Menkää metsään!

Sieltä sitä saa, luonnon ilmaista superfoodia mielin määrin! Ja kaupan päälle raitista ilmaa, hyvää mieltä ja kunnonkohennusta! Suosittelen ihan jokaiselle.

Tässä meidän yksi metsäretki lasten kuvaamana :) Hyvin jaksoin itsekin mukana kulkea suolla ja metsässä, vaikka jo raskausviikko 37 menossa. Tuntuu, että kunto on kohentunut tässä raskauden aikana ja hyvä niin! Tästä on hyvä jatkaa sitten vauvan tultua maailmaan.

Suo-Gandalf :)

Villis sai vielä mökkilaiturin päästä virveliä heitellessään tämmöisen mötkäleen, joka oottaa nyt pakkasessa herkutteluhetkeä :)

 
Hauen lisäksi talvivaraksi kertyi kanttarellia, mustikkaa, lakkaa ja metsämansikoita!

Toivottavasti vauva malttaa vielä majailla yksiössään hetken, niin keretään tekemään muutama metsäretki lisää. Eilen keräsimme miehen kanssa vajaassa tunnissa kahdeksan litraa mustikkaa ihan tuosta kotikulmilta :) Ja tänään olisi tarkoitus lähteä uudelle reissulle :) Todella hyvä mustikkasato näyttää olevan eli kannattaa poiketa metsään hakemaan ilmaista herkkua!

Syystouhuja

Viikonloppuna saimme uusia eläinystäviä, raivasimme pusikkoa Pajulassa, keräsimme sieniä ja puolukoita ja väistelimme kärttyisiä ampiaisia. Leivoimme omenapiirakkaa, teimme kanttarellikeittoa ja puolukkapuuroa, lähes ilmaisia herkkuja puutarhan ja metsän anteliaasta tarjonnasta.

Menkää ihmiset metsäretkelle - liikkumaan luonnossa ja saamaan sieltä voimia ja hyvää mieltä - ja samalla ilmaista ruokaa ja täytettä pakkaseen: sieniä ja puolukkaa on ainakin täällä päin runsaasti!!

Saimme myös ilmoituksen kaveriltamme erään vanhan koulun pihassa olevan saunan seinään jämähtäneestä mehiläisparvesta. Lähdimme heti töitten jälkeen hakemaan kamppeet ja katsomaan, voimmeko tehdä asialle jotain.

Ja olihan niitä. Ensin luulimme, että oli myöhäinen karkuparvi kyseessä, mutta saunaa oli lämmitetty  ilmeisesti ekaa kertaa koko kesänä ja katosta valui hunajaa, joten oli varmaan alkukesän karkulaiset kyseessä, jotka jo olivat sitten ehtineet pesäytyä jonnekin saunan välikattoon... Kennostoa ei näkynyt seinustalla, ullakolla eikä saunan katossakaan, mutta jossainhan ne kennot oli, valuvasta hunajasta päätellen. Taitaa olla omistajalla purkuhommelit edessä... Hunaja ei välttämättä tee hyvää hirsisaunan rakenteissa, vaikka muuten hyvää tekeekin :D

Levitimme pressun alle, kastelimme mehiläiset suihkepullolla ja mies lapioi ne laatikkoon :) Arvelimme, ettemme saa emoa mukaan, vaan se on pesän sisällä ja saunan lämmitys on saanut muun porukan tulemaan jäähdyttämään pesää suuaukolle. (myöhemmin huomasimme, että emo olikin mukana).

Välillä odoteltiin, että lisää porukkaa palaili lennolta...

 

 

Sitten vaan laatikko kiinni ja pressu ympäri ja autoon... paketti auki Pajulassa... 

Uusi pesä valmiiksi ja mehiläiset laatikosta sinne...

Sitten seuraavana päivänä kun mentiin paikalle, tilanne oli tämä...

Vähän aikaa pähkäiltiin, että mikäs nyt, kun eivät pesässä pysyneet, sitten tuli mieleen, että oliko emo kuitenkin mukana ja putosi laatikkoa ravistellessa nurmikolle ja sieltähän se sitten löytyi...

