tiistai 30. syyskuuta 2014

Golden Autumn Dusk



  
In the gathering dusk of Autumn
the mist of evening
rolls across the farms and hills of home
to greet the brisk chill in the air.
Grasses wet with dew
such a relief
from the long summer’s heat;
a gourmet feast for cattle
grazing lazily in the meadows.
The sounds of wood chopping,
smells of burning leaves and
mom’s pies baking in the oven,
all warm, cherished memories
of home in the fall;
exquisite jewels in a crown
I will wear in the long, cold,
less comforting days of winter.
 
Carolyn Brunelle
 








Mikään vuodenaika ei vedä vertoja syksylle.Talven tähtikirkkaat taivaat, kevätiltojen kirpeys ja mullantuoksu tai kesän vehreys ja yltäkylläisyys... Luonnon kiertokulku päättyy syksyyn ja minua viehättävät nämä upeat kullanhohtoiset sävyt. Syksyssä on aina pieni haikeus siitä, että taas yksi vuosi päättyy pian, mutta toisaalta se tuntuu niin kotoisalta, kun illat hämärtyy ja saa luvan kanssa kääntyä itsekin sisäänpäin, sulkeutua turvalliseen pesään oman perheen kanssa. Onneksi meillä on neljä vuodenaikaa!

maanantai 22. syyskuuta 2014

Ei (koti)vara venettä kaada

Jovelan Johannan innoittamana taidan minäkin kirjoitella muutaman sanasen kotivarasta ja kokeilustamme, joka jää kyllä pysyväksi käytännöksi. Päätimme siis tuossa loppukesästä, että sen sijaan, että lähes joka päivä haemme lähikaupasta jotain täydennystä jääkaappiin, käymmekin jatkossa kaupassa vain kahdesti kuukaudessa, lisäksi täydennämme tarvittaessa maitoa lähikaupasta. Lisäksi alamme kerätä entistä suunnitelmallisempaa ja suurempaa kotivaraa.

Parin kuukauden kokeilu takana ja säästöä ruokakuluissa tuli huomattavasti aiempaan tottumukseemme verrattuna. Lisäksi tietysti säästyi paljon aikaa kaupan jonossa seisomiselta muille asioille. Ei tule heräteostoksia. Lapset eivät nau'u jonninjoutavia, kun tietävät, että kauppaan ei mennä ja heillä on oma budjetti, jolla itse ostavat sitten koko kuukaudeksi kerrallaan perjantainaminsa.

Kokeilu haastoi myös keksimään ja miettimään mitä kaikkea ruokaa saa valmistettua siitä, mitä kaapista löytyy ja tuli kokeiltua paljon sellaisia ruokia, joita ei ole pitkään aikaan tullut tehtyä, mm paprikajuustokeittoa, itsekeitettyä tomaattikastiketta ja kuivattuja tomaatteja pitsan päälle, täytettyjä paprikoita, perunarieskaa, banaanikakkua jne. Eikä tullut käytettyä eineksiä juurikaan.

Kotivara tarkoittaa sitä, että kotiin hankitaan ruokaa ja muita päivittäin välttämättä tarvittavia tavaroita vähän enemmän. Kotivaran pitäisi riittää useaksi päiväksi, jopa viikoksi.  Lisätietoa vaikkapa täältä. Tämä on siis suomalainen suositus, pitäisi löytyä joka kodista. Mutta me haluamme varustautua hieman pitempäänkin jaksoon, joten tavoittelemme vähintään sellaista parin kuukauden "omavaraisuutta" kotivaralla. Ihan vaan varulta. Se on oikeasti muuten aika koukuttavaa ja mielenkiintoista!


Aina olen ollut luonteeltani jonkinlainen hamsteri, mutta nyt ajattelimme ihan järjestelmällisesti suunnitella ja hankkia jonkinlaista varmuusvarastoa, tulipa sitten pitkä sähkökatkos, lakko,  joku sairaus tai vaikkapa joku vakavampi hätätilanne. Varastoimme sitä mitä käytämme, eli emme päästä mitään menemään vanhaksi. Kuten kuvasta näkyy, tilaa on vielä runsaasti, eli hyllyjä vaan lisää tekemään :D Meidän ruokakomero ei ole ihan niin tunnelmallinen kuin Jovelassa tämä ihanuus, klik mutta Pajulaan voisimme rakentaa tupaan suuren ruokakomeron, joka voisi olla tämäntapainen sitten :)

Kotivarana meiltä löytyy silti nytkin helposti parin kuukauden ruoat, osa pakkasesta, osa kuivatuotteina/säilykkeinä.

