Marrasyö

Viikonloppu sujui mukavasti. Perjantaina tunnelmoitiin halloweenin merkeissä. Meillä oli viisi nättiä teininoitaa, kolme komeaa nuorta herraa, kaksi suloista pikkunoitaa sekä muutama mukava aikuinen halloween-juhlija :) Herkuteltiin ja leikittiin kirkkistä. Katsottiin leffaa. Yöllä koiramme Ronja oli jatkanut sitten omin päin halloweenjuhlia ja aamulla meitä odotti ei-niin mukava, vaan aika karmea ylläri, kun pöydältä varastetun karkkikipon tyhjentämisestä oli koiralle tullut "hieman huono olo"... voi sissus...

 

Kameran jalusta on hajonnut, enkä ole ostanut uutta, joten kuvat ei meinanneet onnistua hämärässä millään...

 

Lauantaina, sitten koiran sotkut siivottuamme, päätimme vaan keskittyä pihahommiin ja haravointiin ja sohvalla sylikkäin makoiluun :) Illalla ulkosaunassa oli kiukaan valon hämärässä tunnelmallista. Muistelin jo muualle menneitä, kiitollisena elämästä.

 

Sunnuntaina Villis lähti ratsastuskisoihin, Kirppu jäi pelailemaan ja me meinasimme lähteä metsäpalstalleni puita kaatamaan, mutta ajokeli oli niin huono, että ajoimmekin Pajulaan, laittelimme vielä mehiläispesiä talvikuntoon, kannoimme muutamia aiemmin kaadettuja puunrunkoja peräkärriin polttupuuksi ja polttelimme taas ison kasan risuja, joita tuli keväällä kaadetusta kuusiaidasta ja pihan raivauksesta.

 

Oli harmaa, tuulinen päivä. Rumankaunis. Ja silti oli niin hyvä mieli :) Oli kiva tehdä yhdessä töitä, unelmoida ja suunnitella tulevaa ja nauttia ulkoilmasta taas viikon toimistossa istumisen jälkeen. Täällä maalla on niin rauhallista ja saa olla niin omissa oloissaan. Mietittiin, että me viihdyttäisiin kyllä varmasti täällä tai jossain vastaavassa syrjäisemmässä paikassa, missä on tilaa olla ja elää.

 

Ja niinpä noiden nuotion kipunoiden mukana lähetimme oman yhteisen toiveemme yläilmoihin.

 

Ehkäpä se jonain päivänä toteutuu  ⋆ ♥

Pyhäinpäivä lähestyy...

On taas aika pitää "pöö-juhlat" Vihervaarassa :)

Tällä kertaa meinasin ensin ihan oman väen kesken pienimuotoisesti viettää kekriä/samhainia/halloweenia/pyhäinpäivää, mutta Villis kutsuikin sitten viisi ystäväänsä jo yökyläilemään ja halloween-juhliin, joten pääsen sittenkin kehittelemään taas vähän enemmänkin kivaa - pitää alkaa taas kaivelemaan varastosta rekvisiittaa :) Ja toivottavasti saadaan myös pieniä noitia vieraaksi, viime vuonna "pöö-pöytä" ja pööpäät (=muoviset pääkallot) olivat erityisesti erään Roosa-ruususen mieleen :)

Tässä kuvia edellisten vuosien tunnelmista!

 

Lisää kuvia sitten viikonloppuna :)

Pöö-juhlat eli Vihervaaran halloween-kekkerit :)

Päätimme perjantai-aamuna lasten kanssa, että pidämmekin lauantaina, Pyhäinpäivän iltana Halloween-juhlat lapsille ja heidän kavereilleen, jotka sillä aikataululla pystyisivät saapumaan paikalle. Aikaa ideoida ja koristella ei ollut paljoa, onneksi kotoa löytyi valmiina vähän rekvisiittaa, kuten alla oleva, viime syksynä kirpparilta mukaan lähtenyt puinen kummituslinna, jonne laitettiin led-tuikut ja pari pimäessä loistavaa kummitusta :) Kuvat otettu valtaosin pimeissä huoneissa kynttilän valossa tai ulkona, joten pahoittelen kehnoa laatua - en ole vieläkään ehtinyt hankkia jalustaa...

 

Tiimarissa oli kaikki halloween-kamat -70 % alessa, sieltä ruokiksella kassillinen kaikkea kivaa mukaan...

