Isoja ja pieniä tyttöjä

Onnentyttö on se,
joka kulkee orvokintuiketta silmissään
ja ruohoa hiuksissaan.
Hän tahtoo pienen siemenen
ja kupillisen multaa,
tuhatkertaa mieluummin,
kuin ison kassin kultaa.

 

Minun iso-pieni tyttöseni pääsi synttärilahjanaan tädiltään vierailemaan eräällä aiemmin meille vieraalla tallilla, vaihtelua normaaliin "valmennuspuurtamiseen". Tämä tyttö se ei  taida juuri muuta elämältä kaivata, kun saada elää hevostytön elämää ♥ Toivottavasti unelmat käy toteen jatkossakin!

Viikonloppukin meni taas hevostellessa ja niin menee seuraava viikonloppukin. Mummolle ja ukille kiitos sponsoroinnista taas, tämä on kyllä rahaa nielevä harrastus. Mutta hyvä sellainen :) Säännöllistä liikuntaa, tiivis talliystäväpiiri, kivat ja kannustavat valmentajat ja siinä samalla vastuun oppimista, itsensä haastamista, onnistumisia ja epäonnistumisia, kaikki yhtä kasvattavia.

 

Meillä kävi kylässä söpöliini kummityttöni Siiri 1 v :) Miehen kanssa ihasteltiin tomerasti konttaavaa ja seisomaan nousevaa pikkuneitiä ja hieman hämmentyneenä mietittiin, että kohta meidänkin sylissämme on taas tuollainen pienenpieni murunen, yhtä aikaa niin jännittävää ja ihanaa, tuntuu melkein liian hyvältä ollakseen totta.

Villis ja hänen ystävänsä olivat keränneet tällaisen kokoelman kukkasia ("Äiti - me tarvitaan maljakoita!"), joille antoivat nimen jokaiselle :) Kivan keväisiä väripilkkkuja, ulkona kun on viime päivinä tuntunut lähinnä masentavan lokakuiselta nuo näkymät.

Jokaisena päivänä tunnen suurta kiitollisuutta niin tytöstäni kuin pojastani (ja mikä onni, että olen saanut molemmat!) sekä tästä uudesta tulokkaasta ja siitä, että saan jäädä vuodeksi kotiin olemaan kaiken aikaa läsnä kaikille kolmelle muruselleni - ei enää töihin lähtöä anivarhain, kun lapset vielä nukkuvat, vaan ehdin keittää kouluunlähtijöille aamupuuron (jota Villis rakastaa) ja olla sanomassa heipat ja antamassa halit Kirpulle, jonka ei sen takia enää tarvitse nousta kukonlaulun aikaan (meidän aamutraditio on "heippahalit" ja sitten minun pitää aina muistaa vilkuttaa ikkunasta, kun lähdemme miehen kanssa töihin - ne aamut, kun lapset ovat isällään, tuntuukin vähän ankeilta, kun ei ole ketään vilkuttamassa ikkunassa. Ihana, että vielä Kirppukin kaipaa niin läheisyyttä -  murrosikäisenä ei varmaan äitiä halita ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla. Nautin siis niin kauan kun voin!

Vaikka pidän paljon työstäni, osaan kyllä nauttia kotona olostakin ja siitä, että saan pitää huolta pienestä valtakunnastani ja pitää kodin siistinä ja viihtyisänä, leipoa ja laittaa ruokaa, sisustaa ja keksiä kaikkea pientä nättiä ilokseni ja ehkä muidenkin iloksi ja olla läsnä lapsille, silloin kun he seuraani tai apuani kaipaavat. Minulle riittää arkiset askareet, en oikeastaan kaipaa mitään suuria haasteita ja vastuita - olen niitä jo saanut kokea. Jos rahatilanne olisi toinen, voisin mielläni jäädä kotiin pidemmäksikin aikaa. Isommat lapset elävät tietysti jo omaa elämäänsä, omine kavereineen, harrastuksineen ja menoineen, käyvät vain kotona tankkaamassa ruokaa ja rakkautta ja katoavat taas elämään omaa nuorta elämäänsä. Niin sen pitää ollakin. Tunnen samaan aikaan ylpeyttä ja haikeutta. Minä en ole enää heidän maailmansa napa, olen enemmäkin se sivutuki, jota kaivataan, jos joku homma menee pieleen tai apua muuten kaivataan (Äiti, myöhästyin bussista -Äiti, en löydä pipoa - Äiti, huomenna piti olla kouluun  ne lenkkarit - Äiti, mitä ruokaa, mulla on kauhee nälkä  - Äiti, muistitko ilmoittaa minut kisoihin jne) Aika lailla kaksin me siis miehen kanssa nyt kotona saadaan olla, puuhailla omiemme, istua sylityksin vaikka ja katsoa telkkaria - kohta se arki taas muuttuu ja pyörä kääntyy oikeastaan ympäri, lapsiperheen elämä alkaa taas ihan alusta :) Hyvä niinkin ♥ Sitten taas noin 12 vuoden päästä ihmetellään, että miten se meidän pieni prinsessa kasvoi jo noin isoksi ja että ei sitä enää kotona juuri näy...