Kahden kuukauden kotivarahaasteessa huomasimme, että pesuaineita (vaikkapa mäntysuopaa joka käy vähän kaikkeen) kannattaa hamstrata enemmän kauppapäivänä, juustot, margariinit ja maito loppuvat ensimmäisenä, niitä voi siis varastoida vähän reilummin. Sokeria meillä on mennyt mahdottomasti, mutta se johtuu mehiläisten talviruokinnasta. Kahviakin kannattaa ostaa useampi paketti. Mutta ruoka noin muuten tuntuu riittävän, toista kauppareissua ei sen vuoksi olisi edes tarvinnut tehdä. Teemme paljon keittoja ja laatikoita, joista riittää useaksi päiväksi. Ukille pitää olla joka päivä ruokaa lämmitettäväksi, joten teemme aina illalla valmiiksi, siitä saamme sitten itsekin eväät töihin, ukille päiväruoan ja meille ja lapsille iltaruoan, aina pariksi päiväksi eteenpäin :)

Sähkökatkoja varten meillä on kuivaa puuta, puuhella, pönttöuuni ja puulla lämpiävä ulkosauna (=ei tule kylmä ja ruoanlaitto ja peseytyminen onnistuu ilman ongelmia), vedenjakelun keskeytystä varten kaivossa on juomakelposta vettä jota voi käyttää myös pesuvetenä sekä vaikka vessanpöntön huuhtelemiseen, jos sitä kantaa säiliöön sankolla :) Vettä kannattaa olla myös kotivarana puhtaissa astioissa, tällä hetkellä meillä ei ole, mutta tarkoitus olisi pitää muutamaa pönikkää, niitä voi kierrättää sitten mökkireissuilla ym. Ilman kaivoa tilanne olisi hädän tullen hankalampi, sillä tarvittavan veden määrä on suuri:  juomavettä ja muita juomia tarvitaan 16 litraa henkeä kohden viikoksi. Lisäksi vettä tarvitaan hygieniaan ja WC:n huuhteluun.

Agregaatti olisi hankintalistalla myös, jos joskus hyvä ja halpa kohdalle sattuu, sitä tarvitaan lähinnä siihen, että meillä on kolme pakastinta, jotka sitten sulaessaan pilaannuttavat suuret määrät ruokaa. Viime syksynä sähköt olivat vajaan vuorokauden poissa yhtäjaksoisesti ja kovin suurta vahinkoa ei siinä ajassa tapahtunut.

Kotivara-varastosta ainakin kilokaupalla kynttilöitä, öljylamppuja, lamppuöljyä, tulitikkuja, hygieniatarvikkeita, lääkkeitä ja ensiaputarvikkeita, vessa- ja talouspaperia, taskulamppuja, pattereita.

Ruokapuolelta löytyy ainakin hiutaleita ja ryynejä, jauhoja, sokeria, hunajaa, makaroonia, riisiä, pasta-aterioita, nuudeleita,  hedelmäsäilykkeitä, lihasäilykkeitä, kalasäilykkeitä, tomaattimurkskaa, oliiveja, soijarouhetta, muusijauhetta, kastikeaineksia, kahvia ja kaakaota, suolaa, suklaata, keksejä, suolakeksejä, maissinjyviä, ruokaöljyä, mehua, UHT-maitoa, maitojauhetta, hilloja, hiivaa, ketsuppia, sinappia, vissyä ja limpparia, viiniä, etikkaa.



Lisäksi meillä on ne kanat, jotka munivat ja lihakaneja kasvamassa myös.

 



Olen aina pitänyt myös retkeilystä ja kotivaraan sopii myös sen tiimoilta hyviä tuotteita, esimerkiksi  joululahjaksi voisin toivoa pukilta muun muassa lisää kotivara-tarvikkeita, esimerkiksi kattavaa ensiapupakkausta, avaruuslakanaa, tuluksia, dynamotaskulamppua, erilaisia pieneen tilaan meneviä työkaluja ja niin edelleen.

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Lempivuodenaikani

Minä niin pidän syksystä. Aurinkoisista päivistä, jolloin luonto hehkuu vahvoissa väreissä, mutta myös niistä harmaista ja sateisista päivistä ja erityisesti tuulisista myrskyisistä päivistä :)
 

Pihalla kasvaneesta pienestä viljapellosta saivat osansa kanat, jotka innolla nokkivat jyviä. Muutaman korren kietaisin pohjaksi kranssille ja pujottelin väliin syyshortensiaa ja pensasmustikan ruskan sävyt saaneita oksia.


