Mitä sinulle kuuluu?

Minulle kuuluu hyvää. Minulle kuuluu lasten naurua ja välillä nahistelua, heinäsirkan siritystä ja kissan kehräystä, ukkosen pauhua ja sateen ropinaa peltikatolla. Joskus kuuluu kimalaisen surinaa kukkapenkissä, toisinaan kanojen kotkotusta. Pienet kissanpennut naukuvat vienosti, kun äiti on hetkeksi näkyvistä. Koira haukahtaa, toinen koira vastaa. Kuuluu auton ääntä - taisi tulla vieraita tulee kylään, laitetaanpa kahvit kiehumaan. Joskus naapuri grillaa kavereineen, soittelee musiikkia, intaantuupa itsekin laulamaan. Valikoima on suppea, koostuu lähinnä Klamydian hiteistä. Riemukas jollotus pistää naurattamaan, vaikka itseä nukuttaisi. Joskus elokuun yönä, hyvällä tuurilla,  tuuli kantaa kaupungista festarimusiikin sointuja meille monen kilometrin päähän kaupunginlaidalle. Mitä sinulle kuuluu?

Aamuyö. Nukun ikkuna auki, raitis ilma tuo paremman unen. Kauempaa kuuluu lokkien kirkuna. Talvisin on pöllökin huhuillut yöllä. Juna kulkee ohitse muutaman kymmenen metrin päässä. En herää siihen, olen tottunut junan ääneen. Oma 15-vuotias koirani haukahtaa ovella puoli viideltä. Sen korvani rekisteröi, kömmin sängystä ja päästän vanhuksen aamupissille, odottelen hetken, että se malttaa tulla takaisin kierrokseltaan. Kömmin rakkaan viereen jatkamaan vielä hetken unia. Variksenpojat ja harakat rääkyvät puussa toisilleen aamutervehdyksiä, ottavat vähän matsiakin, vaahteran lehdetkin saavat kyytiä. Oravat rapsuttelevat juosta männynkylkeä edes takaisin ylös ja alas. Alakerrassa naukuu kissa, joka odottelee emännän nousevan ja täyttävän kupin. Jossain haukkuu koira.  Jäteauto pysähtyy meidän kohdalla, nostaa roskat kyytiin, kuuluu tuuttausta ja kolinaa. Pikkukisu koittaa herätellä tyttöä, kaipaa jo leikkikaveria... Tyttö jatkaa uniaan.

Havahdun kahvintuoksuun. Haen lehden postilaatikolta. Vanhan peltilaatikon kansi kolahtaa, tuttu ääni jo lapsuudesta, postilaatikko on edelleen sama. Naapurissa aloitellaan ruohonleikkausta. Tulee kaunis päivä. Kuljen kanalalle, kanat kotkottavat riemastuneena, odottavat herkkuja. Niitä ei tullut nyt mukaan, mutta lupaan palata aamiaisen jälkeen asiaan. Kerään aamiaiselle tuoreita munia, kiitän ahkeria rouviani. Auto huristelee ohi, mietin hetken, miltä näytän lyhyessä yöpaidassani ja tukka sekaisin. En välitä. Olen kotona. Kerään munakkaaseen vielä pihalta pinaattia. Isolla tiellä kulkee ambulanssi, bussin jarrut kirskahtaa. Linnut laulavat ja ne varikset räkättävät edelleen. Melko ärsyttäviä olentoja. Tuuli puhaltaa ja tuulikellot kilahtavat hissukseen.