Jokainen päivä tätä elämää on lahja.

Tapaninpäivän rekiretkellä

Tapaninpäivänä suuntasimme Juankoskelle, jossa Villiksen osittain omistama kimppahevonen Tvitteri asustelee tällä hetkellä. Tvitteri on varmasti maailman kaunein suomenhevosvarsa, ikää kaksi ja puoli vuotta.

 

Villis puhdisteli tunnollisesti kaviot ennen rekiretkeä :)

Upeat postikorttimaisemat. Kyllä suomenhevonen on sitten uskomattoman kaunis eläin!

Tuuli ja tuisku ei haitannut, varpaat kyllä meinasi paleltua, onneksi me muutkin saatiin lämmiteltyä, kun käveltiin reen perässä :) Ulkoilu teki niin hyvää :)

Siskoni nousi sitten ekaa kertaa Tvitterin selkään ja hienosti tyttö seisoi paikallaan :)

Jonain päivänä sitten Villiskin pääsee koittamaan :) Vaikka Tvitteristä on tulossa toivottavasti ravuri, sillä aiotaan myös ratsastaa koulua.

Kuvassa osa tämän hienon varsan omistajista, Sanna, Anu ja Villis :)

#Villiksen onnenpäivä ♥

 

Kiitos Sanna & Anu!

Syystouhuja

Viikonloppuna saimme uusia eläinystäviä, raivasimme pusikkoa Pajulassa, keräsimme sieniä ja puolukoita ja väistelimme kärttyisiä ampiaisia. Leivoimme omenapiirakkaa, teimme kanttarellikeittoa ja puolukkapuuroa, lähes ilmaisia herkkuja puutarhan ja metsän anteliaasta tarjonnasta.

Menkää ihmiset metsäretkelle - liikkumaan luonnossa ja saamaan sieltä voimia ja hyvää mieltä - ja samalla ilmaista ruokaa ja täytettä pakkaseen: sieniä ja puolukkaa on ainakin täällä päin runsaasti!!

Saimme myös ilmoituksen kaveriltamme erään vanhan koulun pihassa olevan saunan seinään jämähtäneestä mehiläisparvesta. Lähdimme heti töitten jälkeen hakemaan kamppeet ja katsomaan, voimmeko tehdä asialle jotain.

Ja olihan niitä. Ensin luulimme, että oli myöhäinen karkuparvi kyseessä, mutta saunaa oli lämmitetty  ilmeisesti ekaa kertaa koko kesänä ja katosta valui hunajaa, joten oli varmaan alkukesän karkulaiset kyseessä, jotka jo olivat sitten ehtineet pesäytyä jonnekin saunan välikattoon... Kennostoa ei näkynyt seinustalla, ullakolla eikä saunan katossakaan, mutta jossainhan ne kennot oli, valuvasta hunajasta päätellen. Taitaa olla omistajalla purkuhommelit edessä... Hunaja ei välttämättä tee hyvää hirsisaunan rakenteissa, vaikka muuten hyvää tekeekin :D

Levitimme pressun alle, kastelimme mehiläiset suihkepullolla ja mies lapioi ne laatikkoon :) Arvelimme, ettemme saa emoa mukaan, vaan se on pesän sisällä ja saunan lämmitys on saanut muun porukan tulemaan jäähdyttämään pesää suuaukolle. (myöhemmin huomasimme, että emo olikin mukana).

Välillä odoteltiin, että lisää porukkaa palaili lennolta...

 

 

Sitten vaan laatikko kiinni ja pressu ympäri ja autoon... paketti auki Pajulassa... 

Uusi pesä valmiiksi ja mehiläiset laatikosta sinne...

Sitten seuraavana päivänä kun mentiin paikalle, tilanne oli tämä...

Vähän aikaa pähkäiltiin, että mikäs nyt, kun eivät pesässä pysyneet, sitten tuli mieleen, että oliko emo kuitenkin mukana ja putosi laatikkoa ravistellessa nurmikolle ja sieltähän se sitten löytyi...

Emo oli merkattu pinkillä täplällä, joten se oli helppo havaita. Oltiin kyllä iloisia, että emo oli mukana, ei tarvinnut heti hommata ostoemoa :)

Ensin emo varovasti talteen pesään ja sitten taas lapioitiin enimmät ja loput lähti jo lautaa pitkin kiipeämään itse laatikkoa kohti :)

Oli siellä taas kuhinaa ja mieskin sai muutaman kaverin päällensä. Eivät onneksi pistäneet. Ampiaiset ärsyttää kyllä suunnattomasti, niitä on pesien liepeillätosi  paljon, varastamassa ruokintasokereita... itsellä meinaa suojahaalarista huolimatta paniikki iskeä pesillä (hassua että kymmenet tuhannet mehiläiset ei aiheuta paniikkia, mutta muutama kymmenen ampiaista kylläkin... mies sai työskennellä pääasiassa yksin, sillä pitää hermo paremmin (tässäkin hommassa), on se vaan aarre mieheksi ♥

