keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Kahdeksan viikkoa

Eilen tuli täyteen kahdeksan viikkoa vauvaelämää tämän pikkuisen tirppanan kanssa :)

Aika menee niin vilauksessa! Vastahan me lähdettiin hakemaan tätä neitiä kotiin... herättiin jännittyneinä aikaisin aamulla, teimme sovitut valmistelut leikkausta varten (mm inhat tukisukat piti kiskoa jalkaan) ja suuntasimme auton nokan kohti Kuopiota. Aurinko paistoi ja jännitti kamalasti. Pääsimme kymmenen maissa leikkaussaliin. Miehen läsnäolo ja tuki oli niin parhautta ♡ 

Hän onneksi pääsi kanssani leikkaussaliin pitämään kädestä ja silittelemään. Olo on aika avuton kaikissa piuhoissa ja happimaskin kanssa ja pelkäsin puudutusta kauheasti, tärisin kuin horkassa. Sitten kun puudutus oli saatu tehtyä, siitä meinasi tulla huono olo ja sitten tuli sellainen raukea ja lämmin olo, teki vaan mieli nukahtaa, oli jotenkin ihan epätodellinen olo, eikä oikein tajunnut, mitä minulle tehdään ja mitä tapahtuu. Miestä silmiin tuijotellen se tuntui paljon helpommalta :)

Ja sitten kuului se ikimuistoinen vauvan ensiparkaisu, joka avasi kyynelhanat :) Mies sai katkaista napanuoran. Tyttöä näytetiin minulle nopeasti (miten suloinen!) ja sitten hänet vietiin pesulle ja punnitukselle isin kanssa. Isi antoi vauvalle ensimäiset lypsetyt maitotipat pienellä ruiskulla ja piti vauvaa rintaa vasten kenguruhoidossa, kunnes minä sain vauvan rinnalleni heräämöön. Siellä se jo tomerana huusi lisää maitoa...

Niin pieni ja avuton rääpäle  ja nyt kahdeksan viikkoa myöhemmin jo tuollainen tomera pötkö, joka jo juttelee ja hymyilee ja jonka luonteenpiirteet ovat jo tulleet tutuiksi :)


Rauhallinen, helposti tyytyväinen lapsi, joka hermostuu ainoastaan, jos vaipanvaihdolla tulee vilu tai jos väsymys menee yli, silloin on nyt iltaisin tullut vähän huutelua, jota ei meinaa tutti eikä tissi tyynnyttää heti, isin hetkutellessa sylissä sitten yleensä asettuu sen verran, että malttaa alkaa taas rinnalle ja syömään ja nukahtaa siihen :) Vaunuihin kyllä nukahtaa aina ja heti, mutta aina ne vaunut ei tietenkään ole vaihtoehto. Mutta siis peruskiltti ja tyytyväinen vauva :) Ihana tapaus!! Meidän oma rakkauspakkaus!




Osaan näyttää kieltäkin!


Iso ja pieni tyttökultani :) Toisella pituutta noin 56 cm ja toisella vajaat 170 cm ja ikäeroa 14 vuotta :) Niin ihania ja kauniita kumpikin 


Mukavia syysiltoja!



4 kommenttia:

  1. Niin suloinen pieni ja ihana tuo yhteiskuva tytöistä.♥

    VastaaPoista
  2. Suloinen. Meille on sekä miehen että minun sukuun syntymässä tyttövauvoja. Voi miten odotan että pääsen mekkokaupoille, oma tytär kun on jo aikuinen niin täti-ihminen saa nyt sitten tehdä överit :D

    VastaaPoista