myös toivun hyvin leikkauksesta, eka yö oli hankala, mutta kun pääsin kunnolla liikkumaan, kivut hellittivät.

Isi pukee neitiä kotiinlähtöä varten.

Sitten odoteltiin kotiuttamispapereita.

Kotimatka alkaa! Oli ihana hellepäivä!

Tunnin ajomatka kotiin meni hienosti, neiti vaan nukkui!

Kun päästiin kotiin, esiteltiin pienokainen heti isoukille. Ja heti kohta mummi ja ukki ja naapurin vanha setä tulivat heti katsomaan uutta tulokasta - naapurin sedällekin oli muutama päivä aiemmin syntynyt lapsenlapsenlapsi, tyttö sekin.

Mummi ja ukki toivat ihanan kukkakimpun.

Tässä sitä nyt ollaan. Niin pienen pieni, niin rakas ja ihana... Mies oli koko raskausajan sitä mieltä, että vauva nukkuu omassa sängyssään, mutta niin vaan eilen iltapesuni aikana, oli neitille petattu meidän keskeen oma paikka, kun eihän sitä ekana yönä voi laittaa omaan sänkyyn. Ei minustakaan, ihaninta oli nukkua kaikki lähekkäin.Taitaa pinnasänky hilautua sivuvaunuksi tuohon meidän petiin kiinni ensi yöksi, että saad aan nauttia pikku-tuhisijasta, ei sitä raaski laittaa yksin huoneen toiselle puolelle nukkumaan :) Nyt jo tiedetään, että tämä vauva-aika on vaan niin lyhyt, että otamme siitä kaiken ilon irti!

Olo on niin kiitollinen! Tää on parasta just nyt...

Pian...

Viimeisiä odotuspäiviä viedään... Ensi viikolla sitten viimeistään jotain tapahtuu :) Mieskin jäi jo lomalle, onkin nyt ensin pari viikkoa kesälomalla ja sitten kolme viikkoa isyyslomalla.

Kovasti me sinua jo odotellaan, pikkuinen rakas...

Kaikki on jo valmiina täällä sinua varten, tervetuloa maailmaan ❤

Aloitettiin viimein pihatyötä, näin elokuussa... tai mies aloitti... kitki kukkapenkit ja laittoi lammen kuntoon, kun en ole itse siihen enää taipunut.

Tällä viikolla on kesäkeittiökin ollut käytössä, kun sää on ollut mitä mainioin.

Siivottiin ja pestiin myös ulkosauna, jota olemme koko kesän käyttäneet, en edes muista, milloin viimeksi olisimme sisäsaunaa lämmittäneet. Paljukin pihalla on jo käytössä, odottelee vielä hieman viimeistelyä ja maalia pintaansa, laittelen sitten kuvia :)

Ei enää monta päivää, kun meillä on yksi ihanuus lisää!

Äitiyslomalla!

Vihdoin se alkoi, kaivattu mammaloma :) Olen aika ylpeä siitä, että jaksoin loppuun asti olla töissä ja muutenkin olen voinut tosi hyvin ja jaksan vielä hyvin liikkua ja tehdä lähes normaalisti hommiakin, pahimpia kyykistelyjä ja sänkyjen alusten imurointeja lukuunottamatta. Välillä selässä oleva vamma hieman temppuilee, mutta vertyy sitten sopivalla liikkumisella, vaikka kävely onkin välillä vähän vaappumista ja hidasta.


Huomenna alkamassa raskausviikko 36 jo! Kävin neuvolassa maanantaina ja siellä arveltiin, että meidän nyytti onkin perätilassa. Ensi viikolla on synnytystapa-arvio KYS:sissä, sielläpä tuo sitten varmistuu ultrassa. Toivoisin, että jos on tosiaan perätilassa (josta en ole itse aivan varma), niin kääntyisi vielä, että saisin kokeilla kuitenkin normisynnytystä. Muuten kaikki oli kunnossa neuvolassa. Paino on noussut vain noin 3 kiloa lähtöpainosta ja sokerit pysyy hyvin alle viitearvojen. Hg oli noussut edellisestä kerrasta, oli nyt 136 vaikka en ole koko raskausaikana syönyt rautaa...


Eilen otettiin muutama masukuva äitiysloman alun kunniaksi :)

Kovasti jo ootellaan pienokaistamme, toisaalta toivon, että vielä seuraavat kolme viikkoa pysyisi masussa, että miehen loma ennättäisi alkaa, en halua yksin synnyttämään :)

Väsymystä puuhamaassa...

Siellä ne liehui, pikkuruiset pyykit kesätuulessa!  Epäilen vahvasti, etten jaksa kuitenkaan näitä silittää vaan saavat mennä tuommoisenaan vauvan kaappiin.

 

Viikonloppu meni Villikseltä kisaillessa, koulu ja -estekisoissa. Estekisoista tulikin sijoitus - 4.sija :) Hyvä Villis ja Arppis! Tässä kuva koulukisoista, jossa Villis meni Viivillä ja oottelee tässä lähtömerkkiä radalle.

 
Pojilla oli sitten vähän toisenlainen menopeli viikonloppuna, kun maalattiin parveketta, jonne ei tikkailla kunnolla ylettänyt.

Pienestä pojasta oli superhauskaa päästä korkeuksiin :) Minua hirvitti katsella...

