keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Terveisiä myrskyisestä Tallinnasta

Kävimme Murun ja lasten kanssa syyslomalla Tallinnassa. Risteilyllä oli kivaa, leppoisaa ja rentouttavaa. Söimme hyvin ja kävimme uimassa laivan kylpyläosastolla. Olisimme viihtyneet pitempäänkin reissussa, mutta tällä kertaa ei nyt ollut enempää aikaa lomailuun. Hyvä näinkin :)
 
 


Tallinnassa satoi kaatamalla ja oli tosi kova tuuli. Mutta ei se meitä haitannut, reippaasti lähdimme kävelemään kohti vanhaa kaupunkia. Sateenvarjoista 3/4 hajosi alta aikayksikön kovassa tuulessa...


Onneksi  lapsille sattui lämpimät takit mukaan, niin ei haitannut menoa :)


Sateesta ja harmaudesta huolimatta Tallinnan vanha kaupunki on niin kaunis! Voisin mielelläni viettää siellä useammankin päivän...



Halusin viedä Murun lempiravintolaani  Olde Hansaan. Olen keskiaikafani ja rakastan tuota tunnelmaa ja karua kauneutta. Mausteiden tuoksua, kynttilänvaloa...



Olde Hansassa me aikuiset nautimme kaneliolutta ja lapset mehua :) Kamerakin kastui sateessa, vaikka koitin pitää muovipussissa, onneksi ei mennyt rikki...




Menomatkalla  ennen laivan lähtöä kävimme myös Heurekassa, jonne lapset jo kesällä olivat toivoneet pääsevänsä - silloin emme ehtineet, mutta nyt ehdimme, kun lähdimme jo aamusta ajamaan kohti pääkaupunkia.


Kasvonpiirteet yhdistävä peili. Hyvin huomaa tästä, että lapsilla on samanväriset hiukset :)


Molemmat halusivat kokeilla vaijeripyörällä ajoa korkeuksissa... oli kuulemma aika pelottavaa :D





Lomaviikolla meille tuli myös uusi marsu Tyyne-marsun kaveriksi. Vanhin marsumme Ruusa kuoli joku aika sitten ja Tyyne tarvitse lajitoverin. Tässä on Tassu :)


Tassu on tällainen musta-valkea rusettimarsu.


Ja tässä taas meidän mustavalkoinen kissarääpäle.. se on ehtinyt taas aiheuttaa kaikenlaista ylläriä... loputtoman utelias katti :)

Tässä ihaillaan Villiksen osittain omistamaa Tvitteri-suomenhevostamman kuvia :)


Lintuja pitää myös kyttäillä ikkunasta...




Pieni vilaus Villiksen huoneeseen... katto on jo valmis, samoin seinät maalattu harmaaksi. Tapetti vielä puuttuu ja vesipisteen viemäri on asentamatta. Listoja ym tietysti myös vielä pitää laitella... ja sisustella vähän lisää :) Ikkunatkin on tulossa tuonne sivuseinälle jossain vaiheessa.



Tää viikko meneekin taas nopeasti, tänään lähden työreissuun ja lapset lähti isälleen ja tulevat vasta lauantaina. Mukavaa viikkoa kaikille!

tiistai 15. lokakuuta 2013

Pelastusoperaatio


Nyt on vähän orpo olo... Kukahan mut auttais täältä alas....
 

Pieni kissa suuressa maailmassa... luonto veti kissanpojan puuhun... :D


Ei auttanut kuin Prinssi Rohkean kiivetä pelastamaan Prinsessa Lilliä 


Tämäkin kuva on otettu eräänä iltana, kun olimme metsästämässä karannutta Lilliä jostain terassin alta tai pensaan juurelta... Pentu kyttää lähellä ovea, että joku avaa sen ja vilahtaa salamana pihalle... Eikä tosiaan oo ihan helppo homma saada kiinni. Meillä on kuitenkin ihan selvä, että kissa ei juoksentele pihalla yksinään, taajamassa kun asutaan. Jo siksikin, että täällä on paljon noita irtokissoja ja halutaan suojella meidän Lilliä joutumasta niiden kynsiin tai auton alle.


