Jostainhan se on aloitettava...

Viikonloppuna ehdittiin tehdä pikkuisen hommia Pajulassa. Minä siivosin pikkumökin ja mies kävi rossipohjan kimppuun tavoitteena tasoitella se ja sitten jos pian päästäisiin laittamaan uusia lattiarakenteita!

 

Talosta on siis purettu huonokuntoinen piippu ja leivinuuni ja lattian alta on romahtanut jälkeenpäin rakennettu kellari, joten meidän täytyy ensin tasoitella tuo kivi/tiili/laasti/söttöläjä, jotta saadaan järkevästi tukea uusille lattiarakenteille. Tarkoitus on jättää tuvan puolelle rossipohja, tuuletusaukkoineen tietysti. Eristeeksi laitetaan ekovillaa. Talosta ei ole tarkoitus tehdä talviasuttavaa, joten rossipohjan melko vähäinen maavara riittää, kun ei laiteta kauhean paksua eristekerrosta lattialankkujen alle. Täytyy vielä selvittää, miten paksu kerros ekovillaa olisi sopivasti.

Kammarin ja pikkusalin lattia on ollut jonkinlainen multapenkkiratkaisu, jossa tosin on ollut ohut valu päällä, joka on nostanut kosteuden alahirsiin ja lahottanut ne osittain. Valu nakutellaan pois, sen alla on hiekkaa. Laitetaan kapillaarikatko lecasorasta ja päälle viirakangas + ekovillaa lankkuihin asti. Ja tietysti kaikki lahot korjataan.

Seinissä on osittain vanhat pinkopahvit + paperitapetit vielä osittain, harmi vaan, että on niin huonokuntoisia, että on pakko ottaa pois. Keittiön haltexeja en jää kaipaamaan... ne uusitaan surutta uusiin haltexeihin. Tapetit pitää olla tietysti paperitapetteja.

Ikkunat haluaisin entisöidä kaikki. Yläkerran ikkunat on kauneimmat, malliltaan lähes neliöt ja neliruutuiset. Isäni on  kyllä hankkinut tilalle jo toiset, mutta niistä puuttuu ristikot ja ne ovat isommat, joten en taitaisi niitä haluta, koska joutuisi suurentamaan ikkuna-aukkoja ja ne ovat ns. tavan rintamamiestaloikkunat. Se vaikuttaisi paljon talon ulkomuotoon. Iso ikkuna pienessä matalassa vinttikamarissa ei välttämättä näyttäisi kovin hyvältä. Toiselta puolelta vastaava ikkuna on kokonaan hajonnut, joten se vaatisi sitten, että tekisi pokatkin uusiksi vanhan mallin mukaan...

Sellaiset on kyllä lasiverannalla ja siitäkin on ikkunoita rikki, joten ehkä ne voisi siihen käyttää, niin ei hukkaan mene.

Kaikki vanhat ovi- ja ikkunalistat mitä on jäljellä, maalataan ja käytetään uudelleen. Samoin tietenkin kauniit peiliovet.

Pikkumökistä tuli hiirten talvibileiden jäljiltä taas puhdas ja ihan kodikas pikku-tupa. Mies lupasi, että nuo kalterit lähtee ikkunasta tänä kesänä - tuntuu  kun olisi vankilassa... Tämä on siis ollut joku raksaparakki entisessä elämässään. Jos päärakennus joskus valmistuu, tämä jäänee teinien majapaikaksi tai vierastuvaksi.

Keittiön takana olevissa pikkuhuoneissa säilytämme tällä hetkellä mehiläiskalustoamme (laatikoita, kehiä ja hoitotarvikkeita).

Oli kiva päästä konkreettisiin hommiin. Siivosin myös talon kuistin ja maalikin olisi sitä varten jo ostettu  (viime kesänä...). Jospa sen tänä vuonna jo maalaisin...

