Kevätrakkautta

Täällä se nyt viimein on, kaivattu ja odotettu kevät... aika jolloin pääsee taas tekemään pihahommia ja keksimään kaikkea kivaa kasvariin, huvimajaan, terasseille ja parvekkeelle!

Vielä on tyhjää, mutta jo parin kuukauden päästä on varmaan erilainen tunnelma täällä kasvarissakin :)

Ekat orvokit tarttui jo kuitenkin mukaan!

Tänä vuonna ajattelin kokeilla kasvusäkkejä kasvarissa pitkästä aikaa ja toivon, että ne mahtuis noihin lavakauluksiin :) Vanhaan työkalupakkiin tulee kesäkukkia aikanaan...

Eka kanikin muutti jo ulkohäkkiin, tämä ranskanluppa pärjää jo hyvin ulkona näillä keleillä :)

Kukkapenkkejäkin pääsee jo pian rapsuttelemaan, vielä on piha kyllä aika märkä ja luntakin vielä löytyy... ei mene varmaan kauaa kyllä, kun viimeisetkin on sulanut.

Ensi viikolla meillä alkaa myös kattoremontti! Tuskin maltan oottaa, tulee varmaan huima muutos talon ulkonäköön :) Laitan sitten kuvia :) Hei hei vanha rumanruskea katto!

Kirppu oli kanssani kiertelemässä pihalla ja napsi jo ensimmäiset orastavat ruohosipulit :)

Kesäkeittiö on hieman kysymysmerkki... tämä tehtiin kanitarhan "pohjalle" ja on ihanan vino sinne ja tänne... mietitään puretaanko ja tehdään parempi vai nautitaanko "kaikki on vinksin vonksin"-tunnelmasta... :)

Huvimaja sai viime syksynä ovet viimein, mies teki ne kahdesta vanhasta ikkunasta. Nyt tänä kesänä ajattelin maalailla noita vanhoja ikkunanpuitteita, jotka ovat jo pahoin rapistuneet ja olis kiva myös laitella tuohon ikkunaristikot :) Niitä suunnittelen myös taloomme.

Paljulle tehdään parempi paikka myös nyt keväällä.. Katolta kun valuu kaikki vedet ja roskat sinne nyt eikä se vaan muutenkaan tuossa nyt oo kivan näköinen... Kyllähän näitä projekteja taitaa taas riittää tällekin kesälle :D

Sen vastapainoksi on kiva sipistellä kaikkea pientä kivaa sinne tänne... mitähän kesäistä sitä keksisi näille hyllyille, jotka koristavat pitkää terassiamme.,.

Aurinkoisia kevätpäiviä!

Väsymystä puuhamaassa...

Siellä ne liehui, pikkuruiset pyykit kesätuulessa!  Epäilen vahvasti, etten jaksa kuitenkaan näitä silittää vaan saavat mennä tuommoisenaan vauvan kaappiin.

 

Viikonloppu meni Villikseltä kisaillessa, koulu ja -estekisoissa. Estekisoista tulikin sijoitus - 4.sija :) Hyvä Villis ja Arppis! Tässä kuva koulukisoista, jossa Villis meni Viivillä ja oottelee tässä lähtömerkkiä radalle.

 
Pojilla oli sitten vähän toisenlainen menopeli viikonloppuna, kun maalattiin parveketta, jonne ei tikkailla kunnolla ylettänyt.

Pienestä pojasta oli superhauskaa päästä korkeuksiin :) Minua hirvitti katsella...

Meillä on taas ihania kaninpoikasiakin. Nämä eivät tosin jää meille, vaan menevät myyntiin, ovat lemmikkilinjaa, ei tuotantokaneja. Äiti on (kai?) tuo valko-ruskea leijonanharjasmix ja isä oli hermeliini. Ehkä... nimittäin, nämä poikaset olivat ihan yllärinä, yksi päivä vaan loikkivat syvälle pehkuihin tehdystä pesästä. Tuo valkoinen ei voi olla isä. Kai. Sillä on kyllä ihan tytön värkit mun mielestäni. Mutta aiemminkin on ollut epäilys tuon kanssa samassa paikassa majailleesta, että voisko olla... Joku mun tytöistä on kyllä melko varmasti piilopoika.... Värit ei nimittäin täsmää hermeliinipoikaankaan... en kyllä kauhean hyvin tunne kanien värien periytymistä, mutta hyvin sopisi, jos äiti ja isä näkyis kuvassa... pitää ehkä vielä kerran koittaa kurkistella tuon valkoisen tytön? sukupuolta...