 Markettien valikoimista metsästettiin Murun kanssa myös kaikenlaisia halloween-herkkuja, niitäkin löytyi tosi kivasti :)

Joten lyhyellä varoajalla saatiin kuin saatiinkin ihan kiva "pööpöytä" aikaiseksi. Lasten pikkuserkutkin kävivät mukana juhlissa, Roosa-noita ihasteli, että "voi miten ihana pööpöytä" :) Minusta se oli aika hauska ilmaisu. Myös pöydällä oleva muovinen pääkallo herätti ihastusta reippaassa pikkunoidassa ja kommentti kuului "minun ihan oma pööpää" :D Yhtään ei tätä noitaa pelottanut :) Eikä pienempää, pian kaksivuotiasta noitaneiti Emmaakaan näyttänyt Pöö-juhlissa pelottavan vaikka emännällä oli vihreä tukka ja Villis-serkku näytti Monster High-nukelta :)

Yläkerran ikkunassa meillä kurkisteli tällainen heppu...

Puussa roikkui aika ankean näköinen olento narun jatkona...

Näiden koristeiden houkuttelemana meille sitten ilmeisesti osasi saapua myös noin 15 vuotiaita tyttöjä ja poikia keppostelemaan. Ovella kysyivät "karkki vai kepponen" ja toki saivat karkit mukaansa. Kuinka ollakaan, mukaan lähti silti meiltä noin 70 cm korkea metallilyhty ja toinen pienempi lyhty! Lisäksi meidän lapset olivat huomanneet, että jo tullessaan porukalla oli mukana lyhtyjä, ilmeisesti muilta pihoilta vietyjä.

Sattui kuitenkin niin somasti, että yksi vieraistamme tunnisti osan tästä porukasta ja parin tekstarin ja tämän vieraamme isoveljen (joka oli samalla luokalla keppostelijoiden kanssa) avulla keppostelijaporukka palautti lyhdyt takaisin tien varteen, ilman että tarvitsi sotkea heidän vanhempiaan mukaan asiaan. Toivottavasti palauttivat myös muilta pihoilta viedyt lyhdyt. Keppostelu on asia erikseen, mutta toisten omaisuutta ei silti saa mukanaan viedä! Mutta hyvä, että saimme lyhdyt kotiin ja ainakin tytöt olivat olleet pahoillaan vähän pölhöstä tempauksestaan.

 

 

 Pöö-pöydässä oli Villiksen tekemiä muffineja, monenlaisia halloween-karkkeja, muita pikkuherkkuja, suklaapusuja, kummitusvartaita, luumehua ja Zombie-tonicia :) Pillit hohtivat valoa ja samaten valotikkuja saivat vieraat ranteisiin ja kaulaan.

Lapset katsoivat yläkerrassa sitten Hocus Pocus-noitaleffaa :) Tunnelma tuntui olevan korkealla.  Juhlien oli määrä päättyä klo 20, mutta osa vieraista pyysi vielä lisäaikaa :) Koska seuraavana aamuna oli Villiksen ratsastuskisat, lopeteltiin juhlat sitten yhdessä tuumin kymmenen pintaan...

Näiden juhlien spesiaalijuttu oli tämä Slush-jäähilejuomakone :) Se olikin tosi suosittu niin pienempien kun suurempien juhlijoiden keskuudessa :) "Aivot jäätävää" herkkua oli saatavana sinisenä ja vihreänä :) Kone oli meillä vuokrattuna.

Isommat vieraat eivät suostuneet kostyymeissään kameran eteen, onneksi nämä pikkuiset sentään sain tallennettua kameralle lähtiessä :)

Kiitokset vieraille, isoille ja pienille :)

 

Ensi vuonna uudestaan :)

Pyhäinpäivä, Marrasyö, Kekri, Halloween, Samhain...

Rakkaalla juhlalla on monta nimeä. Moneen eri kulttuuriin, eri maihin ja erilaisiin taustoihin ja tapoihin perustuva juhla on yhtäaikaa erilainen ja sama. Yhteistä näille juhlille on ollut sadonkorjuuaikaan liittyminen, ajanjakson vaihtuminen, uusi alku ja vanhan päättyminen, menneiden aikojen ja vainajien muistaminen.