Mies oli napannut salaa kuvan kotona pallomahastani, kun olin oikomassa selkääni kukkapenkkejä kitkiessäni :) Raskaus on edennyt loppusuoralle, rv 30 menossa. Selkä on aika kipeä, kun minulla on synnynnäinen epämuodostuma, SI-nivel on luutunut virheellisesti kiinni selkärankaan (tjsp). Se temppuilee nyt, kun painopiste pallomahan kanssa muuttuu. Vielä 4,5 viikkoa äitiysloman alkuun!

Ja lopuksi vielä täytyy kiitellä ihania työtovereitani. Useammalta olemme saaneet jo kaikenlaista tarpeellista vauvatavaraa ja nyt sain ihanalta työkaveriltani ison kasan villasukkia, jotka hän oli neulonut isosiskolle, isoveljelle ja tulevalle pikkusiskolle! Niin ihania kaikki! Tuntuu niin hyvältä, miten moni ihminen iloitsee kanssamme tästä odotuksesta ja elää siinä mukana!

Kevättunnelmissa

Pääsiäisenä oli välillä tosi keväinen ja aurinkoinen ilma ja kävimme ajelemassa Pajulassa ja mökillä. Pajulan pelloilla näimme nämä ihanat peurat :) Myös joutsenet ja kurjet olivat jo laskeutuneet pellolle.

 

Tänä keväänä olisi tarkoitus pelastaa tämä kaunis saunavanhus, tietenkin vanhaa vaalien eli käytämme vanhoja materiaaleja. Tiilikatto vaikuttaa siltä vielä, että sen pystyy osittain pelastamaan ja Rantasalmen rakennusapteekista löytyy kyllä tarvittessa hirttä ja tiiltä tilalle ja onhan se vanha tiilikatto niin paljon kauniimpi kuin uusi peltinen. Seinät on maalattu punamullalla ja tullaan maalaamaan tietysti uudestaankin punamultamaalilla. Pari alahirttä on myös lahonnut. Mietin, että uusitaanko ne vai poistetaanko vaan ja korotetaan rakennusta harkoilla, mutta voi olla että mittasuhteet/ulkänäkö menisi hassun näköiseksi tuolloin... rakennus on hyvin matala ja kuten näkyy, myös ikkuna on matalalla. Ikkunatkin pitää entisöidä, ne on kaikki rikkoutuneet.

Piippukin meinaa sortua...

Mutta hirsirunko on niin ryhdikäs :)

Mehiläispesistämme vain yksi selvisi sisätalveutuksessa läpi talven, sekin on heikko, mutta jospa se jotenkin jaksaisi siihen asti, että saan ostettua uuden pesän ja sieltä saan ehkä sikiökakun tai pari siirrettyä lisävoimaksi tälle pesälle. Tuo valkoinen ei ole lunta/jäätä, vaan apifondaa- jota annoimme tälle pesälle hätäavuksi, kun muut pesät olivat kuolleet nälkään :( Laskin itse väärin sokeriliuoksen vahvuuden (annoin liian laimeaa lientä) ja toisaalta pesiä vaivasivat ampiaiset, eivätkä ne oikein ottaneet kunnolla talviruokaa vastaan :( Vielä tammikuussa yksi pesä vaikutti vahvalta ja pörinä oli kova, mutta nyt sekin oli mennyttä. Toivotaan, että tämä jaksaa sinnitellä!

Mökkimatkalla Kirppu bongasi puussa jonkun metsäkanalinnun, mutta pää jäi puuttumaan, kun se ehti väistää kameraa :D

Mökillä piha oli jo sula, mutta järvi jäässä, paitsi rannasta. Ei kyllä ollut asiaa jäälle, ei se enää vahvalta vaikuttanut.

Kotona muutettiin kanien kesätarha grillikatokseksi, mutta työ on vielä kesken, laittelen kuvia, kun katto on valmis ja rakennus maalattu :) Siitä tulee kiva ja kanit saavat uudet kesätarhat matalamman mallisina.

