Näytetään tekstit, joissa on tunniste Herkutellaan. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Herkutellaan. Näytä kaikki tekstit

maanantai 5. toukokuuta 2014

Toukotytön synttäreillä

Meillä juhlittiin lauantaina Villiksen synttäreitä, ensin tallikamujen kanssa, sitten mummien ja kummien kanssa. Ensi viikonloppuna on sitten vuorossa juhlat luokkakamuille :) 
Vanhempana olen iloissani siitä, että lapsella on paljon kavereita ja minusta juhlia on kiva aina järjestää!
 






Tallityttösynttäreillä oli tietysti ohjelmassa kepparikisat, sekä este- että kouluradalla :)



Sää oli vaihteleva, onneksi välilla paistoi aurinko lämpimästi ja toisaalta, sadepisarat ovat kuin satumaan timantteja puunoksilla...



Sitten vielä muutama kuva näistä ihanuuksista...


Synttärivieraat tekivät innokkaasti alustavia varauksia kaninpojista "mä juttelen vielä mun äidin kanssa, että saanko ottaa" :D


No katsotaan raaskinko mä näistä edes luopua, ihania kaikki...


Tää on mun suosikki, kaunis helmenharmaa kani. Vielä en ole koettanutkaan katsoa sukupuolia. Pari tyttöä meinasin pitää, mutta minusta tuntuu että tämä ihanuus jää, olipa se sitten mikä hyvänsä :)


Sisarukset & kanisisarukset ♥

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Pale Haze of Spring

"And Spring arose on the garden fair,
Like the Spirit of Love felt everywhere;
And each flower and herb on Earth's dark breast
rose from the dreams of its wintry rest."
- Percy Bysshe Shelley,
The Sensitive Plant 
 
 
Kevätillat ovat niin ihania. Sisään ei malttaisi mennä, vaikka kevättakissa tuleekin jo kylmä illan viiletessä. Joka ilta pitää kiertää jokainen kukkapenkki ja tarkistella mitä sieltä pilkistää - jokaisesta jotakin. Osa vanhoja tuttuja, osa uusia yllätysvieraita. Syksyllä kylvin pussikaupalla mukuloita, en muista mitä. Kohta sen näkee, en malttaisi odottaa :)
 

Saunan terassi on minun virallinen kesäloma-päikkäripaikka. Kesäloman tavoitteena on viettää edes yksi laiska toimeton iltapäivä vain puutarhalehtiä lukien, hetekalla torkkuen. Näin talven jäljiltä terassi on vielä vähän ankean näköinen. Eilen vaihdoin suklaalevyyn tuon söpön ruusutäkin jonka kiikutin heti  hetekalle kaiken sotkun keskelle. Viikonloppuna laitetaan terassi kesäasuun :) Päikkärit saanee odotella hieman lämpimämpiä kelejä... tänä vuonna aiomme nukkua myös (ainakin) yhden kauniin kesäyön tuossa terassilla. Tosin niin oli aikomus viime kesänäkin, mutta se nyt jäi...


Hyline- kanamme Herttakin pääsi vähän jaloittelemaan vapaana. Ajattelinkin joka päivä pitää yhtä kanaa kerrallaan vapaana puutarhassa, valvottuna tietysti, koska tässä liikkuu irtokissoja ja kadulla kulkee paljon koiria, jotka varmasti innostuvat kanapaistin haistaessaan... Yhtä kanaa on helppo hallita, vaikka se säikähtäisikin räkyttävää koiraa.

Kanoille on tietysti myös kesätarha, jossa ne saavat ulkoilla joka päivä. Meillä kävi ympäristö- ja terveystarkastaja katsomassa tilat (eläintenpitolupaa varten) ja totesivat tilat moitteettomiksi ja tarhan hyväksi, vahvaksi ja petoturvalliseksi ja oivallisesti sijoitetuksi. Ihastelivat kauniita kirjavia kanasia!Eli kaikki kunnossa :)

Tarkastaja vielä muistutteli, että ketään ulkopuolista ei ole pakko päästää tontille kanoja katsomaan, jos emme itse niin halua ja että mikäli joku luvatta tulee tai kuvaa tms, se on kotirauhan rikkomista :) Juurikin näin :) Mielellään me otetaan tietysti kanoista kiinnostuneita vieraita vastaan ja meille onkin tulossa koululuokkia läheiseltä ala-asteelta tutustumaan kanoihin ja kanaharrastukseen tässä kevään aikana :)


Rikkaruohojen puhdistusta kukkapenkeistä a la Hertta...


"Töks töks mitäs kaikkea täältä löytyy...hämyhäkkejä... muurahaisia... olisko yhtään maukasta matoa..."


"Ai mikä uniaika...? Ei oo vielä... täällä on niin paljon kaikkea herkullista kuopsuteltavaa..."


"Jaa meinaat että oikeesti uniaika???..."


"No höh... kai se sit on pakko, kun portsari tuli paikalle...potpot vaan ja kotia kohti..."