Tällainen rajakohta ja vuoden pimein aika oli tietysti otollinen kaikenlaisille maagisille uskomuksille. Vainajat tuntuvat olevan lähellä joka juhlassa. Lopulta katolinen kirkko teki alunperin pakanallisesta juhlasta kirkollisen: siihen ei enää liittynyt loitsuja eikä hengiltä suojautumista, vaikka vainajia muistettiinkin. Suomessa kirkollinen pyhäinpäivä onkin vakiintunut yleiseksi vainajien muistopäiväksi ja hautausmaat täyttyvät kynttilöistä. Pyhäinpäivän ajatus on minusta hyvin kaunis. Ja mekin vietämme sitä osin näin.

Koska kuitenkin itse olen kiinnostunut historian havinasta, suomalaisesta muinaisuskosta ja menneen ajan tavoista, haluan viedä oman juhlani vielä syvemmälle historiaan.

Suomessa kekri ei ollut yhteen päivään kohdentuva vaan ajanjakso, jonka katsottiin alkavan Mikkelinpäivästä ja päättyvän nykyisen pyhäinpäivän tienoille. Ajankohta vaihteli sen mukaan, miten syystyöt saatiin valmiiksi. Se liittyi siten täälläkin sadonkorjuuaikaan. Kekri eli köyry oli karjanhoidon, pellonviljelyksen ja hedelmällisyyden jumala. Kekriä ei siis alunperin meillä vietetty vainajien juhlana. Satovuoden viimeisenä ja uuden vuoden ensimmäisenä päivänä kekri korvasi meillä joulun ja uuden vuoden.

Myöhemmin kekri oli meilläkin tunnettu myös henkien yönä. Silloin vainajilla oli lupa kulkea elävien maailmassa. Vainajille jätettiin ruokauhreja pyhien puiden juurelle. Haltioille valmistettiin ruokia ja juomia, jotka vietiin navettaan tai talliin onnea tuottamaan.  Saunakin lämmitettiin ensin henkien kylvetettäväksi.

Viime vuonna meidän kummitustalossamme vietettiin Marrasyötä näin.

Tänä vuonna päätimme ensin, että vietämme kekriä vain perheen parissa. Mutta tänä aamuna lasten kanssa tuumimme, että mitäs jos kuitenkin laitettais pienet "ex tempore" halloweenkekkerit pystyyn! Huomenillalla siis Vihervaara muuttuu jälleen  kummituskartanoksi... ja pyhäinpäivän harras  tunnelma on mennyttä!! :)

Lisäksi tänään ja huomenna taidamme poimia muutaman muinaissuomalaisen kekriaikaan liittyneen tavan, kuten ruoan ja juoman vieminen vainajille ja haltijoille pyhän puun (pihlajan) alle. Sytytetään kekritulet. Lämmitetään ulkosauna kynttilän valossa. Annetaan henkien ja vainajien ensin saunoa kipakoissa löylyissä ja hiippaillaan sitten myöhemmin itse perässä omalla vuorollamme. 

Pyhäinpäivänä muistelen minun elämääni  tai sukuni historiaan kuuluneita ihmisiä, jotka ovat jossain muualla, poisnukkuneita hiljattain tai jo aikapäiviä sitten. Ajattelen kauempana olevia eläviä ihmisiä, jotka ovat vierailleet elämässäni ja saaneet ikuisen ja pysyvän paikan sydämessäni.  Kertaan menneen vuoden tapahtumia. Muistelen päättyneitä asioita, hyviä ja huonoja. Puhdistan mieltäni ja aloitan uuden vuoden kierron. On ollut aurinkoista ja on ollut myrskyjä. Mutta sateen jälkeen tulee aina uusia sateenkaaria :)

Jep, linssi taitais vaatia puhdistamista ;)

Ja vielä lopuksi meidän blogikissa Lilli esittelee uuden oleskelupaikkansa. Katon rajassa, ikkunan karmilla... Olemme jo oppineet, että ikkunat on nykyisin syytä pitää kiinni tai hyvin suppeasti raollaan. Kerran kissa jo putosi ikkunasta, onneksi ei käynyt kuinkaan. Toista kertaa ei kissan lukuisia elämiä testailla... yksi niistä lienee jo menetetty.

Oikein hyvää, rauhallista ja hauskaa pyhäinpäivää, halloweenia ja  kekriä teille kaikille!