Vauva potkii jo tomerasti, potkut tuntuu kyljissä asti. En ole ehtinyt vieläkään niitä pieniä vaaleanpunaisia vaatteista ostamaan niinkuin meinasin heti ultran jälkeen, mutta onhan tässä aikaa. Tämä viikko ja viikonloppu menee Savon Sampo-messuilla, olen niitä mukana järjestämässä. Sitten kiireet ehkä hieman helpottaa. Ja hei, äitiyslomaankin on enää kolmisen kuukautta :)

Aurinkoa viikkoosi!

Viikonloppu vapaaehtoistyössä muinaismuistojen ja menneen ajan lumoissa...

Viime kesänä näihin aikoihin teimme kahdestaan viikonloppureissun Imatran Valtionhotelliin. Tänä kesänä vuorossa oli jotain erilaista, tosin yhdistävänä tekijänä oli kiinnostukseni historian siipien havinaan :)

Olimme Sääksmäellä Pirkanmaan maakuntamuseon yhteistyössä museoviraston ja metsähallituksen kanssa järjestämällä Kulttuuriympäristön hoidon leirillä. Viikonlopun ohjelmaan kuului muun muassa mielenkiintoisia opastettuja kävelyretkiä Rapolan viikinkiaikaisessa muinaislinnassa, Rapolan ja Voipaalan kartanon ympäristössä ja niiden lähistöllä sijaitsevilla muinaismuistoalueilla.  Rapola on Museviraston määritelmän mukaan Suomen arvostetuimpia kulttuuriympäristöjä.

Näkymä muinaislinnan harjalta Vanajavedelle. Muinaislinna on rakennettu viikinkiajalla noin 800-1000-luvuilla.

Portteja muinaislinnoitukseen on ollut ainakin kaksi, tässä niistä toinen. 

Tällä paikalle lienee ollut merkkituliyhteys läheiselle muinaislinnalle.

Vanha nuotiopaikka. Maastossa oli paljon näkyvillä merkkejä muinaisesta elämästä, kun vain oppi katsomaan.

Susikuoppa.

Kaunista perinnemaisemaa ja muinaispeltoja.

Takaisin palasimme kauniin salaperäisen Rapolan kartanon kautta. Kaunis kartano oli hautautunut villiintyneen puutarhan taakse, sääli... Se on ollut presidentti Svinhufvudin kotikartano. Olisi niin tehnyt mieli tutustua tänne paremminkin...

Uinuuko täällä Prinsessa Ruusunen?

Tien varrella oli useita vanhoja viehättäviä taloja... Tämäkin kuin suoraan satukirjasta...

Lauantaina teimme monta tuntia talkootyönä mm muinaismuistoalueiden niittoa ja haravointia. Aloitimme tässä Rupokallion kalmistolla raivaamalla vesakkoa. Metsuri kaulasi haapoja, joista osa kaadetaan muutaman vuoden kuluttua. Tammet jätettiin, joskus tässä kasvanee kaunis tammimetsä :)

Siitä jatkoimme Hirvikalliolle, jossa sijaitsee mm kuppikivi ja rautakautinen hautaröykkiöalue ja polttokalmisto.

Joku oli uhrannut 20 senttiä :)

Talkookaverimme Mikko Kiio esitti meille lehdellä soittoa, hienosti hän soitteli kansallislauluja lehden aikaansaamalla korkealla pillimäisellä äänellä :)

Väliajalla kahvia ja pullaa :)

Noin 130 röykkiöstä oli tutkittu 17. Mitä löytyisikään tämänkin kivikasan alta...

Levätköön rauhassa kuka lieneekin, haudallaan pyhä pihlaja...

Kalmistolla oli myös elämää...

Sunnuntaina kävimme aamulla 1,5 tunnin kävelyllä paikallisoppaan johdattamana Huittulan kylänraitilla ja ihailimme sen varrella olevia kauniita vanhoja taloja.