Pullokorista ja Ikean tarjottimesta kasatulle pöydälle pääsi minikasvari, puolukkaretkeltä kerätyt sammaleet ja kuivahtaneet pihjalanmarjat. Pitäisi vielä pari isoa kynttilää vaikka muistaa ostaa tuonne koristeeksi :)


Pöydälle kasasin syksyisiä lehtiä ja omenoita ja niiden väreihin sopivia lyhtyjä, illalla laittelinkin jo kynttilät palamaan lyhtyihin :)


Puutarhassa on vielä krassitkin täydessä kukassa, hieman myöhään kylvetyt... siellä ne sulassa sovussa syksyn oranssien ja keltaisten lehtien kanssa kukkivat :)

 
 
Suloisia syyspäiviä!

maanantai 8. syyskuuta 2014

Syystouhuja

Viikonloppuna saimme uusia eläinystäviä, raivasimme pusikkoa Pajulassa, keräsimme sieniä ja puolukoita ja väistelimme kärttyisiä ampiaisia. Leivoimme omenapiirakkaa, teimme kanttarellikeittoa ja puolukkapuuroa, lähes ilmaisia herkkuja puutarhan ja metsän anteliaasta tarjonnasta.

Menkää ihmiset metsäretkelle - liikkumaan luonnossa ja saamaan sieltä voimia ja hyvää mieltä - ja samalla ilmaista ruokaa ja täytettä pakkaseen: sieniä ja puolukkaa on ainakin täällä päin runsaasti!!

Saimme myös ilmoituksen kaveriltamme erään vanhan koulun pihassa olevan saunan seinään jämähtäneestä mehiläisparvesta. Lähdimme heti töitten jälkeen hakemaan kamppeet ja katsomaan, voimmeko tehdä asialle jotain.


Ja olihan niitä. Ensin luulimme, että oli myöhäinen karkuparvi kyseessä, mutta saunaa oli lämmitetty  ilmeisesti ekaa kertaa koko kesänä ja katosta valui hunajaa, joten oli varmaan alkukesän karkulaiset kyseessä, jotka jo olivat sitten ehtineet pesäytyä jonnekin saunan välikattoon... Kennostoa ei näkynyt seinustalla, ullakolla eikä saunan katossakaan, mutta jossainhan ne kennot oli, valuvasta hunajasta päätellen. Taitaa olla omistajalla purkuhommelit edessä... Hunaja ei välttämättä tee hyvää hirsisaunan rakenteissa, vaikka muuten hyvää tekeekin :D


Levitimme pressun alle, kastelimme mehiläiset suihkepullolla ja mies lapioi ne laatikkoon :) Arvelimme, ettemme saa emoa mukaan, vaan se on pesän sisällä ja saunan lämmitys on saanut muun porukan tulemaan jäähdyttämään pesää suuaukolle. (myöhemmin huomasimme, että emo olikin mukana).


Välillä odoteltiin, että lisää porukkaa palaili lennolta...
 
 
Sitten vaan laatikko kiinni ja pressu ympäri ja autoon... paketti auki Pajulassa... 


Uusi pesä valmiiksi ja mehiläiset laatikosta sinne...



Sitten seuraavana päivänä kun mentiin paikalle, tilanne oli tämä...


Vähän aikaa pähkäiltiin, että mikäs nyt, kun eivät pesässä pysyneet, sitten tuli mieleen, että oliko emo kuitenkin mukana ja putosi laatikkoa ravistellessa nurmikolle ja sieltähän se sitten löytyi...


Emo oli merkattu pinkillä täplällä, joten se oli helppo havaita. Oltiin kyllä iloisia, että emo oli mukana, ei tarvinnut heti hommata ostoemoa :)


Ensin emo varovasti talteen pesään ja sitten taas lapioitiin enimmät ja loput lähti jo lautaa pitkin kiipeämään itse laatikkoa kohti :)


Oli siellä taas kuhinaa ja mieskin sai muutaman kaverin päällensä. Eivät onneksi pistäneet. Ampiaiset ärsyttää kyllä suunnattomasti, niitä on pesien liepeillätosi  paljon, varastamassa ruokintasokereita... itsellä meinaa suojahaalarista huolimatta paniikki iskeä pesillä (hassua että kymmenet tuhannet mehiläiset ei aiheuta paniikkia, mutta muutama kymmenen ampiaista kylläkin... mies sai työskennellä pääasiassa yksin, sillä pitää hermo paremmin (tässäkin hommassa), on se vaan aarre mieheksi ♥


Eli nyt meillä on sitten neljä pesää, tämäkin oli vahva ja toivottavasti emo ehtii munia vielä pari kuukautta lisää talvimehiläisiä :)