Perhepotretti?

Hirmusen söpöjä näistä tuli joka tapauksessa, vaikka niin äiti kuin isäkin onkin vähän mysteeri... Kun astutettiin meidän muita kääpiötyttöjä uudelle Hemuli-hermeliinillä, vaihdettiin myös häkkikumppanuuksia, joten nyt en ole ihan varma sitten mitä tässä tapahtui - mielestäni kun en astuttanut tätä valkoruskeaa kania ollenkaan!

Takapihalle, jossa ei ole muuta kuin joutomaata, tehtiin tällainen kulmikas seisomakorkuinen häkki, johon muutti meidän ranskanluppa Vihtori :) Ehkä sitä pitää hieman sipistellä vielä :) Mietin, että vetäiskö katoksi kirkkaan muovin, mutta ei nyt ollut semmoista varastossa.

Illalla lämmitettiin vielä ulkosauna, joka on niin monin verroin ihanampi kuin meidän kosteusvaurioinen, inhottava ja ruma sisäsauna (joka odottaa lottovoittoa, että voitais rempata). Ja tuo palju tuossa saunan edessä kutkuttelee ja oottelee sitä hetkeä, että ehdittäis rakentamaan se kamina.

Mutta kun joka päivä on niin paljon hommaa, ettei millään repee... mistä tätä aina siunaantuukin niin paljon. Tuntuu, että ihan kotihommiin, ruoanlaittoon ym menee tuhottomasti aikaa joka päivä - kun sen kaiken tekee työpäivän jälkeen. Onhan meillä tietysti tätä populaakin, me miehen kans, lapset, ukki ja kaksi koiraa, kolme kissaa ja iso lauma kanoja ja kaneja. Kohta sitten vielä pikkuinen vauva. Työt ei tekemällä lopu. Välillä meinaa "vähän" väsyttää. Tympii tehdä aina samoja hommia, siivota vanhan koiran pissejä lattialta päivä toisensa jälkeen, tehdä joka päivä samoja tylsiä ruokia, jotka kelpais kaikille nirsoilijoille (lue: jauhelihakeittoa, makaroonilaatikkoa tai uunilohta) ja joihin on itse ihan totaalisen kyllästynyt, mutta kun ei tosiaan ole aikaa tehdä  montaa eri ruokavaihtoehtoa. Etsiä lasten kadonneita ja pitkin pihoja lojuvia tavaroita aamukiireessä, oikoa kissojen ruttaamia mattoja, ettei ukki kompastele, torpata ovista ja ikkunoista karkuun pyrkiviä kissoja. Imuroida alati lattialle kertyvää karvaa ja roskaa, pyörittää vähintään pari pyykkikoneellista päivässä.  Rempat etenee hitaasti, kun niitä työn ja kotitöiden lomassa tekee.

Tässä valituksen lomassa kuitenkin suurkiitos mahtavalle miehelleni, joka tekee tuosta kaikesta valtaosan, ihan pyytämättä ja nurisematta ja vielä minun kiukuttelua tyynesti kuunnellen. Ja tekee ne meidän teinitkin jotain, kun kymmenen kertaa ensin nätisti pyytää ja sitten lopulta karjaisee/uhkailee. Joskus jopa ihan vapaaehtoisesti. Näin on käynyt ainakin pari kertaa tänä keväänä...

Tahtosin lomalle. Tai hetken aikaa olla ihan vaan kaksistaan miehen kanssa. Eipä ole montaa semmosta hetkeä vielä meidän koko seurusteluhistorian aikana ollutkaan, että oltais oikeasti ihan kaksistaan kotona - taitaa olla yhden käden sormilla laskettavissa - vai liekö niitä ees ollut? Suunnitelmissa onkin, jos päästäis vielä pienelle kahdenkeskiselle irtiotolle ennen vauvan syntymää. Ja vauvan syntymän jälkeenkin kyllä tullaan varmasti pieniä irtiottoja tekemään ja järjestämään aikaa myös toisillemme - terkut vaan Sanna-tädille (ja muillekin innokkaille), että hoitoapu on varmasti tervetullutta - ja sitä on jo tarjottukin. Olen sitä mieltä, että parisuhteelle pitää antaa aikaa ja kaksistaan pitää päästä myös välillä olemaan. Kahden teinin ja ukin kanssa asuessa se ei nimittäin kotona juuri onnistu... joten pitää lähteä siis arkea pakoon :)