Meillä on taas ihania kaninpoikasiakin. Nämä eivät tosin jää meille, vaan menevät myyntiin, ovat lemmikkilinjaa, ei tuotantokaneja. Äiti on (kai?) tuo valko-ruskea leijonanharjasmix ja isä oli hermeliini. Ehkä... nimittäin, nämä poikaset olivat ihan yllärinä, yksi päivä vaan loikkivat syvälle pehkuihin tehdystä pesästä. Tuo valkoinen ei voi olla isä. Kai. Sillä on kyllä ihan tytön värkit mun mielestäni. Mutta aiemminkin on ollut epäilys tuon kanssa samassa paikassa majailleesta, että voisko olla... Joku mun tytöistä on kyllä melko varmasti piilopoika.... Värit ei nimittäin täsmää hermeliinipoikaankaan... en kyllä kauhean hyvin tunne kanien värien periytymistä, mutta hyvin sopisi, jos äiti ja isä näkyis kuvassa... pitää ehkä vielä kerran koittaa kurkistella tuon valkoisen tytön? sukupuolta...

Perhepotretti?

Hirmusen söpöjä näistä tuli joka tapauksessa, vaikka niin äiti kuin isäkin onkin vähän mysteeri... Kun astutettiin meidän muita kääpiötyttöjä uudelle Hemuli-hermeliinillä, vaihdettiin myös häkkikumppanuuksia, joten nyt en ole ihan varma sitten mitä tässä tapahtui - mielestäni kun en astuttanut tätä valkoruskeaa kania ollenkaan!

Takapihalle, jossa ei ole muuta kuin joutomaata, tehtiin tällainen kulmikas seisomakorkuinen häkki, johon muutti meidän ranskanluppa Vihtori :) Ehkä sitä pitää hieman sipistellä vielä :) Mietin, että vetäiskö katoksi kirkkaan muovin, mutta ei nyt ollut semmoista varastossa.

Illalla lämmitettiin vielä ulkosauna, joka on niin monin verroin ihanampi kuin meidän kosteusvaurioinen, inhottava ja ruma sisäsauna (joka odottaa lottovoittoa, että voitais rempata). Ja tuo palju tuossa saunan edessä kutkuttelee ja oottelee sitä hetkeä, että ehdittäis rakentamaan se kamina.

Mutta kun joka päivä on niin paljon hommaa, ettei millään repee... mistä tätä aina siunaantuukin niin paljon. Tuntuu, että ihan kotihommiin, ruoanlaittoon ym menee tuhottomasti aikaa joka päivä - kun sen kaiken tekee työpäivän jälkeen. Onhan meillä tietysti tätä populaakin, me miehen kans, lapset, ukki ja kaksi koiraa, kolme kissaa ja iso lauma kanoja ja kaneja. Kohta sitten vielä pikkuinen vauva. Työt ei tekemällä lopu. Välillä meinaa "vähän" väsyttää. Tympii tehdä aina samoja hommia, siivota vanhan koiran pissejä lattialta päivä toisensa jälkeen, tehdä joka päivä samoja tylsiä ruokia, jotka kelpais kaikille nirsoilijoille (lue: jauhelihakeittoa, makaroonilaatikkoa tai uunilohta) ja joihin on itse ihan totaalisen kyllästynyt, mutta kun ei tosiaan ole aikaa tehdä  montaa eri ruokavaihtoehtoa. Etsiä lasten kadonneita ja pitkin pihoja lojuvia tavaroita aamukiireessä, oikoa kissojen ruttaamia mattoja, ettei ukki kompastele, torpata ovista ja ikkunoista karkuun pyrkiviä kissoja. Imuroida alati lattialle kertyvää karvaa ja roskaa, pyörittää vähintään pari pyykkikoneellista päivässä.  Rempat etenee hitaasti, kun niitä työn ja kotitöiden lomassa tekee.

Tässä valituksen lomassa kuitenkin suurkiitos mahtavalle miehelleni, joka tekee tuosta kaikesta valtaosan, ihan pyytämättä ja nurisematta ja vielä minun kiukuttelua tyynesti kuunnellen. Ja tekee ne meidän teinitkin jotain, kun kymmenen kertaa ensin nätisti pyytää ja sitten lopulta karjaisee/uhkailee. Joskus jopa ihan vapaaehtoisesti. Näin on käynyt ainakin pari kertaa tänä keväänä...

Tahtosin lomalle. Tai hetken aikaa olla ihan vaan kaksistaan miehen kanssa. Eipä ole montaa semmosta hetkeä vielä meidän koko seurusteluhistorian aikana ollutkaan, että oltais oikeasti ihan kaksistaan kotona - taitaa olla yhden käden sormilla laskettavissa - vai liekö niitä ees ollut? Suunnitelmissa onkin, jos päästäis vielä pienelle kahdenkeskiselle irtiotolle ennen vauvan syntymää. Ja vauvan syntymän jälkeenkin kyllä tullaan varmasti pieniä irtiottoja tekemään ja järjestämään aikaa myös toisillemme - terkut vaan Sanna-tädille (ja muillekin innokkaille), että hoitoapu on varmasti tervetullutta - ja sitä on jo tarjottukin. Olen sitä mieltä, että parisuhteelle pitää antaa aikaa ja kaksistaan pitää päästä myös välillä olemaan. Kahden teinin ja ukin kanssa asuessa se ei nimittäin kotona juuri onnistu... joten pitää lähteä siis arkea pakoon :)

Ja niin, raskauden viimeinen kolmannes on alkanut. Taitaa tämä fyysinen tukala olotila jo näkyä myös henkisessä olotilassa ;) Vielä kuusi kokonaista viikkoa äitiyslomaan... jaksaa, jaksaa?