Raivattiin myös tonttia taas ja poltettiin monta tuntia risuja :)


Villis taisi saada uuden ystävän myös, kun tällainen soma shettis Ava kaipasi seuraa ja liikuttajaa tässä melko lähellä meitä. Olen etsiskellyt tytölle harrastuspaikkaa hieman lähempää, koska talli, jossa käy valmennuksessa on kaukana ja siitä koituu suuret kulut harrastukselle tuntimaksuineen ja kuskauksineen ees taas, vaikka tänä syksynä karsittiinkin tunnit vain kahteen viikossa (lisäksi kisat, kurssit ym extrat silloin tällöin).

Ava-poni on pieni, mutta varmaan noin vuoden verran menee vielä Villiksellä puuhastellessa ja Kirppukin voi kokeilla ratsastusta, kun sisko taluttaa :) Avan majapaikan lähellä on toinen talli, jossa Villis käy silloin tällöin lisäksi yksityistunneilla, jotka on hieman edullisempia myös kuin vakitallilla. Hevosharrastukseen saisi kyllä tuhottomasti rahaa menemään, jos haluaa tosissaan kisailla ja kehittyä...:(

Mutta eläinten hoito ja niiden kanssa puuhailu on monin tavoin hyödyllistä ja ratsastus on hyvää liikuntaa, siksi yritämme keksiä rahat aina jostain tähän harrastamiseen. Eläimet opettavat lapsille paljon hyviä asioita, vastuunkantoa, toisista huolehtimista, empatiaa ja ovat lisäksi uskollisia ja suloisia ystäviä :)




Tällä viikolla suunnataan työpäivien jälkeen metsään, poimimaan talteen ilmaiset ja terveelliset herkut (vaikka pakastimet jo pullisteleekin). Ja puutarhakin antaa vielä satoa :) Kasvikuivuri on ollut kovalla käytöllä!


Aurinkoista viikkoa :)

maanantai 1. syyskuuta 2014

Viikonloppu vapaaehtoistyössä muinaismuistojen ja menneen ajan lumoissa...

Viime kesänä näihin aikoihin teimme kahdestaan viikonloppureissun Imatran Valtionhotelliin. Tänä kesänä vuorossa oli jotain erilaista, tosin yhdistävänä tekijänä oli kiinnostukseni historian siipien havinaan :)

Olimme Sääksmäellä Pirkanmaan maakuntamuseon yhteistyössä museoviraston ja metsähallituksen kanssa järjestämällä Kulttuuriympäristön hoidon leirillä. Viikonlopun ohjelmaan kuului muun muassa mielenkiintoisia opastettuja kävelyretkiä Rapolan viikinkiaikaisessa muinaislinnassa, Rapolan ja Voipaalan kartanon ympäristössä ja niiden lähistöllä sijaitsevilla muinaismuistoalueilla.  Rapola on Museviraston määritelmän mukaan Suomen arvostetuimpia kulttuuriympäristöjä.

Näkymä muinaislinnan harjalta Vanajavedelle. Muinaislinna on rakennettu viikinkiajalla noin 800-1000-luvuilla.

Portteja muinaislinnoitukseen on ollut ainakin kaksi, tässä niistä toinen. 
Tällä paikalle lienee ollut merkkituliyhteys läheiselle muinaislinnalle.




Vanha nuotiopaikka. Maastossa oli paljon näkyvillä merkkejä muinaisesta elämästä, kun vain oppi katsomaan.

Susikuoppa.

Kaunista perinnemaisemaa ja muinaispeltoja.
Takaisin palasimme kauniin salaperäisen Rapolan kartanon kautta. Kaunis kartano oli hautautunut villiintyneen puutarhan taakse, sääli... Se on ollut presidentti Svinhufvudin kotikartano. Olisi niin tehnyt mieli tutustua tänne paremminkin...


Uinuuko täällä Prinsessa Ruusunen?



Tien varrella oli useita vanhoja viehättäviä taloja... Tämäkin kuin suoraan satukirjasta...



Lauantaina teimme monta tuntia talkootyönä mm muinaismuistoalueiden niittoa ja haravointia. Aloitimme tässä Rupokallion kalmistolla raivaamalla vesakkoa. Metsuri kaulasi haapoja, joista osa kaadetaan muutaman vuoden kuluttua. Tammet jätettiin, joskus tässä kasvanee kaunis tammimetsä :)




Siitä jatkoimme Hirvikalliolle, jossa sijaitsee mm kuppikivi ja rautakautinen hautaröykkiöalue ja polttokalmisto.