Ja niin, raskauden viimeinen kolmannes on alkanut. Taitaa tämä fyysinen tukala olotila jo näkyä myös henkisessä olotilassa ;) Vielä kuusi kokonaista viikkoa äitiyslomaan... jaksaa, jaksaa?

Terveisiä keväiseltä pihamaalta

Eilen minulle soitettiin Puutarhaliitosta ja kyseltiin halukkuutta osallistua tänäkin vuonna Avoimet Puutarhat-päivään, joka pidetään 28.6.2015. Olen miettinyt asiaa - viime vuonna saimme kivoja kokemuksia - mutta en tiedä, minkä verran jaksan tämän vauvamasuni kanssa nyt pihaa laitella. Onneksi ilmoittautumisaikaa on toukokuun loppuun, niin ehtii vielä tuumailla :) Meillä kävi ihan kivasti vierailijoita ja täällä päin ei viime vuonna ollut muita kohteita.

Mutta kun katsoo pihaa, tuntuu, että tekemistä olisi niin paljon, ettei millään ehdi tuohon mennessä tekemään. Jotenkin ajatuskin on ihan hukassa, vai liekö ne kaikki tässä meidän ihanassa pienokaisessa :) Pitäis keksiä miten laittaa lisää kasvimaata ja mitä kasvattaa, mutta tuskastuttaa miettiminen, kunpa joku kertoisi, että tähän tuota ja tähän tuota. Työpäivän jälkeen tuntuu, ettei ajatus enää luista. Onneksi kohta on taas viikonloppu.

Viime kesän kanitarhasta tehtiinkin nyt (ihanasti joka suuntaan vino) kesäkeittiö. Grilli saa nyt olla sateelta suojassa. Tämä oli taas yksi näitä meidän nollabudjetin "nyhjää tyhjästä"-projekteja, siihen nähden ihan hyvä, vaikka maalaukset ja viimeistelyt on vielä kesken :) Sateetonta säätä ootellessa...

Runko on purkutavaraa omasta talosta, jota tuli rempan yhteydessä, seinät ja lattia on eräästä toisesta talosta saatua ulkovuorauslautaa ja katto on isältäni jostain projektista ylijäänyttä kennolevyä. Sen haasteena on ollut saumojen tiivistys, kun sitä ei voi laittaa limittäin, on sen verran paksua. Silikoonilla ja alumiiniteipillä saatiin jotain aikaan, mutta ei vielä tullut täysin tiivis, pitää keksiä jotain lisää. Ikkunakin on joku vanha ikkunanpoka, jota meillä muutama pyörii.

Kesäkeittiön edessä on myös purkutavarasta tehty terassi, jossa laidalla vanhoista joustinpatjoista puretut jousistot köynnöstukena ja näköesteenä tielle/naapuriin :) Ja puutarhakalusteet on saatu myös käytettynä  - vaihdettu suklaalevyyn :D Tämä oli tällainen ekorakennusprojekti :) Kunhan saadaan maalattua loppuun ja vähän sisusteltua lisää niin hyvä siitä tulee. Kaasugrillin viereen ulkokulmaan on tarkoitus vielä muurata tulisija muurikalle/savustinpöntölle, jonka tulipesä tulee pihalle päin, jotta tulen käsittely on turvallisempaa. Kaasugrilli on ihan näppärä, mutta muurikalla tulee mielestäni parempaa :)

Ensimmäiset taimet, lähinnä tomaatteja ja kesäkukkia, uskalsin jo siirtää kasvariin, jonka sisään laitoimme vanhoista ikkunoista tehdyn minikasvarin. Poltamme siellä öljykynttilää kylminä öinä, lämpö näkyy pysyvän 15-25 asteessa.

