Uusi kamera ja säätöjen opettelua...

Hankin uuden pokkarin, Canonin Powershot SX 50 HS:n, johon olen aika tykästynyt sen vähäisen kuvaamiskokemuksen perusteella,  mitä tässä nyt olen sillä ehtinyt räiskiä :) Opettelemista vielä on, vaikka säädöt on lähes samanlaisia kuin järkkärissäni Canon EOS 450D:ssä.

Olen ajatellut opetella kuvausta "yksi asia kerrallaan". Ensimmäisenä asiana päätin opetella tuo taustan blurrauksen, johon tietysti järkkäri olisi ehkä helpompi vaihtoehto ( mun pitäisi hankkia siihen uusi objektiivi 50 mm f1.8), mutta pitäis sen tälläkin vehkeellä jotenkin onnistua. En ymmärrä kameraslangista tuon taivaallista, mutta olen oppinut että blurraus (eli siis sumentaminen) onnistuu käyttämällä mahdollisimman suurta aukkoa (eli epäloogisesti mahdollisimman pientä f-lukua), jolloin syväterävyys on kapealla alueella. Aloin siis opettelemaan kameran AV-moodilla, jossa itse valitaan aukon suuruus, kamera hoitaa itse muut arvot. Eilen olikin niin kaunis ilta kuvata, kun aurinko paistoi :) Alla kokeilukuvia, kaikissa en tavoitellut blurrausta, vaan kuvasin muuten vaan kuvauksellisia kohteita . Mutta esim tässä allaolevassa blurraus aika hyvin (kai??) onnistui.

Sitten piti välillä kuvata Kirppua ja Lilliä :)

 Ja kultaisessa valossa kylpeviä kauniita syysvärejä...

Taustan sumentamisella on puolensa pihassa, joka on täynnä remppakamaa... voi keskittyä vain kauniisiin asioihin :) Sellainen tapa mulla taitaa kyllä olla elämässä muutenkin, focus on vain kauniissa ja hyvissä ja ihanissa asioissa ja kaikki epämiellyttävä, ruma, paha ja ikävä saa sumentua taustalle ja yritän panna ne pois mielestä enkä keskittyä negatiiviseen. Ihmisestä, joka keskittyy vain negatiivisten tunteiden hautomiseen, se näkyy monesti myös ulospäin, vaikkei ihmistä edes tuntisi.

Joo. Aika ihana kamera ja pidän siitä, miten värit toistuu juuri sellaisena kuin silmäkin ne näkee.

Tytön ja tädin yhteinen juttu

Olimme eilen siskoni, Villivarsan ja hänen kaverinsa sekä Murun kanssa Keskimäen tallilla Kuopiossa. Villis ja tätinsä olivat tallin omistajan Tuomaksen estevalmennuksessa ja minä ja Muru ja Villiksen kaveri hytisimme kylmästä nautimme raikkaasta syysillasta kauniissa maalaismaisemassa.

Ekaa kertaa tällä tallilla ratsastanut Villis sai vanhan rauhallisen Rambo-ponin. Seuraavalla kerralla saa kuulemma jo vähän villimmän kaverin :D

Kenttä sijaitsi korkealla mäellä, josta oli hulppeat maisemat. Taustalla näkyy Puijon Torni.

Tätin ja tytön yhteinen harrastus... Kun asutaan eri kaupungeissa, aika harvinaista herkkua päästä yhtä aikaa ja vielä samalle tunnille :)

Yksi harjoitus oli mennä esteelle silmät kiinni. Hienosti sujui ja luottamus pelasi :)

Tässä hyppää siskoni kaveri ja Muumi :)

Pienryhmävalmennukset (tällä kertaa ratsastajia oli vain kolme) on kivoja ja hyödyllisiä, koska jää aikaa enemmän itse tekemiselle ja saa enemmän yksilöllistä ohjausta.

 

Paikka oli viehättävä ja valmentaja miellyttävä ja taitava, Villis tykkäsi kovasti. Varmaan käydään silloin tällöin uudelleen. Ja kovasti sai Villis kehuja (ja samaten hänen varsinainen valmentajansa Satu), että voittajaainesta ja hyvän valmentajan leima on nähtävissä Villiksen ratsastuksessa :)

Sitten käytiin Ikealla lihapullilla ja ostettiin Villiksen huoneeseen myös yksi kaluste ja vähän rekvisiittaa. Siitä lisää myöhemmin :) Loppuviikko koitetaan keskittyä Villiksen huoneen remppaan.