Emo oli merkattu pinkillä täplällä, joten se oli helppo havaita. Oltiin kyllä iloisia, että emo oli mukana, ei tarvinnut heti hommata ostoemoa :)

Ensin emo varovasti talteen pesään ja sitten taas lapioitiin enimmät ja loput lähti jo lautaa pitkin kiipeämään itse laatikkoa kohti :)

Oli siellä taas kuhinaa ja mieskin sai muutaman kaverin päällensä. Eivät onneksi pistäneet. Ampiaiset ärsyttää kyllä suunnattomasti, niitä on pesien liepeillätosi  paljon, varastamassa ruokintasokereita... itsellä meinaa suojahaalarista huolimatta paniikki iskeä pesillä (hassua että kymmenet tuhannet mehiläiset ei aiheuta paniikkia, mutta muutama kymmenen ampiaista kylläkin... mies sai työskennellä pääasiassa yksin, sillä pitää hermo paremmin (tässäkin hommassa), on se vaan aarre mieheksi ♥

Eli nyt meillä on sitten neljä pesää, tämäkin oli vahva ja toivottavasti emo ehtii munia vielä pari kuukautta lisää talvimehiläisiä :)

Raivattiin myös tonttia taas ja poltettiin monta tuntia risuja :)

Villis taisi saada uuden ystävän myös, kun tällainen soma shettis Ava kaipasi seuraa ja liikuttajaa tässä melko lähellä meitä. Olen etsiskellyt tytölle harrastuspaikkaa hieman lähempää, koska talli, jossa käy valmennuksessa on kaukana ja siitä koituu suuret kulut harrastukselle tuntimaksuineen ja kuskauksineen ees taas, vaikka tänä syksynä karsittiinkin tunnit vain kahteen viikossa (lisäksi kisat, kurssit ym extrat silloin tällöin).

Ava-poni on pieni, mutta varmaan noin vuoden verran menee vielä Villiksellä puuhastellessa ja Kirppukin voi kokeilla ratsastusta, kun sisko taluttaa :) Avan majapaikan lähellä on toinen talli, jossa Villis käy silloin tällöin lisäksi yksityistunneilla, jotka on hieman edullisempia myös kuin vakitallilla. Hevosharrastukseen saisi kyllä tuhottomasti rahaa menemään, jos haluaa tosissaan kisailla ja kehittyä...:(

Mutta eläinten hoito ja niiden kanssa puuhailu on monin tavoin hyödyllistä ja ratsastus on hyvää liikuntaa, siksi yritämme keksiä rahat aina jostain tähän harrastamiseen. Eläimet opettavat lapsille paljon hyviä asioita, vastuunkantoa, toisista huolehtimista, empatiaa ja ovat lisäksi uskollisia ja suloisia ystäviä :)

Tällä viikolla suunnataan työpäivien jälkeen metsään, poimimaan talteen ilmaiset ja terveelliset herkut (vaikka pakastimet jo pullisteleekin). Ja puutarhakin antaa vielä satoa :) Kasvikuivuri on ollut kovalla käytöllä!

Aurinkoista viikkoa :)

Kesälomakatsaus

Ehdin lomailla 2,5 viikkoa, joka hujahti kyllä tosi nopeasti. Missään reissussa emme käyneet lukuunottamatta päiväreissuja Kesämaahan ja Tykkimäelle, lisäksi olimme Pajulassa ja mökillä. Oma koti kullan kallis - ja kun meillä on näitä vauvoja nurkat täynnä! Syyslomalla sitten taas reissataan...

Tämän tyttökisun nimeksi lapset antoivat Pöperöpää.

Tässä taas Pöllösykkyrä.

Tämä on Merirosvo.

Ja tämä riemastuttava katti on Vilukissa, joka yrittää olla tässä tosi hurjana :)

 

Oikeasti Vilukissa on tämmöinen hellyttävä pieni rääpäle :) Vilukissa on jo varattu ja lähtee sitten aikanaan uuteen kotiin eräälle mukavalle naisihmiselle, mahdollisesti seuraksi lähtee velipoikakin :)

 Näin sitä kiivetään jo yli esteiden...

Ja huonoille tavoille opitaan heti pienestä pitäen katsomalla miten äiti- ja tätikissa odottavat oven takana, että pahaa-aavistamaton vieras täräyttää oven auki ja katit katoavat silmänräpäyksessä... Onneksi tutut jo tietävät varoa ja yleensä vieraat soittavat ovikelloa, jolloin keretään itse avaamaan ovea ja tönimään kissit sivummalle...

 

Ja onhan meillä sitten tämmönenkin vauva :) 6.7 kuoriutunut tipuli. Nimeä hänellä ei vielä ole, koska emme osaa sanoa vielä, onko se kukko vai kana. Jos tämä on kana, niin jää meille munijaksi, meille mahtuu vielä kuusi kanaa. Jos se on kukko, tulee siitä paisti. Meillä ei ole omaa kukkoa naapureiden takia, mutta kanamme hautovat kaupan luomumunista tai kaverilta saaduista munista ja tarkoitus on kasvattaa poikasia niin omaan  käyttöön, lihaksi kuin myyntiinkin.

