Kaikki oli kuitenkin hyvin, pienellä oli mitat ihan kohdallaan, painoa 334 g. Istukka on etuseinässä ja vaikeuttaa hieman ultraamista, sydämen nelilokerorakennetta ei ultraaja saanut kuvaan kunnolla, joten saimme ajan kontrolliultraan parin viikon päähän, mutta ei ole syytä epäillä, että pikkuisella olisi mitään vikaa sydämessä. Vauva majaili vaan istukan alla eikä suostunut muljahtamaan toiseen asentoon, vaikka koetettiin ultrata molemmilla kyljilläkin, tökkiä, yskiä ja vaikka mitä. Potkuja ja nyrkkiä kyllä sateli :) Sitä oli hauska katsella ruudulta, samalla kun liikkeet tuntui masussa. Meidän pieni ihanuus.
Mies sitten kysyi, että jokos siellä näkyy, kumpiko on tulossa. Ultraaja saikin hyvän näkymän ja näytti meillekin, että ei siellä ulokkeita näy, eli mitä todennäköisemmin pieni tyttö on meille tulossa ♥ Mun yhtäkkinen ihastus pinkkiin ja suunnaton halu ostaa kaikkea hörhelöä ja hempeää oli siis varmaan joku alitajunnan juttu :) Meillä on ollut koko raskauden ajan vahva tunne tytöstä ja myönnän kyllä tyttöä toivoneenikin - olisi vielä kerran ihanaa pukea pientä prinsessaa. Eipä sillä, etteikö pikkuinen poikakin olisi ollut mitä ihanin juttu, semmoinen ihana kaunis pieni aurinkoinen lapsi niin kuin mun Kirppu! Mutta tällä kertaa taidamme saada prinsessan. Isosisko Villiskin toivoi tyttöä, että saa sitten pikkusiskon heppailukaveriksi :)
Täällä kaikki siis hyvin ja puolivälissä ollaan jo! Ja hei, M-ukki ei halunnut etukäteen tietää kumpi tulee, joten älkää paljastako. Ukki ei lue blogia. Ukki haluaa jännittää loppuun asti!
