torstai 18. kesäkuuta 2015

Juhannuksen aikaan

Keskikesän juhla lähestyy... meinaa olla vaikea päästä juhannustunnelmaan, kun aina vaan palelee ulkona. Kivat kesämekot roikkuvat toimettomina henkarissa. Juhannusmenun laatiminenkin on hieman haasteellista - tekisi mieli laittaa ruokaa kesäkeittiössä, mutta sateessa ja kylmässä tuulessa en siihen rupea.

Onneksi aurinko edes pilkistää silloin tällöin sateen lomassa. Puutarha on niin kaunis, kun siitä vaan pääsisi kunnolla nauttimaan. Näiden kuvien myötä toivottelen oikein tunnelmallista ja hyvää juhannusta säästä huolimatta!



















maanantai 15. kesäkuuta 2015

Raskauskuulumisia ja raksakuulumisia

Tänään kävin neuvolassa pitkästä aikaa. Kaikki oli ihan hyvin. Sokerit pysyvät hyvissä lukemissa, ei lähimainkaan raja-arvoja. Olen kyllä saanut herkutellakin välillä, ei tunnu nostavan sokereita. Paino oli pudonnut edellisestä neuvolasta vajaan kilon. Nyt rv 32 mennessä painoa on tullut +2 kg, eli tosi hyvin on mennyt sen suhteen.

Vauva oli pää alaspäin ja kuten omasta, myös terkkarin mielestä, ei ainakaan mikään isokokoinen vaikuttaisi olevan. Sykkeet oli hyvät ja vahvat. Fundusmitta meni juuri keskikäyrällä. Verenpaineet oli hieman korkealla, mutta takana on muutama tosi rankka työviikko enkä ole pystynyt pitämään sovittuja etäpäiviäkään nyt tässä. Pitää koittaa ottaa vähän lungimmin nyt tämä loppuaika ennen äippälomaa. Ja toki sen alettuakin... Hemoglobiinia ei mitattu, viimeksi oli vielä yli 120. Seuraava käynti sitten taas kuukauden päästä. Sain lähetteen KYS:n äitiyspolille synnytystapa-arviota varten. Kysyttiin, mitä tuumaan, jos tarjotaan alatiesynnytystä (takana kaksi sektiota pysähtyneen synnytyksen takia). Sanoin, että ehdottomasti haluan vielä sitä yrittää. Aiemmissa oli virheellinen tarjonta, jospa tämä vauveli nyt tulisi oikeassa asennossa ja loppuun saakka, niin ei tarvitsisi sektiota.

Meidän pieni... se liikkuu ja möngertää, maha hytkyy ja pomppii ihan hassunnäköisesti. Miehen kanssa sitä aina iltaisin tuijotellaan, onnellisena pienestä aarteestamme. Pientä peppua voi taputella siitä kylkikaaren alta. Vauva vastaa miehen silittelyihin ja innostuu sisarten äänistä.

Sitten niitä raksakuulumisia. Olimme taas viikonloppuna Pajulassa, sateen lomassa saimme jotain aikaankin ja välillä kyllä paistoikin ihan aurinko. Hetkellisesti.


Vietiin kotoa paviljonki sateensuojaksi  ja unohdettiin tietysti katto kotiin...


Lyhtyjä paviljonkiin tulevien kesäiltojen iloksi... tässä ootellaan taas sadekuuron ohimenoa...

 

 Sain ajettua nurmikonkin aina sateen hetkellisesti tauotessa. Saunan takana on niitty, jonne ajelin pienen polun :)



Viime kesänä istutetut kolme omenapuuta ovat täydessä kukassa ja säästyivät jäniksiltä, vaikka eilenkin kaksi isoa rusakkoa loikki peräkanaa niityn poikki.



Sitten kurkistus sisähommiin... Veranta on suht ok kunnossa, paitsi että lakattu paneeli on ehkä ruminta mitä tiedän. Siivoilin siis pölyt ja hämiksenverkot ja tartuin pensseliin..