 

Päiväretkillä sitten käytiin muutamana päivänä. Pajulassa lomailimme myös mehiläistarhalla töitä tehden ja nurmikkoa ajellen ja ruokaostokset teimme kauppa-autosta! Se oli tosi kiva kokemus niin isommille kuin pienimmillekin :)

Mökillä uitiin, mukana lainalapset ja koirat...

Minä ja mun ukkelit kävimme soutelemassakin...ja laivakoira jäi rannalle ruikuttamaan... hädissään juoksi kahden laiturin väliä, että miten ne nyt mut tänne jätti...

 

Tykkimäellä ihasteltiin kanoja ja komeaa kukkoa...

Ja pehmoisia lampaita, mun haave lapsuudesta asti on ollut saada  pitää lampaita... ehkä jonain päivänä :)

 

 

Kirppu pääsi seikkailuradalle, Villiksellä ei ollut harmillisesti sopivia kenkiä :( Hienosti sujui pojulta radalla valjaitten kanssa liikkuminen omin päin, liikunnallinen lapsukainen :) Tämmöiset paikat on minusta tosi kivoja ja hyödyllisiä lapsille! Olispa näitä vaan enemmän!

 

Mutta eniten lomailtiin vaan kotona ♥

 

Aloin rakentamaan keskiaikaista yrttitarhaa...

Mun ihana pieni vehnäpelto :)

Kirsikat alkoivat kypsyä...

Tehtiin vanhasta terassista entistä ehompi yhdistämällä kaksi pikkuterassia reilun 14 metrin pituiseksi. Ylös tulee aikanaan parveke. Kattolipatkin uusittaneen kattorempan yhteydessä. Ehkä ensi kesänä. Kulma saisi olla loivempi. Sellainen Long Island-tyyppinen terassi on haaveissa. Tilaa tässä riittää sinänsä, mutta tuo kapeus (160 cm kapeimmillaan) on sisustuksen kannalta hieman haastava. Semmoinen ripustettava kiikku olis kyllä kiva :) Ja haaveilen myös niistä barn star-tähdistä seinälle... mistähän niitä löytyisi?

 

Keskelle terassia tehtiin erkkeri, jotta tilaa kalusteille on enemmän. Molemmat sisäänkäynnit ja niille omat portaikot jätettiin, toinen tehtiin kokonaan uusiksi, toinen tehtiin vanhoille reisilankuille, se on meillä vaan omassa käytössä, siitä pääsee nopeammin saunaosastolle esim kuraisten koirien kanssa. Talon ruskeat puuosat meinaamme maalata vihreäksi. Kaiteista tulee valko-vihreät. Mitenkähän vaan suojaisi karaatilevyä maalinroiskeilta...? Katto kun uusitaan, siitä tulee varmaan musta tai vihreä.

 

Ehdittiin me myös tekemään sitä lomalla tärkeintä - nimittäin laiskottelemaan ja lepäämään! Pidin monta lukuhetkeä tässä ihanan varjoisessa suvikammarissa saunan terassilla ja yhtenä kuumana yönä siirryimme myös miehen kanssa tänne nukkumaan :)

Ja mikäs tässä on nukkuessa, hyttysverkon alla :)

Keskiaikainen yrttitarha hahmottuu... osa yrteistäkin jo paikallaan.

Kanat ja koirat saivat nautiskella vapaudesta...

Puutarha muuttui vehreäksi keitaaksi... joka kaipaisi kitkemistä ja perennojen jakamista.

Kisuja ehdittiin sylittelemään joka välissä... ei näitä malttaisi käsistään laskea.

Keväällä summamutikassa kylvetyt siemenpussit tuottivat iloisia yllätyksiä :)

Kasvihuoneessa tomaatit ja kurkut nauttivat helteestä :)

Kärhö näyttää jo syksyiseltä.

Viidakossa?

Hyötykasvitkin voivat olla niin kauniita...

 

 

Sellaisissa tunnelmissa meni tämän kesän loma ja tuntui niin hyvältä elää ilman kelloa, olla ilman meikkiä, iho ruskettuneena, jalat multaisena ja tukka auringon raidoittamana. Kaikelle oli aikaa ja suunnitelmia saattoi lennosta vaihtaa :) Ruokaa poimittiin pihalta, munia kanalasta ja laitettiin kiirettä grillissä - tosin välillä tuli kiire muutaman ukkoskuuron saattelemana. Mutta on töihin palaamisellakin puolensa - ilman työtä ei loma tuntuisi niin... no LOMALTA! Ja onhan vielä ihanat kesäillat ja viikonloput, ei se kesä onneksi tähän lopukaan!