Pihallakin nousee jo jotain, vahvimpana tämä keisarinpikarililja, joka ei sitten viime vuonna kuitenkaan kukkinut :(

 

Mummini istuttamia krookuksia putkahtelee edelleen sieltä täältä :)

 

Etelänruttojuuri on kevään näyttävä ilmestys, tosin ei mikään suositeltava pihakasvi - se ei kuulu Suomen luontoon, kuten ei myöskään esimerkiksi lupiini, kurtturuusi tai jättipalsami. Yritän tätä pitää kuitenkin aisoissa...Sitä on aikanaan käytetty rohdoskasvina, mutta sen käyttö ei ole suositeltavaa, koska sen on huomattu sisältävän myrkyllisiäkin aineita.

Ja kauneimmat kevään kukkaset - herkät valkovuokot :)

Eko-kesäkeittiön taakse jäi tilaa vielä katetulle kanitarhallekin  :) Tänne mahtuu muutama kanityttö mukavasti. Tällä hetkellä siellä asuu ranskanluppamme Pulla ja mixtyttö Kaneli. Kuvassa näkyy Pulla ja hänen poikasensa (nimetön, koska "patakaneille" emme anna nimiä).

Tällä viikolla möimme em. poikasen sisarusparvesta kaksi mustavalkoista ranskanluppatyttöä, jotka lähtivät Meri-Lappiin asti :) Ja menivät niin ihastuttavalle nuorelle  naiselle, että tuli sekä kaupoista että ihan tämän ihmisen tapaamisestakin tosi hyvä mieli ja tunne siitä, että nämä kaverit pääsivät ainakin todella hyvään kotiin. 

Olen huomannut, että tuotantokani-ihmisille on jotenkin helpompi myydä kaneja, (vaikka tietääkin, että ne päätyvät mahdollisesti pataan) koska olen huomannut, että tuotantoeläimiä kasvattavilla on onneksi useimmiten jo vankka tieto ja ymmärrys eläimen lajikohtaisista tarpeista ja vahva sitoumus ottaa eläin ja hoitaa se hyvin. Sitten taas on ollut näitä nuorehkoja tyttöjä, jotka ensimmäiseen omaan kotiin hankkivat lemmikkikanin ja pian huomaavat, että "elämäntilanne on muuttunut" tai on tullut "pitovaikeuksia" ja kyselevät sitten, voiko eläimen palauttaa. Myyn toki aina eläimen sillä lupauksella, että sen saa palauttaa tarvittaessa meille.

Ymmärrän toki sen, jos perheeseen tulee allergiaa tms. Mutta on harmillista, jos kyse on vaan siitä, ettei ole tullut kunnolla ajateltua eläimen ottamista saatikka perehdyttyä siihen, että kani on muutakin kun söpö karvapallero - se on yöeläin, joka ainakin pienessä sisähäkissä osaa pitää melkoista meteliä öisin, kun yrität nukkua, se tarvitsee paljon tilaa ja jaloittelua ja se ei välttämättä alistu sylikaniksi, vaan osaa raapia ja potkia voimakkailla takakintuilla.

Mutta meidän kanitytöt pääsivät siis varmasti hyvään kotiin ja mukavalle huolehtivalle ihmiselle, joka oli muuttamassa sukutilalleen ja aloittamassa lihakanien kasvatusta - sain käsityksen, että tilalla on myös muita eläimiä.

Näin reilun vuoden kokemuksella tästä rodusta, voin todeta, että ranskanlupat ovat ihania - ne ovat rauhallisia, kesyyntyvät helposti ja onhan tuo ulkomuoto aika hurmaava :) Nämä ovat  isoja kaneja täysi-ikäisenä, ihannepaino on yli 5,5 kiloa. Ranskanluppa on alkujaankin kehitetty lihakaniksi. Ainoa miinuspuoli on se, että ne kasvatat melko hitaasti. Tämä valkoruskea kani on nyt 5-kuinen, mutta sillä on vielä pitkä matka kiriä äitinsä/isänsä mittoihin.