Sillä välin mies teki jotain hyödyllisempää, mutta ei niin kivaa... raivasi rossipohjaa tasaisemmaksi ja teki tukia vanhoille lattiaparruille.


Kun saadaan hommattua puutavaraa, päästään rakentamaan lattiaa!!!


.... ja sen lomassa kahvit voi juoda sitten vaikka maalatulla terassilla :)  Ädiltä varmaan löytyis lisää pitsiverhoja loppuihin ikkunoihin?







Toivon niin kovasti, että juhannuksena olisi edes satamatta, että päästäisiin jatkamaan hommia :)

tiistai 9. kesäkuuta 2015

Jostainhan se on aloitettava...

Viikonloppuna ehdittiin tehdä pikkuisen hommia Pajulassa. Minä siivosin pikkumökin ja mies kävi rossipohjan kimppuun tavoitteena tasoitella se ja sitten jos pian päästäisiin laittamaan uusia lattiarakenteita!
 

Talosta on siis purettu huonokuntoinen piippu ja leivinuuni ja lattian alta on romahtanut jälkeenpäin rakennettu kellari, joten meidän täytyy ensin tasoitella tuo kivi/tiili/laasti/söttöläjä, jotta saadaan järkevästi tukea uusille lattiarakenteille. Tarkoitus on jättää tuvan puolelle rossipohja, tuuletusaukkoineen tietysti. Eristeeksi laitetaan ekovillaa. Talosta ei ole tarkoitus tehdä talviasuttavaa, joten rossipohjan melko vähäinen maavara riittää, kun ei laiteta kauhean paksua eristekerrosta lattialankkujen alle. Täytyy vielä selvittää, miten paksu kerros ekovillaa olisi sopivasti.

Kammarin ja pikkusalin lattia on ollut jonkinlainen multapenkkiratkaisu, jossa tosin on ollut ohut valu päällä, joka on nostanut kosteuden alahirsiin ja lahottanut ne osittain. Valu nakutellaan pois, sen alla on hiekkaa. Laitetaan kapillaarikatko lecasorasta ja päälle viirakangas + ekovillaa lankkuihin asti. Ja tietysti kaikki lahot korjataan.



Seinissä on osittain vanhat pinkopahvit + paperitapetit vielä osittain, harmi vaan, että on niin huonokuntoisia, että on pakko ottaa pois. Keittiön haltexeja en jää kaipaamaan... ne uusitaan surutta uusiin haltexeihin. Tapetit pitää olla tietysti paperitapetteja.

Ikkunat haluaisin entisöidä kaikki. Yläkerran ikkunat on kauneimmat, malliltaan lähes neliöt ja neliruutuiset. Isäni on  kyllä hankkinut tilalle jo toiset, mutta niistä puuttuu ristikot ja ne ovat isommat, joten en taitaisi niitä haluta, koska joutuisi suurentamaan ikkuna-aukkoja ja ne ovat ns. tavan rintamamiestaloikkunat. Se vaikuttaisi paljon talon ulkomuotoon. Iso ikkuna pienessä matalassa vinttikamarissa ei välttämättä näyttäisi kovin hyvältä. Toiselta puolelta vastaava ikkuna on kokonaan hajonnut, joten se vaatisi sitten, että tekisi pokatkin uusiksi vanhan mallin mukaan...



Sellaiset on kyllä lasiverannalla ja siitäkin on ikkunoita rikki, joten ehkä ne voisi siihen käyttää, niin ei hukkaan mene.


Kaikki vanhat ovi- ja ikkunalistat mitä on jäljellä, maalataan ja käytetään uudelleen. Samoin tietenkin kauniit peiliovet.



Pikkumökistä tuli hiirten talvibileiden jäljiltä taas puhdas ja ihan kodikas pikku-tupa. Mies lupasi, että nuo kalterit lähtee ikkunasta tänä kesänä - tuntuu  kun olisi vankilassa... Tämä on siis ollut joku raksaparakki entisessä elämässään. Jos päärakennus joskus valmistuu, tämä jäänee teinien majapaikaksi tai vierastuvaksi.