On tämä prinsessa Lilli niin vaan vienyt meidän kaikkien sydämen ja piristänyt myös vanhaa ukkiani tosi paljon :) Lilli kipaisee usein ukin sängylle huilaamaan riehuttuaan itsensä uuvuksiin tai nukkuu ukin sylissä kerällä. Ukki haluaa pitää Lilliä päivät yleensä huoneessaan, ettei se karkaisi, jos meillä käy vieraita tai lapset unohtaa sulkea oven. Ja aina ukki muistaa tarjoilla Lillille (laktoositonta) maitoa, hänen mielestään kissan kuuluu saada juoda maitoa :) Enemmän tai vähemmän se Lilli sitten tekeekin työtä käskettyä ja viimeistään koirat huitelee maidot omaan nassuunsa... Eläimistä tuntuu olevan ukille tosi paljon iloa ja seuraa, kun on päivät kuitenkin pääasiassa yksin meidän ollessa töissä ja lasten koulussa. Ja eläimillä on tietysti sitten aina joku, joka täyttää tyhjentyneen vesikupin ja jaksaa silitellä ja paijata :)

torstai 10. lokakuuta 2013

Pysähtyisitkö hetkeksi...

 
On taas hektinen aika vuodesta. Työelämä, koulutukset, harrastukset, yhdistystoiminta,  remontti ja kotityöt tuntuvat vaativan nyt lähes kaiken ajan, joka on poissa siltä ihan tärkeimmältä: lapsilta ja omalta hyvinvoinnilta ja terveydeltä.
 
Lapsia on ikävä arjen tiimellyksessä, nähdään aamuin, jos ovat luonani, illoin, kun olen selvinnyt työstä ja kokouksista, ehkä vain harrastuksiin mennessä, viimeistään iltapalan aikaan kotona. Jos ovat isän luona, puhumme kuitenkin vähintään kerran päivässä, yleensä näemmekin ainakin pikaisesti. Halitaan ja toivotellaan hyvät yöt ja mukavat koulupäivät.
 
Mutta harvoja ovat ne päivät tai illat kun kaikki olisivat kotona samaan aikaan. Villis ratsastaa 3-4 kertaa viikossa ja tekee tallitöitä sen päälle, Kirpun partio osuu taas siskon vapaa-iltaan. Tiistai on ainoa päivä, jolloin molemmat lapset ovat "vapaalla". Ja lauantai. Sunnuntaikin, jos ei ole kisoja. Yleensä viikonloppuisin on kuitenkin jotain muuta menoa, kaverien synttäreitä tai muuta eikä porukka pysy kasassa.
 

Tiedänhän minä, ettei lasten kuulukaan minun helmoissani koko aikaa enää roikkua. Ja että isällä on tietysti yhtä ikävä ja yhtä oikeutettu isä on lasten kanssa olemaan, sitä aikaa en kadehdi yhtään, se on meille kaikille tärkeää.


Tiedän myös, että lapset jo tuossa iässä alkavat itsenäistymään ja hakemaan omaa tilaansa ja niin kuuluu ollakin. Enemmän huolestuneempi olisin, jos lapset ilta toisensa jälkeen nyhjäisivät kanssani sohvan nurkassa eikä heillä olisi mitään omaa elämää.
 
Menkää, kokekaa, leikkikää, harrastakaa, iloitkaa, solmikaa elinikäisiä ystävyyssuhteita ja nauttikaa lapsuuden huolettomuudesta!
 