Meidän lapset on niin innoissaan kanoista. Joka päivä meillä on yleensä myös lasten kavereita ihastelemassa ja hoitamassa kanasia. Itse en koskaan juuri ehdi munia keräämään, ne on aina haettu, kun minä tulen kotiin töistä :) Tuntuu kivalta, kun voi tarjota lapsille tällaista maanläheistä elämää ja opettaa eläimistä huolenpitoa ja hieman ruoan tuottamistakin, vaikka pikkukaupungin taajamanlaidalla asutaankin. Välillä mieli kaipaisi ihan oikeasti maalle, mutta meillä on vielä monta syytä pysyä tässä talossamme, kuten lasten koulumatkat ja lyhyt välimatka lasten toiseen kotiin, niin ei nyt ainakaan muutamaan vuoteen varmaan tästä lähdetä, vaikka eläimiä ottaisin mielellään lisääkin.

Iltapalaksi tehtiin tytön kans poikkeuksellinen herkku, Baked Alaska-uunijäätelö. Pohjalle pyöräytettiin suklaakääretorttupohja (samana päivänä munituista munista, jotka muuten vaahtoutuvat meillä ainakin ihan moitteettomasti ja sopivat näin leivontaan heti).


Päälle laitettiin jädeä ja pakastemarjoja ja kuorrutettiin marenkihunnulla, sekin juuri munituista munista (valkuaisista) ja hyvin vaahtosi :)


Sitten uuniin... ei ihan kärähtänyt, mutta melkein :D


Ja mitä opittiin... ensi kerralla kannattaa vielä annoksia jäädyttää hetki pakkasessa ennen uuniin tyrkkäystä, nyt puolet jäätelöstä ehti sulaa - tai sitten paistaa hieman lyhemmän aikaa :) Mutta hyvää tuo silti oli :)


Ihanaa keväistä viikonloppua!

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Rose Lemonade & Pretty Pink Eclairs

Tähän sunnuntaihin kaipasin jotain suloista ja kesäistä, kaipaan niin kovasti valoa. Avasimme siis huolella varjellun pullon inkiväärin ja ruusun makuista ja tuoksuista ruusulimonaadia ja sen seuraksi paistoimme  Country Homes & Interiors-lehdestä löytyneellä ohjeella pieniä pinkkejä éclair- leivoksia, tuulihattuja siis.

Ohje vapaasti suomennettuna tässä:

Pretty Pink Eclairs - 12 kpl
65 g vehnäjauhoja
hyppysellinen suolaa
150 g vettä
50 g voita
2 keskikokoista luomumunaa (nämä tietysti meidän omasta kanalasta, hiphei :)
purkki kuohukermaa
kuorrutukseen:
200 g tomusokeria
punaista karamelliväriä
2 lusikallista punaisia koristerakeita


1. Siivilöi jauhot ja suola kulhoon. Laita voi ja 150 g vettä kattilaan, kuumenna kiehuvaksi. Lisää koko jauho-suolaseos kattilaan ja vatkaa puulastalla, kunnes taikinasta tulee pallomainen ja se irtoaa kattilan seinämistä. Ota kattila liedeltä ja anna jäähtyä muutama minuutti.

2. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Riko kaksi munaa taikinaan ja vatkaa puulastalla/haarukalla kunnes taikinasta tulee pehmeää ja kiiltävää (huom, menee alkuun kokkareiseksi, joutuu vatkaamaan reippaasti ja hieman pitempään).

3. Pursota taikinaa uunipellille noin 6 cm pötköiksi. Itselläni oli niin pienisuinen pursotin, että laitoin kaksi kerrosta päällekkäin, se helpottikin valmiiden leivosten täyttämistä.

4. Paista tuulihattuja noin 15-20 minuuttia. Ota ne uunista ja tee niihin toiselle sivulle viilto veitsen kärjellä. Kuivata uunissa vielä noin 3 minuuttia.

5. Anna jäähtyä. Valmista tomusokeri-vesi seos ja värjää se halutessasi. Kuorruta tuulihatut ja ripottele koristesokeri. Anna kuorrutuksen jähmettyä.

6. Vatkaa kerma ja täytä leivokset kermavaahdolla.

7. Herkuttele! Katoavat äkkiä parempiin suihin :)



SULOISTA SUNNUNTAITA TEILLEKIN ♥

tiistai 31. joulukuuta 2013

Viimeistä päivää...

En jaksa summata vuotta kuvin. Tähän vuoteen mahtui monta surua, huolta ja murhetta. Monta iloakin ja uusia alkuja.

Mutta mennäänpä sitten iloisempiin aiheisiin. Tänään juhlitaan uuden vuoden vaihtumista, olkoon se meille ja myös kaikille teille lukijoilleni onnen ja rakkauden täyteinen vuosi! Me juhlimme sitä Vihervaarassa vanhempieni kanssa ja pian lapsetkin liittyvät seuraamme. Syömme lapin rieska-pitsoja ja jälkkäriksi tervajäätelöä ja lakkoja :) Sitten ammutaan raketteja ja yöllä poksautetaan vielä kuohuviini Murun kanssa.