Syömme pinaattimunakasta aamiaiseksi ja juomme kahvit. Puen ja peseydyn ja lähden tekemään eläinten luo aamukierroksen. Kanit kiirehtivät luokseni, ottavat vastaan voikukkaa ja vuohenputkea sekä kuivaa leipää. Kanat saavat viipaloitua kurkkua, paprikaa ja kupillisen punahelttaa ja pienemmän kupin munankuoria sekä jyviä maasta nokittavaksi. Naapurista kuuluu elämisen ääniä. Auto ajaa ohitse. Lokit kirkuvat. Yksi kanoistani ilmoittaa tomeralla kotkotuksella, että kohta sitä saa, munaa nimittäin. Vuoroaan odottavat alkavat myös kertomaan munintatarpeestaan, pihan täyttää äänekäs kotkotus, tämä on heidän normaali aamurituaalinsa. Pesiä sisällä tallissa on monta, mutta yksi niistä on paras. Sille on jonoa. Munan äkistykseen menee helposti puoli tuntiakin. Kymmeneen, yhteentoista mennessä pesistä löytyy 7-8 munaa ja potpotus on hiljentynyt. Päivän työ on tehty. Kanat keskittyvät kylpemään, venyttelemään, jotkut lennähtävät orrelle katselemaan maisemia ja jotkut kuoputtelevat maata, jos löytyisi joku mehukas matonen tai jyvä. Naapurin lapset kiljahtelevat ulkona leikkiessään. Omat lapseni loikkivat trampoliinilla, josta kuuluu rytmikäs narina lasten hyppiessä. Niillä on kivaa kavereidensa kanssa. Lasten nauru on maailman paras ääni. Naapurissa koira haukkuu. Meidän vanha koira haukahtaa ovella, haluaa takaisin sisälle nukkumaan. Hyvin opetettu, yksi haukku riittää vartiksi, siinä ajassa ehtii avaamaan oven. Nuorempi haukkuu vaikka tunnin putkeen, jos ovi ei heti aukea, malttamaton tapaus. Kissa naukuu ikkunalla, mutta ei pääse ulos. Ohi ajaa ylinopeutta auto, jossa popit soivat täysillä. Toivottavasti kukaan ei jää alle.

Päiväkahvit juomme ukin kanssa ulkona. Ukki kertoilee omista lihakaneistaan, joita hän kasvatti sota-aikana, niitä oli satakunta saunan ylisillä. Koitan painaa mieleen jokaisen tarinan, osan kuulen moneenkin kertaan. Ihailemme vapaana kulkevia kanojamme. Ukin mielestä yksi näyttää ihan ukkometsolta, mutta se on oikeasti musta silkkikana (nimeltänsä Pöllervö). Kanat ulkoilevat vain valvottuna. Pelkään, että niille käy jotain. Tiellä hiipii naapurin vapaana kulkeva kissa. Se olisi kiinnostunut kanoista, mutta ei koirien takia onneksi uskalla tulla koittamaan onneaan. Liikenteen vaimea pauhu kulkeutuu korviini läheisiltä teiltä. Heinäsirkka sirittää. Aurinko paahtaa ja jäätelö sulaa. Helikopteri lentää taivaalla, minnekähän se on menossa. Oma koirani haukkuu sisällä, haluaa ulos, se sitkeämpi tapaus. Lasken sen ovesta ja se lösähtää viereeni, katselee kanoja, jotka pihalla kuoputtelevat maata. Ne ovat omaa laumaa, niihin ei kosketa. Kissa jäi maukumaan ovelle, mutta ei pääse ulos. Tyttö leikkii estekisoja keppihevosella. Hevonen ei ole hirnuvaista sorttia, se laukkaa vierestäni hiljaisena. Ohi ajaa ylinopeutta auto, joka soittaa täysillä teinihittejä. Jumps-jumps-jumps sanoo autostereo. Jumps-jumps-jumps sanoo trampoliinin jouset. Molemmat täydentävät toisiaan. Raukea kesäpäivä. Pyykit narulle ja tiskit koneeseen. Kukkapenkeistä kantautuu ruusun suloinen tuoksu.

Illalla laitan grillin tulille. Naapureista kuuluu lasten iloiset äänet, kivaa, että niillä on kivaa. Koira haukkuu jossain. Omani odottavat kärsivällisesti vierelläni, kun grillaan. Kanit loikkivat ja makoilevat aitauksissaan, hiljaisina. Vain heinänrouske kuuluu. Pääskyt lentelevät korkealla, huomennakin tulee hyvä päivä. Grilli tirisee ja tuoksuu, koirilta valuu kuola, tips-tips-tips. Joku leikkaa pensasaitaa. Jostain kantautuu puhetta, joku mörisee matalalla rumalla äänellä. Muutamia autoja ajaa ohi grillatessani, osa niistä hiljentää, huomaavat varmaan pihatiellä tepastelevat kanarouvani. Monet pitävät niitä viehättävinä, näkymä on kodikas. Välillä nuorin kana säikähtää, päästää kotkotuksen ja lennähtää metsänreunasta kovaa vauhtia, kunnes rauhoittuu takaisin tarhaan päästyään. Muut kanat ei juurikaan hötkyile, Tirppa vaan pelkää peikkoja metsänreunassa. Tuumin, että elämä on aika mallillaan.