Tässä meidän äiti-Pulla :) Pulla ei mene pataan, vaan saa jäädä eläkepäivikseenkin meille lemmikiksi, olen sen lapsille luvannut :) Mutta Pulla ehtii vielä pyöräyttää monta poikuetta :)

 

Tässä väliaikaishäkissä majaileee isi-Vihtori. Vihtori haluttiin ottaa jo ulos, mutta rakennamme vielä kaksi isoa tarhaa, joista toisen Vihtori saa itselleen. Poikakaneja kun ei pääsääntöisesti pysty pitämään yhdessä - siitä seuraa vääjäämätön ja verinen tappelu :( Kerran Vihtori vahingossa pääsi vapaaksi ja kohtasi yhden Kanelin poikasista - seurauksena oli korvasta puuttuva palanen :( Kanit tappelee siis tosi julmasti, eli saa olla aika tarkkana, kuka sopii tarhattavaksi kenenkin kanssa. Pullan kanssa nämä tietysti viihtyisivät, makoilevat aina somasti vierekkäin, mutta kun kumpaakaan ei vielä ole tarkoitus leikata, on heidät pidettävä suurimman osan vuodesta erillään ja ootettava taas aikaa, kun Pulla on tarkoitus astuttaa - silloinkin ovat yhdessä vain pari viikkoa - ennen synnytystä otan uroksen pois, ettei tallo vahingossa poikasia.

Tässä meidän muita nelijalkaisia: kultainen noutaja Ronja, joka tuli meille 8-vuotiaana keväällä 2012. Portugalinvesikoira-dinosauruksemme  Retu, 16.5 vuotta! Sekä pian parivuotias Lilli-kissa. Muut kissamme ovat 1,5 v Luna ja 11-kuinen Kismet.

Lilli on siis oikeasti sisäkissa, jonka en haluaisi olevan vapaana pihassa, mutta näin kevään tullen se joskus pääsee ovesta pujahtamaan, etenkin vierailta, jotka eivät hoksaa varoa vikkeläkoipista kattia. Lilli on leikattu ja rokotettu, joten onneksi ei ole enää vaaraa vahinkopoikasista. Eikä Lilli enää kauaa jaksa ulkona ollakaan ja enimmäkseen onneksi hiippailee omassa pihassa ja pyrkii nopeasti takaisin sisälle. En pidä vapaana juoksevista kissoista itsekään, joten en tarkoituksella anna juosta omien kissojenkaan vapaana - taajamassa kun asumme. Ongelma on vaan, että kun tämä kaveri lähtee, niin kiinni sitä et saa, et sitten millään. Se tulee takaisin, kun tulee... Usein se hengailee koirien kanssa porukassa :D

Kunnes kukin lähtee omille poluilleen...

Kanalan takana olevassa tarhassa asustelee sitten kanoja ja kaneja. Tällä hetkellä kuusi patakania, jotka olisivat jo sopivankokoisia teuraaksi, mutta olen niitä vielä pitänyt ja ootellut, jos osa menisi vaikka uusiin koteihin. Ovat kyllä tosi hyvännäköisiä elukoita, melkein sääli laittaa pataan. Ihme kyllä kaikki kuusi poikaa elävät vielä sovussa keskenään, vaikka ovat jo 8-kuisia. Tilaa on kyllä paljon, sekä ulkona että sisällä, joten se auttanee asiaa ja ovat tietysti koko ikänsä olleet samassa tarhassa. Meidän kanit syövät pääasiassa kuivaa heinää ja lisänä Racing Prixiä sekä kaupan ylijäämänä saatavia kasviksia.

Kanat munii tällä hetkellä tosi hyvin! Muutama niistä piti sulkasadon ja useampi oli muuten munintatauolla, mutta munia riitti hyvin ympäri vuoden omaan käyttöön, nyt menee taas iso osa myyntiinkin.

Mahtavaa, kun sää alkoi viimein lämmetä. Olemme keräilleet villiyrttejä, ne on päätyneet kyllä eläimille vielä tässä vaiheessa, mutta tarkoitus olisi kuivata ja pakastaa myös omiin tarpeisiin. Koko piha on täynnä salaattia :) Kuusenkerkkiä odottelen, haluaisin kokeilla tehdä niistä jotain juomaa :) Kuohuva Kuusenkerkkä-niminen alkoholiton kuohuviini on muuten aivan mahdottoman hyvää ja sopii myös "raskautetuille" :) Sellaista kun osaisi tehdä itsekin...

Mitä sinulle kuuluu?

