Geokätköilyä erämaalaguunilla

Lauantaina maalattiin taloa - kuvat jäi ottamatta, paitsi kännykällä räpsin jotain. Täytyypä muistaa ottaa tänään kuvia, noin 2/4 talosta maalattu :) Tulee muuten tosi kiva ja aika totaalinen muutos entiseen :)

 

Sunnuntaina kuitenkin aamusta tuntui, että vaikka töitä olisi ollut vaikka kuinka (esim kanilan uusien häkkien rakennus, Pajulan lattiarempan jatkaminen, talonmaalauksen jatkaminen, puuhommia, nurmikon ajamista ym ym ym), olisi järkevää käyttää harvinainen aurinkoinen päivä tehden jotain kivaa lasten kanssa, joiden loma on jo puolivälissä. Kesä tuntuu hurahtavan jotenkin huomaamatta ohi, kun koko ajan vain oottelee niitä kesäisempiä säitä... pari päivää riitti lämpöä viikonloppuna, mutta paluu viileyteen oli masentavaa :(

 

Mietimme, että lähdemmekö Kolille, vai Savonlinnaan katsomaan Olavinlinnaa vai Kiteen eläinpuistoon, mutta lopulta päädyimme lähtemään etsimään ekaa kertaa geokätköjä - tästä oli puhuttu jo pitkään. Latasimme puhelimeen Geocaching Live-sovelluksen ja suuntasimme erääseen jännittävään paikkaan, jossa olin käynyt kerran aiemmin siskoni kanssa. Tämä Syrjän avolouhos, jota nimitetään laguuniksi, sijaitsee Kangaslammilla. Se on vanha avolouhos, jonne pohjavesi on noussut muodostaen kauniin ja kirkkaan turkoosiin vivahtavan lammen. Ilmeisesti sieltä on aikanaan louhittu lähellä kulkevan junaradan rakentamiseen tarvittavaa kiviainesta. Nyt se on mm sukeltajien suosiossa ja myös uimapaikkana, joskaan en suosittelisi hyppäämään kallioilta, näyttivät sen verran irtonaisilta osa kivistä ja kun ei tiedä, mitä tuolla pohjassakaan on. Hui!

 

Männyssä roikkui liina, ilmeisesti tuosta kiveltä on hypitty veteen ja kiivetty liinaa myöten takaisin jyrkänteelle. Vaarallista touhua...

Kätkö oli louhoslammen toisessa päässä, kun mistä saavuimme louhokselle. Sitä kiersi pieni polku, jota lähdimme kulkemaan.

Hyvin jaksoin minäkin masuni kanssa tuonne kiivetä, raskausviikkoja jo 34 :)

Ja löytyihän se kätkökin :)

Takaisin paikalleen seuraavia geokätköilijöitä varten...

Pitkä matka alas... aika hurjan näköistä!

Paluumatkalla kävimme etsimässä vielä toisenkin geokätkön. Poika totesi, että oli loman paras päivä :) Varmasti tämä harrastus saa jatkoa, täällä päinkin noita kätköjä näyttää löytyvän mukavasti. Ja suunnitelmissa on tehdä myös oma kätkö! Paikkakin on jo tiedossa :)

Paluu juhannustunnelmiin

Palataan vielä hetkeksi juhannustunnelmiin näin sadepäivän kunniaksi... Meillä täällä Itä-Suomessa juhannusaatto oli sateinen, mutta puolen päivän jälkeen lähdimme käymään kävelyllä ja taivas selkeni ja sää muuttui mukavan kostean lämpimäksi. Päätimme sittenkin lähteä Pajulaan ja mökille mummia ja ukkia moikkaamaan illalla. Villis haluaa aina juhannuksena päästä mökille kokkoa katsomaan. Lapset olivat juhannusaattona myös isänsä kanssa toisessa mummolassa grillaamassa, mutta tulivat sitten meille illaksi. On niin hienoa ja suuri onni, että meidän yhteishuoltajuus lasten isän kanssa toimii näin sujuvasti ja mikä tärkeintä, lapset on onnellisia ja tyytyväisiä, kun saavat olla tasapuolisesti molempien perheidensä kanssa.

 

Pajulan suloinen sauna.. sitäkin piti rempata tänä kesänä, mutta alettiinkin tehdä tuvan lattiaa. No jospa tässä vielä kerkeäisi tämän kesän aikana, harmi vaan kun lomat menee niin pitkälle loppukesään, toivotaan vaan että hyviä säitä riittää sitten, kun ei kerran alkukesästä niitä ole ollutkaan. Toki vähän vaikeuttaa, kun lapsilla alkaa sitten jo koulu, kun mies pääsee lomalle...Vauva kulkee mukana, pienen kanssa on  sama ollaanko kotona vai missä, kun ruokakin kulkee näppärästi mukana :) No ensi kesänä sitten toivottavasti osuu lomat paremmin yksiin koko perheelle :)

Kävimme lasten ja koirien kanssa kävelyllä, kun mies halusi juhannusaattonakin vähän rakennella lattiaa. Ja seuraavana aamuna oli muuten jo seitsemältä kotipaikallaan veljensä apuna navetan kattoa korjaamassa. Ei se paljon jouda/malta huilailla!

 Illaksi sitten mentiin mökille polttamaan pieni kokko mummin ja ukin kanssa.

Minulla on toiseksi viimeinen työviikko meneillään ennen äippälomaa! Olen jaksanut töissä ihmeen hyvin, vaikka väsyttääkin jo aika lailla.

Vielä onnistuu kävelykin (jopa juokseminen, jos ampiaisia lähettyvillä...) ja yritetään käydä lenkillä aina, kun vaan kotitöiltä ja lasten kuskauksilta ja muilta hommilta ehditään. Poikakin lähtee mielellään mukaan uudella pyörälllään. Ensi viikon kun vielä jaksaisi pinnistellä, niin sitten helpottaa ja pääsen vihdoin tekemään kaikkea kivaa pientä, mistä olen haaveillut, vaan mihin ei voimat ole oikein työpäivien jälkeen riittäneet. Sitten tulee blogiinkin enemmän vauvajuttuja varmasti! Vaikka eihän tässä enää kauan ole, kun meillä on jo pieni murunen sylissä...

Mies tänä aamuna silitteli hassun suippoa mahaani ja sanoi, että 1 kk ja 8 päivää, niin se syntyy... Osuisi 9.8? Katsotaan, onko miehellä ennustajan vikaa!