Eli nyt meillä on sitten neljä pesää, tämäkin oli vahva ja toivottavasti emo ehtii munia vielä pari kuukautta lisää talvimehiläisiä :)

Raivattiin myös tonttia taas ja poltettiin monta tuntia risuja :)

Villis taisi saada uuden ystävän myös, kun tällainen soma shettis Ava kaipasi seuraa ja liikuttajaa tässä melko lähellä meitä. Olen etsiskellyt tytölle harrastuspaikkaa hieman lähempää, koska talli, jossa käy valmennuksessa on kaukana ja siitä koituu suuret kulut harrastukselle tuntimaksuineen ja kuskauksineen ees taas, vaikka tänä syksynä karsittiinkin tunnit vain kahteen viikossa (lisäksi kisat, kurssit ym extrat silloin tällöin).

Ava-poni on pieni, mutta varmaan noin vuoden verran menee vielä Villiksellä puuhastellessa ja Kirppukin voi kokeilla ratsastusta, kun sisko taluttaa :) Avan majapaikan lähellä on toinen talli, jossa Villis käy silloin tällöin lisäksi yksityistunneilla, jotka on hieman edullisempia myös kuin vakitallilla. Hevosharrastukseen saisi kyllä tuhottomasti rahaa menemään, jos haluaa tosissaan kisailla ja kehittyä...:(

Mutta eläinten hoito ja niiden kanssa puuhailu on monin tavoin hyödyllistä ja ratsastus on hyvää liikuntaa, siksi yritämme keksiä rahat aina jostain tähän harrastamiseen. Eläimet opettavat lapsille paljon hyviä asioita, vastuunkantoa, toisista huolehtimista, empatiaa ja ovat lisäksi uskollisia ja suloisia ystäviä :)

Tällä viikolla suunnataan työpäivien jälkeen metsään, poimimaan talteen ilmaiset ja terveelliset herkut (vaikka pakastimet jo pullisteleekin). Ja puutarhakin antaa vielä satoa :) Kasvikuivuri on ollut kovalla käytöllä!

Aurinkoista viikkoa :)

Kauniita päiviä

Viimeisiä hellepäiviä vietimme muun muassa käymällä Hyvän mielen hevonen-tapahtumassa Sorsasalon raviradalla. Siellä oli match show, jossa kilpaili tytön kimppaomistuksessa oleva suomenhevosvarsa Tvitteri :) Tässä Villiksen ja Tvitterin ensitapaaminen. Yksi toive on käynyt toteen ♥

 

Tyttö, jolle hevoset ja ratsastus tuntuu olevan koko elämä ja jonka ensisijainen toive on aina ollut tietysti oma poni tai hevonen, on nyt reilun vuoden verran saanut fiilistellä hevosenomistajan (ei takuulla aina niin aurinkoistakaan) elämää pienellä osuudelle tähän kaunokaiseen. Tvitteristä on tarkoitus koulia ravuri mutta myös käyttää kouluratsuna. Ehkä ensi vuonna Villis pääsee Tvitterin selkään :) Varsa on nyt kaksivuotias.

Tvitteri pärjäsi aivan upeasti match showssa, se oli luokkansa paras ja valittiin vielä Best In Show-voittajaksi  :) Se oli niin rauhallinen ja liikkui hienosti. Ja tuo ihana liinaharja ♥

Mun sisko toimi hienosti esittäjänä Tvitterille.

 

Voittajien on helppo hymyillä! :)

 

Syksy on sitten alkanut kiireisesti, olen käynyt työmatkalla Turkissa ja suuntaan pian vielä kauemmaksi. Olen viettänyt myös ihanan "työ"päivän merellä ja Suomenlinnassa eli Viaporissa :) Minulla on maailman parhaat työkaverit ja olen niin tyytyväinen, että saan tehdä juuri tätä työtä :) Rankan ja vastuullisen työn vastapainoksi on onneksi aina välillä vähän rentouttavampaakin touhua työporukalla :)

Oli tosi kiva päivä :) Pääsimme tutustumaan Suomenlinnan alla oleviin tunneleihin taskulamppujen valossa :) Kävimme lounaalla Lonnan saaressa, jonne oli tänä kesänä avattu ravintola, joka oli kyllä vertaansa vailla. Ruoka oli todella hyvää, söin mm hiillostettua nieriää ja kukkopoikaa, nam :)

Kauniit päivät jatkuu nyt syyshommien merkeissä, välillä sateen ropistessakin. Syksy on minulle lempivuodenaikaa, nautin pimenevistä illoista. Mehiläiset on pantu jo "talviteloille", ruokintaa jatketaan vielä syyskuun aikana. Sadonkorjuu pihalta on käynnissä. Pakastimet, kolme kappaletta, ovat ääriään myöten täynnä. Eläimetkin aletaan pikkuhiljaa siirtää ulkotarhoista lämpimään talliin. Lokakuussa sitten nautitaan vielä viikko lämmöstä ja auringosta koko perheen kesken :)

Kauniita päiviä ja toteutuneita toiveita teillekin ja tervetuloa uudet lukijani!