Minulle kuuluu hyvää. Minulle kuuluu lasten naurua ja välillä nahistelua, heinäsirkan siritystä ja kissan kehräystä, ukkosen pauhua ja sateen ropinaa peltikatolla. Joskus kuuluu kimalaisen surinaa kukkapenkissä, toisinaan kanojen kotkotusta. Pienet kissanpennut naukuvat vienosti, kun äiti on hetkeksi näkyvistä. Koira haukahtaa, toinen koira vastaa. Kuuluu auton ääntä - taisi tulla vieraita tulee kylään, laitetaanpa kahvit kiehumaan. Joskus naapuri grillaa kavereineen, soittelee musiikkia, intaantuupa itsekin laulamaan. Valikoima on suppea, koostuu lähinnä Klamydian hiteistä. Riemukas jollotus pistää naurattamaan, vaikka itseä nukuttaisi. Joskus elokuun yönä, hyvällä tuurilla,  tuuli kantaa kaupungista festarimusiikin sointuja meille monen kilometrin päähän kaupunginlaidalle. Mitä sinulle kuuluu?

Aamuyö. Nukun ikkuna auki, raitis ilma tuo paremman unen. Kauempaa kuuluu lokkien kirkuna. Talvisin on pöllökin huhuillut yöllä. Juna kulkee ohitse muutaman kymmenen metrin päässä. En herää siihen, olen tottunut junan ääneen. Oma 15-vuotias koirani haukahtaa ovella puoli viideltä. Sen korvani rekisteröi, kömmin sängystä ja päästän vanhuksen aamupissille, odottelen hetken, että se malttaa tulla takaisin kierrokseltaan. Kömmin rakkaan viereen jatkamaan vielä hetken unia. Variksenpojat ja harakat rääkyvät puussa toisilleen aamutervehdyksiä, ottavat vähän matsiakin, vaahteran lehdetkin saavat kyytiä. Oravat rapsuttelevat juosta männynkylkeä edes takaisin ylös ja alas. Alakerrassa naukuu kissa, joka odottelee emännän nousevan ja täyttävän kupin. Jossain haukkuu koira.  Jäteauto pysähtyy meidän kohdalla, nostaa roskat kyytiin, kuuluu tuuttausta ja kolinaa. Pikkukisu koittaa herätellä tyttöä, kaipaa jo leikkikaveria... Tyttö jatkaa uniaan.

Havahdun kahvintuoksuun. Haen lehden postilaatikolta. Vanhan peltilaatikon kansi kolahtaa, tuttu ääni jo lapsuudesta, postilaatikko on edelleen sama. Naapurissa aloitellaan ruohonleikkausta. Tulee kaunis päivä. Kuljen kanalalle, kanat kotkottavat riemastuneena, odottavat herkkuja. Niitä ei tullut nyt mukaan, mutta lupaan palata aamiaisen jälkeen asiaan. Kerään aamiaiselle tuoreita munia, kiitän ahkeria rouviani. Auto huristelee ohi, mietin hetken, miltä näytän lyhyessä yöpaidassani ja tukka sekaisin. En välitä. Olen kotona. Kerään munakkaaseen vielä pihalta pinaattia. Isolla tiellä kulkee ambulanssi, bussin jarrut kirskahtaa. Linnut laulavat ja ne varikset räkättävät edelleen. Melko ärsyttäviä olentoja. Tuuli puhaltaa ja tuulikellot kilahtavat hissukseen.