Keittiön takana olevissa pikkuhuoneissa säilytämme tällä hetkellä mehiläiskalustoamme (laatikoita, kehiä ja hoitotarvikkeita).


Oli kiva päästä konkreettisiin hommiin. Siivosin myös talon kuistin ja maalikin olisi sitä varten jo ostettu  (viime kesänä...). Jospa sen tänä vuonna jo maalaisin...

Mies oli napannut salaa kuvan kotona pallomahastani, kun olin oikomassa selkääni kukkapenkkejä kitkiessäni :) Raskaus on edennyt loppusuoralle, rv 30 menossa. Selkä on aika kipeä, kun minulla on synnynnäinen epämuodostuma, SI-nivel on luutunut virheellisesti kiinni selkärankaan (tjsp). Se temppuilee nyt, kun painopiste pallomahan kanssa muuttuu. Vielä 4,5 viikkoa äitiysloman alkuun!


Ja lopuksi vielä täytyy kiitellä ihania työtovereitani. Useammalta olemme saaneet jo kaikenlaista tarpeellista vauvatavaraa ja nyt sain ihanalta työkaveriltani ison kasan villasukkia, jotka hän oli neulonut isosiskolle, isoveljelle ja tulevalle pikkusiskolle! Niin ihania kaikki! Tuntuu niin hyvältä, miten moni ihminen iloitsee kanssamme tästä odotuksesta ja elää siinä mukana!






perjantai 5. kesäkuuta 2015

Terveisiä mehiläistarhalta!

Terveiset Pajulasta ja mehiläistarhaltamme! Ostimme uuden luomumehiläispesän, joka oli talveutettu kahdella farrar-laatikolla ja kotiutimme sen omaan kalustoomme eilen. Mekin käytämme puukalustoa. Jostain syystä en ole yhtään innostunut styrox-laatikoista...





Bongaattekos kuningattaren tästä alemmasta kuvasta?


Tarkistimme vanhan pesän emotilanteen, emo siis löytyi ja muninta oli hyvällä mallilla. Porukkaa odotettavissa lisääntyväksi siis lähiaikoina ihan reippaasti :)



Kanelia otettiin mukaan, kun viimeksi havaittiin mustia muurahaisia pesässä. Kanelin pitäisi karkoittaa murkut. Myrkkyjä ei tietenkään voida käyttää tässä tapauksessa.


Uusi pesä pääsi uuteen kotiin ja sai katon niskaansa. Työniloa vaan nyt mettiäisille!


Ja työniloa vaan meillekin... haluaisin niin tämän saunan laittaa tänä kesänä kuntoon...


Navettaakin olisi kiva raivata, mutta siellä odottaa romahtanut sisäkatto ja aika vaaralliset työolot...


Ja tämä talo... tulispa lottovoitto, niin päästäis tätä laittamaan...


No jospa jonain päivänä vielä... Näen jo mielessäni tämän sisustettuna. Tupakeittiöön vain alakaapit, ja seinille nätit avohyllyt, joissa somia astioita esillä. Valkoista paneelia hirsien päälle, iso pirtinpöytä. Puuhella ehdottomasti. Pikkusaliin voitaisiin jättää hirttä sisäseinään näkyviin, samoin pikku kamariin alakertaan. Yläkerran kamarit tapetoisin kauniilla vaalealla vanhalla tapetilla, ehkä kukkakuvioisalle. Sisävessaa en huolisi, enkä vesijohtoja sisään muutenkaan. Sähköt tuonne uusittiin juuri maakaapeliksi, se on hyvä. Simppeli, vanhaa kunnioittaen tehty remontti olisi minun haaveissani. Ei mitään styroxeja, eikä finfoameja tai muitakaan muoveja, vaan eristeeksi hengittävää ekovillaa tai purua, hirsien tilkkeeksi pellavarivettä. Jospa tästä vielä asuttava talo tulisi. No kesäpaikka ainakin.


Kyllä minä niin viihtyisin näissä maisemissa...


*jatkaa haaveilua ja toivoo lottovoittoa*