Ja terveiset myös kanilasta :)





Toivontäyteistä ja unelmat toteen täyttävää uutta vuotta 2014!

tiistai 3. joulukuuta 2013

Uus- ja etäperheilyä

Meillä on säilynyt hyvät, lämpimät ja kaverilliset välit lasten isän kanssa erostamme huolimatta. Pyrimme tekemään ainakin pari kertaa kuukaudessa jotain yhdessä, minä, lapset ja lasten iskä :) Olemme marjastaneet, sienestäneet, käyneet leffassa ym.
 
 
Viime lauantaina sitten vietimme mukavan päivän pitsaa paistaen ja pipareita leipoen.
 

Lasten iskä teki taikinan ja lapset leipoivat, minä käsi paketissa katselin ja soittelin joulumusiikkia :) Sitten tehtiin pari pellillistä herkullista tonnari- ja kinkkupitsaa, nam :)


Tulikin tosi hyviä, ohuita ja rapsakoita pipareita Kotivinkin ohjeella Siirappipiparit.


Toin osan joulukoristeista tänne lasten toiseen kotiin, tuttua ja perinteistä löytyy nyt molemmista kodeista. Lapset kävivät metsästä pienen kuusenkin jo pikkujoulua juhlistamaan. Ulkonakin pyrytti niin talvisesti.



Vähän jännittää, miten tämä joulu sujuu, ensimmäinen eron jälkeen, mutta luulenpa, että meille tulee ihan kaunis, lämmin, kultainen joulu. Sellainen kuin aina ennenkin, hieman uusilla mausteilla maustettuna. Mutta onhan ne joulut muuttuneet minunkin lapsuudestani, ei ole enää kaikkia niitä rakkaita, jotka silloin joulua ovat kanssani viettäneet, mummot ja ukki on jo lentäneet enkeleiksi. Siinä on se joulun sininen sävy. Mutta sekin kuuluu nyt jouluun :)

Rauhallista joulunodotusta kaikkiin ydin-, uus- ja mihin hyvänsä perhekokoonpanoihin :)
 

torstai 28. marraskuuta 2013

Sairaslomailua ja kiireettömiä teehetkiä

Kaiken kiireen keskellä kohtalo puuttui peliin ja kiire loppui hetkeksi. Lähdin eräänä iltana puolijuoksua kanalaan ja  liukastuin portaissa ja minulta murtui ranteesta ilmeisesti veneluu. Nyt olen siis ainakin tämän viikon käsi kipsissa kotosalla. Murtuman pitää päästä luutumaan kunnolla. Pahimmillaan tämä vaiva tietää kipsausta kahdeksan viikkoa, mutta maanantaina otetaan uudet kuvat ja katsotaan miltä näyttää.
 

Kiire siis loppui hetkiseksi. Yksikätisenä täällä sitten jotain pieniä askareita hoitelen ja yhdellä kädellä naputtelen. Onneksi murtunut käsi oli vasuri ja minä olen oikeakätinen.

Nyt minulla on aikaa vaikka juoda kuppi turkkilaista omenateetä kaikessa rauhassa. On kiva olla kotona, kun lapset tulee koulusta. On ihana nauttia hiljaisuudesta. On hauska katsella kissan touhuja ja sen mielukuvituksellisen kekseliäitä tapoja ottaa päivätorkkuja milloin missäkin. Toivottavasti saikku ei nyt kuitenkaan enää ensi maanantaina jatku, töihinkin on kiva palata, kun minulla on niin parhaat työkaverit ja hyvä henki työpaikalla!


Mutta nyt en voi muuta, kuin ottaa iisisti. Ranne kyllä muistuttelee, jos meinaa touhuilla liikoja...


... vietän siis rauhallisia teehetkiä, tänään tälleen turkkilaisittain... huomenna keksin jotain muuta :)


Ehdin myös laittelemaan jo joulua esille lisää... Näistä portaista myös putosin. Sukka lipesi ja puolesta välistä tulin pyllymäkeä alas. Onneksi selvisin suht vähin vammoin, oishan tuossa voinut käydä huonomminkin. Oli enkeli olkapäällä :) Ja eilen Muru asensi valkoiset huomaamattomat liukuesteteipit portaisiin, etteu vahinko toistuisi.

 
Nyt vaan otan mallia Lillistä... onneksi en ole korvaamaton, vesilasiin ei jää reikää, jos otan sieltä sormeni pois... Työt hoituu ja annan taustatukea kotoa käsin ja Muru ihana hoitaa semmoiset päivittäiset jutut, joita en yksikätisenä voi. Ja lasten isä avustaa lasten menoissa ym.
 
 
 Ottakaa rauhallisesti ja liikkukaa varovasti, ulkona on liukasta!