Yksi pieni elämä, suuri valo sisällä...

"Yksi pieni elämä, suuri valo sisällä, katson hiljaa nukkuvaa, katson lohdunkantajaa. Pidän aina lähellä, kuljen matkan vierellä, sillä saattajani on vastasyntynyt..."

 

 

 

♥

Vihdoin uskallan kertoa tämän ilouutisen täälläkin - meille on tulossa vauva! Hartaasti toivottu ja rakkaudella tehty ensimmäinen yhteinen pienokainen, minun kolmas pienokaiseni, miehen viides.  Pieni iltatähti iloksemme ja valoksemme.

Alkuraskauden riskialttiimmat viikot on nyt takana ja tänään ultrassa näytti kaikki olevan oikein hyvin! Minua jännitti kauheasti, onneksi mies oli mukana. Tämä on ollut maailman helpoin raskaus, minulla ei ole ollut juuri mitään oireita - se taas toisaalta on saanut minut ihan hermoherkäksi ja vauhkoksi, kun välillä tuntuu, että olen kuvitellut koko homman eikä siellä ketään enää ole tai että jotain on vialla. Mutta olihan siellä elämää edelleen, kuten jo varhaisultrassakin muutamia viikkoja sitten todettiin :)

 Pikkuinen oli selvästi aamupäivätorkuilla, mutta hoitajan herätellessä innostui pyörimään ja huitomaan pienillä käsillään ja jaloillaan. Sain myös vahvistuksen, että vauvan isommat liikkeet todella tuntuu jo ihan hentoisina, kun samalla näin ne ultran ruudulta :) Kriittiset mitat saatiin otettua ja ne olivat ihan normaaleja. Pikkuinen oli jalat tiukasti ristissä, joten minä en ainakaan saanut mitään selvyyttä, kumpiko siellä voisi olla, eikä hoitajakaan mitään sanonut. Mies sanoi, että meille tulee kaunis prinsessa ♥ Tyttö tai poika, ihan sama, minulla on jo yksi kumpaakin, enkä osaa edes sanoa, kumpaako tästä enemmän toivoisin. Pientä tyttöä olisi ihana vaatettaa, mutta pikkumiehetkin ovat niin suloisia. Pääasia on, että siellä oli joku ja se joku vaikutti terveeltä ja eläväiseltä pieneltä sintiltä.

Nyt voi enempi rauhallisin mielin keskittyä masun kasvatteluun ja koittaa pitää hyvää huolta masu-asukista :) Minulla oli edellisessä raskaudessa raskausajan diabetes  ja se todennäköisesti iskee jälleen, sokerirasitus olisi parin viikon päästä. Ehdin laihtua hieman ennen raskautta ja nyt olen syönyt tarkasti ja välttänyt liikoja hiilareita ja sokereita, paino saisi nousta max 6 kiloa, kun ylipainoa on jo valmiiksi. Toivoisin, ettei se nouse lainkaan. Yritän lenkeillä ja uida ja  syödä radi-suositusten mukaan. Onneksi paino ei ole nyt ekassa kolmannessa noussutkaan yhtään. Onhan se ylipaino aina riski ja kun ikääkin jo on. Mutta tietysti laihduttaakaan ei saa raskausaikana. Oman kehon sopivuutta lapsen kodiksi voi testata esim täällä  http://www.vau.fi/testit/Raskausajan-riskisi-Testaa/

Olen syönyt foolihappoa jo usean kuukauden ennen raskautumista, nyt raskausaikana syönyt odottavan äidin vitamiineja, en juo enkä polta, koitan liikkua niin hyötyliikuntana kuin kevyesti lenkkeillen ja saada raitista ilmaa lapselle, en syö vältettäviä elintarvikkeita ja koitan tosiaan valita syömiseni niin, että välttyisin raskausajan diabetekseltä tai että sokerit edes pysyisivät kurissa. Edellisessä raskaudessa sokerirasituksessa yksi arvo hälytti, mutta sain pidettyä kolmen viikon seurannassa sokerit kurissa enkä tarvinnut insuliinihoitoa. Lapsi oli kuitenkin kookas, 4550 g, tosin hän syntyikin kaksi viikkoa lasketun ajan jälkeen. Ja joka tapauksessa radi altistaa kakkostyypin diabetekselle, sitä en todellakaan haluaisi.

Mutta tämä lapsi on tietysti mitä parhain motivaattori ja raskauden jälkeen toivottavasti sitten enimmät liikakilot saisin lähtemään, haluan olla terve ja jaksaa leikkiä lapseni kanssa ja elää toivottavasti vielä pitkän elämän ilman terveysvaivoja. Siinäpä tavoitetta kerrakseen, vaan palkintokin on sen arvoinen :)

Onkos lukijoissani muita odottajia?