Joku oli uhrannut 20 senttiä :)

Talkookaverimme Mikko Kiio esitti meille lehdellä soittoa, hienosti hän soitteli kansallislauluja lehden aikaansaamalla korkealla pillimäisellä äänellä :)


Väliajalla kahvia ja pullaa :)



Noin 130 röykkiöstä oli tutkittu 17. Mitä löytyisikään tämänkin kivikasan alta...

Levätköön rauhassa kuka lieneekin, haudallaan pyhä pihlaja...

Kalmistolla oli myös elämää...
Sunnuntaina kävimme aamulla 1,5 tunnin kävelyllä paikallisoppaan johdattamana Huittulan kylänraitilla ja ihailimme sen varrella olevia kauniita vanhoja taloja.

Taitelija Mikko Carlstedtin vanhan  kotitalon ihastuttava portti.

Tämän talon portaan alta tehdyissä kaivauksissa oli löytynyt mm Kalevalakorun aiheena oleva rapua esittävä solki.

Viehättäviä puutarhoja...

Reippaan aaukävelyn jälkeen söimme kenttälounaan ja aloitimme talkootyöt kotiseutumuseolla, joka oli vanha hirsinen talo. Putsasimme mm peruskiviä sammalesta, tunkkasimme ja tuimme seinänpätkää, josta hirsien liitoskohta oli painunut, rakensimme uudet portaat aittaan ym. Osa porukasta raivasi vesakkoa pihasta, osa siivosi sisätiloja ja putsasi museoesineitä.


Tässä alkutilanne. Talkooporukka putsasi seinän vierustoilla kasvavat puut ja pensaat, syvensi lapiolla maavaraa alahirren alta, jotta tuuletus pelaisi paremmin, putsaili peruskiviä sammalesta, jos se otti kiinni hirsiin jne.
Lähtötilanne. Puut ja pensaat pitivät kosteutta talon seinässä.
 Osa porukasta siivosi sisätilat, puhdisti museoesineet, pesi ikkunat ja etsi merkkejä tuholaisista (tupajumit, kuolemankellot ym).




Talon maavara oli joissain kohdin riittämätön, minimi on 10 cm ja suositeltava 30 cm.

Pensas, joka kasvaa seinustalla aiheuttaa helposti lahovaurioita hirsiseinään.

Jatkettu hirren liitos oli notkahtanut, koska sitä ei ollut tuettu kivillä.

Museon esineistö oli mielenkiintoista. Tämä peltilyhty on niin kaunis...


Lastenrattaat?


 
Talosta oli purettu huonokuntoinen piippu ja osa porukasta putsasi purkutiiliä, joita käytetään uuden piipun muuraamiseen.
 


Tässä suunnitellaan tunkkausta ja hirsien tuentaa liitoksen kohdalta. Osa kaivaa maavaraa syvemmäksi. Haravoimme myös lehtiä talon alta.


Tunkilla nostettiin vajonnutta hirttä, jotta saatiin liitoskohtaan kivet alle tukemaan.

Tuohta väliin kosteuskatkoksi :)
 Aitan portaat olivat lahonneet pahan kerran...


Portaat olivat seinässä kiinni ja siitä oli valunut seinään vettä, joten kynnyshirsikin oli lahonnut osin. Kuitenkin 50% sääntö oli ok, eli jos on lahoa enintään puolet, hirsi vielä kantaa eikä tartte uusia kokonaan. Tälle pantiin kivi alle tueksi ja rakennettiin uudet portaat hieman irti seinästä.

Laho otettiin pois, oikein jauhona pölisi..

Ja uutta tilalle...

Timpureitten signeeraukset ja päivämäärät portaiden alle :)


Ja nyt on talolla tilaa hengittää :) Ei vaani kosteus tuvan alla..




Nyt tämmöinen pieni tietovisa:

Kuka tietää mikä aitan seinässä kiinni oleva kapistus on? :)

ps. suosittelen lämpimästi tällaisia talkooleirejä - itse saimme valtavasti hyödyllistä tietoa, mielenkiintoista ajateltavaa, saimme ihailla upeita maisemia, fiilistellä jännittäviä ja salaperäisiä muinaisen maailman muistoja, saimme antaa panoksemme kaiken tämän säilymiseen tuleville sukupolville ja saimme nauttia terveellisestä fyysisestä työstä hyvässä säässä ja kiehtovassa seurassa :) Ensi vuonna varmasti tehdään jotain vastaavaa, ehkä jossain muualla päin Suomea :) Linnansaaren kaskenpoltto kiinnostaisi ainakin...