Taitelija Mikko Carlstedtin vanhan  kotitalon ihastuttava portti.

Tämän talon portaan alta tehdyissä kaivauksissa oli löytynyt mm Kalevalakorun aiheena oleva rapua esittävä solki.

Viehättäviä puutarhoja...

Reippaan aaukävelyn jälkeen söimme kenttälounaan ja aloitimme talkootyöt kotiseutumuseolla, joka oli vanha hirsinen talo. Putsasimme mm peruskiviä sammalesta, tunkkasimme ja tuimme seinänpätkää, josta hirsien liitoskohta oli painunut, rakensimme uudet portaat aittaan ym. Osa porukasta raivasi vesakkoa pihasta, osa siivosi sisätiloja ja putsasi museoesineitä.

Tässä alkutilanne. Talkooporukka putsasi seinän vierustoilla kasvavat puut ja pensaat, syvensi lapiolla maavaraa alahirren alta, jotta tuuletus pelaisi paremmin, putsaili peruskiviä sammalesta, jos se otti kiinni hirsiin jne.

Lähtötilanne. Puut ja pensaat pitivät kosteutta talon seinässä.

 Osa porukasta siivosi sisätilat, puhdisti museoesineet, pesi ikkunat ja etsi merkkejä tuholaisista (tupajumit, kuolemankellot ym).

Talon maavara oli joissain kohdin riittämätön, minimi on 10 cm ja suositeltava 30 cm.

Pensas, joka kasvaa seinustalla aiheuttaa helposti lahovaurioita hirsiseinään.

Jatkettu hirren liitos oli notkahtanut, koska sitä ei ollut tuettu kivillä.

Museon esineistö oli mielenkiintoista. Tämä peltilyhty on niin kaunis...

Lastenrattaat?

 

Talosta oli purettu huonokuntoinen piippu ja osa porukasta putsasi purkutiiliä, joita käytetään uuden piipun muuraamiseen.

 

Tässä suunnitellaan tunkkausta ja hirsien tuentaa liitoksen kohdalta. Osa kaivaa maavaraa syvemmäksi. Haravoimme myös lehtiä talon alta.

Tunkilla nostettiin vajonnutta hirttä, jotta saatiin liitoskohtaan kivet alle tukemaan.

Tuohta väliin kosteuskatkoksi :)

 Aitan portaat olivat lahonneet pahan kerran...

Portaat olivat seinässä kiinni ja siitä oli valunut seinään vettä, joten kynnyshirsikin oli lahonnut osin. Kuitenkin 50% sääntö oli ok, eli jos on lahoa enintään puolet, hirsi vielä kantaa eikä tartte uusia kokonaan. Tälle pantiin kivi alle tueksi ja rakennettiin uudet portaat hieman irti seinästä.

Laho otettiin pois, oikein jauhona pölisi..

Ja uutta tilalle...

Timpureitten signeeraukset ja päivämäärät portaiden alle :)

Ja nyt on talolla tilaa hengittää :) Ei vaani kosteus tuvan alla..

Nyt tämmöinen pieni tietovisa:

Kuka tietää mikä aitan seinässä kiinni oleva kapistus on? :)

ps. suosittelen lämpimästi tällaisia talkooleirejä - itse saimme valtavasti hyödyllistä tietoa, mielenkiintoista ajateltavaa, saimme ihailla upeita maisemia, fiilistellä jännittäviä ja salaperäisiä muinaisen maailman muistoja, saimme antaa panoksemme kaiken tämän säilymiseen tuleville sukupolville ja saimme nauttia terveellisestä fyysisestä työstä hyvässä säässä ja kiehtovassa seurassa :) Ensi vuonna varmasti tehdään jotain vastaavaa, ehkä jossain muualla päin Suomea :) Linnansaaren kaskenpoltto kiinnostaisi ainakin...