Syötyämme rapsuttelen grillin puhtaaksi, ja korjaamme ruoat sisään. Laitamme kanat takaisin tarhaansa, joka sijaitsee tontin äärimmäisellä reunalla metsän vierellä. Ne menevät sinne melko kiltisti kun kävelee perässä, jotkut potpottavat vastalauseeksi mennessään. Lasken uudet vedet juoma-astioihin, vesi lorisee kirkkaana kaivosta. Lakaisen tarhasta kanojen levittämät ruoat kasaan ja kannan lapiolla kompostin. Koira kirmaa luokseni ja kanat säikähtävät, hetkellinen levoton kotkotus ja kohta taas rauhoitutaan. Seitsemän-kahdensan maissa koko lauma on jo itse mennyt talliin sisään, ja kivunneet orsille nukkumaan. Iltaunista porukkaa.

Haen uuden heinäpaalin tallista kanien tarhaan. Kuiva heinä rapisee ja tuoksuu. Koira haukkuu naapurissa ja jossain lapset taitavat olla äänistä päätellen vielä vesileikeissä. Käyn hetkeksi saunan terassille hetekalle, otan kirjan syliin ja jään tuijottelemaan taivasta. Pääskyt lentävät. Koirat tulevat torkkumaan vierelleni. Lentokone jättää taivaalle vanan, mutta ääntä ei kuulu. Lapsimuruset ovat väsähtäneet trampoliinilla, narinaa ei enää kuulu, ovat tainneet mennä jo sisälle. Mies laskee saunalla vettä. Kohta nousee piipusta jo savu. Metsän reunassa rapisee, ukki on tekemässä vastaa saunaa varten. Itikka inisee korvani juuressa, se ei haittaa, sillä olemme eri puolilla hyttysverkkoa. Antaa inistä.

Käymme saunassa. Kiuas sihisee, vasta läiskähtelee. Koivun tuoksu leviää saunaan. Puut palavat ritisten kiukaassa.  Ukkonenkin jyrähtää. Jossain menee paloauto, toivottavasti ei ole sattunut mitään vakavampaa. Istumme välillä rapulle jäähdyttelemään. Ohi ajaa auto kovaa vauhtia, popit täysillä soiden. Musiikki jää päälle, sen yli kantautuu puhe. Huutaa pitää, kun ei muuten kuulu, kun musiikki on niin kovalla. Istun ulkosaunan ylälauteella, seinän takana kanalassa on aivan hiljaista. Kanihäkiltä kuuluu "töps". Kani ei pidä pauhaavasta musiikista, harva eläin kai pitää. Heinäsirkka sirittää. Tunnen kiitollisuutta siitä kaikesta mitä minulla tässä on. Oma pala maata ja taivasta. Oma laumani, rakkaita ihmisiä ja eläimiä. Osa lähempänä, osa kauempana. Oma tapani elää.

Taivas värjääntyy purppuraksi. Pääskyt lentävät korkealla taivaankaarella. Muutama myöhäinen lintu visertelee iltalaulujaan. Koirat ja kissat käyvät makuulle masut täynnä. Kanalassa kanat uinuvat orrella. Kanit nakertavat hissukseen heinää. Juna kulkee vähän matkan päässä. Naapurissa haukkuu koira. Lapsi halii iltahalit, vähintään pariin otteeseen ja sittenkin saattaa vielä tulla joku tähdellinen asia mieleen, jota pitää tulla kertomaan. Toinen huutele öitä huoneestaan, nukkuu siellä koira vierellään. Ukki on jo käynyt nukkumaan.

Joku silittää minua hiuksista, kuiskaa hyvää yötä ja olet rakas. Hiljaa lausutut sanat tuovat turvan ja unen. Nukahdan.

****************

ps. meillä kävi tänään terveys- ja ympäristötarkastaja toteamassa taas kerran (kolmas kerta vuoden sisään), ettei meidän kanoista aiheudu (edelleenkään) haittaa naapurille. Mikäli naapuri edelleen kuulee häiritseviä ääniä päässään, vika löytyy siis jossain muualta kuin meidän kanasista.