 


Meidän perhe-lehden mukana tulleessa julisteessa sanottiin jotain sellaista kuin että "sinun arkesi on toisen lapsuus". Se on tärkeä asia ymmärtää. Se ajatus pysäyttää. Se on hyvä muistaa kiireen keskellä. Mutta välillä taas tulee hiljaisempia aikoja. Kiire kulkee syklittäin.


Pitää muistaa nauttia arjen ja vapaahetkien pienistä kauniista helmistä... kulkea avoimin silmin ja herkin korvin.


Kiireen keskelläkin asiat ovat siis aika mukavasti, kun
 
PYSÄHTYY HETKEKSI AJATTELEMAAN ASIAA. 
 
Tämä viikko on ollut yhtä hulabaloota, mutta ensi viikolla helpottaa hetkeksi ainakin. Lapsilla on syysloma. Villis menee alkuviikosta yllätys- yllätys - ratsastusleirille. Alkuviikon ovat isin kanssa.  Loppuviikosta lähdemme Murun ja lasten kanssa Tallinnaan risteilylle :) Enempää ei nyt ollut minulla lomia pitää.


Viikonloppuisin yritämme ehtiä panostaa omaan hyvään oloon, mm ulkoilemalla ja retkeilemällä.
Nämä kuvat ovat Liperin Kaatamossa sijaitsevasta keijumetsästäni Koivuahosta... Kauniisti ruostuneet esineet, joita vielä joitain maasta löytyi ovat kuuluneet isoukilleni Otolle... siellä ne korven keskellä muistuttavat elämästä, jota siellä on aikoinaan eletty.





Aamulla kun aikaisin herää, niin ehtii kaikkea kivaa viikonloppuna :)

The road goes ever on and on... 

Eväät vaan reppuun ja menoksi, tekee hyvää sekä keholle että mielelle! ... ja niin teki toi suklaakakkukin ;) tai no ainakin mielelle... Kiireessä ei kerännyt muuta evästä kehitellä, mutta hei! päästiin sentään viettämään raikasta aurinkoista syyspäivää kauniisiin maisemiin :)


Tässä näkymä minun hehtaarin keijumetsääni :)


Paikka sijaitsee melko lähellä mielenkiintoista muinaisjäännöstä,  Täyssinän rauhan rajakiveä.


Niin vaatimaton, Joensuuhun menevän valtatien reunassa sijaitseva kivi. Kivellä kuitenkin on ollut valtava merkitys. Näitä rajakiviä oli laitettu merkittäville rajapaikoille. Raja ehti kuitenkin olla voimassa vain 22 vuotta. Täyssinän rauha päätti pitkän vihan ajan ja solmittiin vuonna 1595.


Kiveen on merkitty Venäjän valtakunnan merkkinä ortodoksiristi. Ruotsin valtakunnan merkkeinä ovat kolme kruunua. Lisäksi kiveen on hakattu pitkittäinen viiva, joka ilmeisesti osoittaa rajan suuntaa.


Lisäksi kivessä on vuosiluvut 1595 ja 1767 ja ilmeisesti rajankävijöiden nimikirjaimet.



Sunnuntaina ehdimme vielä lasten isän ja Kirpun kanssa karpalosuolle ja sienimetsään. Karpaloita keräsin litran verran, suppilovahveroita keräsimme muovikassillisen... ja metsä jäi niitä vielä täyteen...




Tällä viikolla kameran olen ehtinyt kaivaa esiin kerran, kun kävimme Villiksen kanssa taas Keskimäen hevostilalla Kuopiossa, jossa Villiksellä oli valmennus.







Onneksi kiireen keskelläkin ehtii nauttia syksyn kauneudesta ja pysähtyä hetkeksi. Kameraan tarttuminen onkin minulle nyt oiva keino pysähtymiseen. Pysähtyessä näkymä on tarkka ja terävä, kiirehtiessä kaikki menee ihan sumussa.

Glögiä löytyi jo kaupasta. Ostin minulle ja lapsille pinon äänikirjoja :) Kyllä me vielä tämä kiire selätetään!