Syömme pinaattimunakasta aamiaiseksi ja juomme kahvit. Puen ja peseydyn ja lähden tekemään eläinten luo aamukierroksen. Kanit kiirehtivät luokseni, ottavat vastaan voikukkaa ja vuohenputkea sekä kuivaa leipää. Kanat saavat viipaloitua kurkkua, paprikaa ja kupillisen punahelttaa ja pienemmän kupin munankuoria sekä jyviä maasta nokittavaksi. Naapurista kuuluu elämisen ääniä. Auto ajaa ohitse. Lokit kirkuvat. Yksi kanoistani ilmoittaa tomeralla kotkotuksella, että kohta sitä saa, munaa nimittäin. Vuoroaan odottavat alkavat myös kertomaan munintatarpeestaan, pihan täyttää äänekäs kotkotus, tämä on heidän normaali aamurituaalinsa. Pesiä sisällä tallissa on monta, mutta yksi niistä on paras. Sille on jonoa. Munan äkistykseen menee helposti puoli tuntiakin. Kymmeneen, yhteentoista mennessä pesistä löytyy 7-8 munaa ja potpotus on hiljentynyt. Päivän työ on tehty. Kanat keskittyvät kylpemään, venyttelemään, jotkut lennähtävät orrelle katselemaan maisemia ja jotkut kuoputtelevat maata, jos löytyisi joku mehukas matonen tai jyvä. Naapurin lapset kiljahtelevat ulkona leikkiessään. Omat lapseni loikkivat trampoliinilla, josta kuuluu rytmikäs narina lasten hyppiessä. Niillä on kivaa kavereidensa kanssa. Lasten nauru on maailman paras ääni. Naapurissa koira haukkuu. Meidän vanha koira haukahtaa ovella, haluaa takaisin sisälle nukkumaan. Hyvin opetettu, yksi haukku riittää vartiksi, siinä ajassa ehtii avaamaan oven. Nuorempi haukkuu vaikka tunnin putkeen, jos ovi ei heti aukea, malttamaton tapaus. Kissa naukuu ikkunalla, mutta ei pääse ulos. Ohi ajaa ylinopeutta auto, jossa popit soivat täysillä. Toivottavasti kukaan ei jää alle.

Päiväkahvit juomme ukin kanssa ulkona. Ukki kertoilee omista lihakaneistaan, joita hän kasvatti sota-aikana, niitä oli satakunta saunan ylisillä. Koitan painaa mieleen jokaisen tarinan, osan kuulen moneenkin kertaan. Ihailemme vapaana kulkevia kanojamme. Ukin mielestä yksi näyttää ihan ukkometsolta, mutta se on oikeasti musta silkkikana (nimeltänsä Pöllervö). Kanat ulkoilevat vain valvottuna. Pelkään, että niille käy jotain. Tiellä hiipii naapurin vapaana kulkeva kissa. Se olisi kiinnostunut kanoista, mutta ei koirien takia onneksi uskalla tulla koittamaan onneaan. Liikenteen vaimea pauhu kulkeutuu korviini läheisiltä teiltä. Heinäsirkka sirittää. Aurinko paahtaa ja jäätelö sulaa. Helikopteri lentää taivaalla, minnekähän se on menossa. Oma koirani haukkuu sisällä, haluaa ulos, se sitkeämpi tapaus. Lasken sen ovesta ja se lösähtää viereeni, katselee kanoja, jotka pihalla kuoputtelevat maata. Ne ovat omaa laumaa, niihin ei kosketa. Kissa jäi maukumaan ovelle, mutta ei pääse ulos. Tyttö leikkii estekisoja keppihevosella. Hevonen ei ole hirnuvaista sorttia, se laukkaa vierestäni hiljaisena. Ohi ajaa ylinopeutta auto, joka soittaa täysillä teinihittejä. Jumps-jumps-jumps sanoo autostereo. Jumps-jumps-jumps sanoo trampoliinin jouset. Molemmat täydentävät toisiaan. Raukea kesäpäivä. Pyykit narulle ja tiskit koneeseen. Kukkapenkeistä kantautuu ruusun suloinen tuoksu.

Illalla laitan grillin tulille. Naapureista kuuluu lasten iloiset äänet, kivaa, että niillä on kivaa. Koira haukkuu jossain. Omani odottavat kärsivällisesti vierelläni, kun grillaan. Kanit loikkivat ja makoilevat aitauksissaan, hiljaisina. Vain heinänrouske kuuluu. Pääskyt lentelevät korkealla, huomennakin tulee hyvä päivä. Grilli tirisee ja tuoksuu, koirilta valuu kuola, tips-tips-tips. Joku leikkaa pensasaitaa. Jostain kantautuu puhetta, joku mörisee matalalla rumalla äänellä. Muutamia autoja ajaa ohi grillatessani, osa niistä hiljentää, huomaavat varmaan pihatiellä tepastelevat kanarouvani. Monet pitävät niitä viehättävinä, näkymä on kodikas. Välillä nuorin kana säikähtää, päästää kotkotuksen ja lennähtää metsänreunasta kovaa vauhtia, kunnes rauhoittuu takaisin tarhaan päästyään. Muut kanat ei juurikaan hötkyile, Tirppa vaan pelkää peikkoja metsänreunassa. Tuumin, että elämä on aika mallillaan.

Syötyämme rapsuttelen grillin puhtaaksi, ja korjaamme ruoat sisään. Laitamme kanat takaisin tarhaansa, joka sijaitsee tontin äärimmäisellä reunalla metsän vierellä. Ne menevät sinne melko kiltisti kun kävelee perässä, jotkut potpottavat vastalauseeksi mennessään. Lasken uudet vedet juoma-astioihin, vesi lorisee kirkkaana kaivosta. Lakaisen tarhasta kanojen levittämät ruoat kasaan ja kannan lapiolla kompostin. Koira kirmaa luokseni ja kanat säikähtävät, hetkellinen levoton kotkotus ja kohta taas rauhoitutaan. Seitsemän-kahdensan maissa koko lauma on jo itse mennyt talliin sisään, ja kivunneet orsille nukkumaan. Iltaunista porukkaa.

Haen uuden heinäpaalin tallista kanien tarhaan. Kuiva heinä rapisee ja tuoksuu. Koira haukkuu naapurissa ja jossain lapset taitavat olla äänistä päätellen vielä vesileikeissä. Käyn hetkeksi saunan terassille hetekalle, otan kirjan syliin ja jään tuijottelemaan taivasta. Pääskyt lentävät. Koirat tulevat torkkumaan vierelleni. Lentokone jättää taivaalle vanan, mutta ääntä ei kuulu. Lapsimuruset ovat väsähtäneet trampoliinilla, narinaa ei enää kuulu, ovat tainneet mennä jo sisälle. Mies laskee saunalla vettä. Kohta nousee piipusta jo savu. Metsän reunassa rapisee, ukki on tekemässä vastaa saunaa varten. Itikka inisee korvani juuressa, se ei haittaa, sillä olemme eri puolilla hyttysverkkoa. Antaa inistä.

Käymme saunassa. Kiuas sihisee, vasta läiskähtelee. Koivun tuoksu leviää saunaan. Puut palavat ritisten kiukaassa.  Ukkonenkin jyrähtää. Jossain menee paloauto, toivottavasti ei ole sattunut mitään vakavampaa. Istumme välillä rapulle jäähdyttelemään. Ohi ajaa auto kovaa vauhtia, popit täysillä soiden. Musiikki jää päälle, sen yli kantautuu puhe. Huutaa pitää, kun ei muuten kuulu, kun musiikki on niin kovalla. Istun ulkosaunan ylälauteella, seinän takana kanalassa on aivan hiljaista. Kanihäkiltä kuuluu "töps". Kani ei pidä pauhaavasta musiikista, harva eläin kai pitää. Heinäsirkka sirittää. Tunnen kiitollisuutta siitä kaikesta mitä minulla tässä on. Oma pala maata ja taivasta. Oma laumani, rakkaita ihmisiä ja eläimiä. Osa lähempänä, osa kauempana. Oma tapani elää.

Taivas värjääntyy purppuraksi. Pääskyt lentävät korkealla taivaankaarella. Muutama myöhäinen lintu visertelee iltalaulujaan. Koirat ja kissat käyvät makuulle masut täynnä. Kanalassa kanat uinuvat orrella. Kanit nakertavat hissukseen heinää. Juna kulkee vähän matkan päässä. Naapurissa haukkuu koira. Lapsi halii iltahalit, vähintään pariin otteeseen ja sittenkin saattaa vielä tulla joku tähdellinen asia mieleen, jota pitää tulla kertomaan. Toinen huutele öitä huoneestaan, nukkuu siellä koira vierellään. Ukki on jo käynyt nukkumaan.

Joku silittää minua hiuksista, kuiskaa hyvää yötä ja olet rakas. Hiljaa lausutut sanat tuovat turvan ja unen. Nukahdan.

****************

ps. meillä kävi tänään terveys- ja ympäristötarkastaja toteamassa taas kerran (kolmas kerta vuoden sisään), ettei meidän kanoista aiheudu (edelleenkään) haittaa naapurille. Mikäli naapuri edelleen kuulee häiritseviä ääniä päässään, vika löytyy siis jossain muualta kuin meidän kanasista.