Kastepäivä

Meidän pieni ihana poika sai nimen Juho Onni Eemeli. Kastemalja oli mummoni perintöä oleva Kastehelmi ja kastemekossa on kastettu kaikki neljä lastani :)

Henna-kummin sylissä ja Karoliina-pappi kastaa :)

Siskot kuivasivat yhdessä Juhon pään kasteen jälkeen.

Ihana isosisko säesti ukulelellä.

Isoukin ja Juhon ikäero 90 vuotta :)

Mummin ja ukin kanssa.

Ihana rakas supermies juhlatamineissaan :)

 Juho sai ihania ristiäislahjoja :) Kiitos kaikille osallistuneille ja meitä muistaneille :)

Suomi100-vauvamme asianmukaisissa asusteissa :)

Meitä on... 1-2-3-4-5-6!

Onni tuli meille käymään, 

sinut toi se tullessaan. 

Kutsui meidät katsomaan. 

Onni lauloi pienen laulun, 

lauloi lauluista kauneimman. 

Lapsen unista kertovan.

Kertoi meille, kertoi muille, 

kertoi rannan koivupuille, 

kertoi tuulenpoikasille, kertoi koko kaupungille: 

Katsokaa pikkuista pilvien piirtäjää, 

sydänlohkareen suloista siirtäjää. 

Katsokaa kultaa äidin, isän, koko suvun. 

Katsokaa tätä tarinaa, alkua uuden luvun.

- Eppu Nuotio

Meidän rakkaustarinamme täydentyi 23.8. tällä ihanalla pienellä miehellä, joka painoi 3090 g ja oli 49 cm pitkä. Synnytys tapahtui suunnitellusti sektiolla (tämä oli neljäs sektio) ja isä sai olla mukana, kun vauvamme syntyi. 

Kaikki meni oikein hyvin, vaikka jännitin puudutusta (tai sen onnistumista), mutta KYS:n lääkärit olivat aivan mahtavia tyyppejä, erityisesti anestesialääkäri, joka huomioi jännitykseni ja pelkoni ja koko ajan selitti mitä tapahtuu ja miltä mikäkin voi tuntua. Toisella kerralla puudutus onnistui, ensimmäinen neula vääntyi vahvoihin selkälihaksiin (haha!). En ees tiennyt omistavani sellaisia ;) Ilmeisesti siis aika ankarasti jännitin, enkä osannut rentoutua. 

Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin ja mikä parasta, sain vauvan heti leikkaussalissa rinnalleni. Oli yksi elämäni kauneimmista ja koskettavimmista hetkistä, kun pienen pieni nyytti nostettiin rinnalleni ja rakas mieheni oli siinä vierelläni ja silitteli meitä molempia. Täydellinen onnenhetki, jonka muistan ikuisesti!

Kotiin pääsimme jo kahden päivän päästä, sopivasti viikonlopuksi. Isommat sisarukset ottivat pienen veljen hyvin vastaan, kaksivuotiaskin kovasti silitteli ja toisteli "miten kaunis, miten kaunis"...

On hän vaan niin ihana!!

Eilen hän tuli jo kahden viikon ikäiseksi. Meillä on mennyt hyvin, hän nukkuu aika paljon, tosin valvehetket osuu usein yöhön vielä. Sitten me katsoa tapitetaan toisiamme ja ihmetellään hiljaisuutta. Vauva nukkuu välissämme öisin, koska se on meistä helpointa ja vauva nukkuu siinä paremmin, kuin omassa sängyssään. Imetyskin on helppoa. Päivisin en oikein pysty enää nukkumaan univelkoja, siitä pitää huolen energinen kaksivuotias. Mutta, jo kolmen lapsen kokemuksella tiedän, että tämä aika on pian ohi - nyt se on vaan jaksettava :) Onneksi viikonloppuisin saan huilata, kun mies on kotona ja äitinikin auttaa kyllä tarvittaessa.

Joten täällä sitä eletään vauvantuoksussa ja kaksivuotiaan valloittavan energian ja höpsöjen juttujen ja toisaalta uhmapuuskien ja kiukuttelun keskellä, teini-ikäisten taas ovat yllättäneet reippaudellaan ja avuliaisuudellaan. 

Esikoinen 16 v aloitti musiikkiteatterilukion noin 50 km päässä kotoa, mutta käy koulua kotoa käsin. Hän pääsee kouluun aamuvarhain koulutaksilla asemalta, jonne mieheni hänet kuskaa ja takaisin kahtena päivänä bussilla, mutta kolmena päivänä, jolloin musikaaliharkat venyvät viiteen saakka, joudumme hakemaan hänet sitten opiskelupaikkakunnalta, onneksi mies ja mummo hakevat, niin minun ei tarvitse näiden pienten kanssa lähteä.

Toiseksi vanhin aloitti kahdeksannen luokan ja huolehtii hienosti itse kouluhommistaan ja kulkee reippaasti pyörällä, satoi tai paistoi.

Eipä ole vapaa-ajan ongelmia tällä kattauksella, mutta tämä neliapila on minun haaveideni täyttymys ja on ihanaa, ettei kotimme vielä pitkään aikaan hiljene pienten jalkojen tepsuttelusta :)

Sateinen siivouspäivä

Olen aloittanut mammalomani siivoilemalla - tykkään siitä ihan oikeasti, kun saa rauhassa  ja kiireettä siivota pitkän kaavan mukaan ja samalla laitella kirppis ja alelöytöjä esille.

Prisman alesta tarttui mukaan tämä kiva turkoosi muoviliina ja kirpparilta vanha lasipurkki, joka on kauniin veden väristä lasia. Pionit on siinä ihan täydellisiä.

Olen raaskinut tuoda pioneita sisälle, koska tuolla jatkuvassa sateessa ne menevät heti maata myöten, joten nautitaan niiden tuoksusta ja kauneudesta sitten sisällä :)

Nämä pionit pääsivät edustamani Perfect Homen uusiin ihaniin Evita-maljakkoihin, jotka ovat kaunista harmaata lasia.

Sisustusalesta löytyi myös suloinen Ib Laursenin torkkupeitto, juuri passelin kokoinen sohvan suojaksi. Näitä haluaisin lisää, eri väreissä :) Pieni turkoosi jakkara on Jeanne d'Arc Livingin mallistosta. Muutamia muitakin löytöjä olen tehnyt, niistä lisää pian, kun saan ne paikalleen.

Uuden tulokkaan ensimmäiset vaatteet sain myös pestyä ja viikattua kaappiin. Pienen miehen kokoarvio on ollut koko ajan melko pieni ja siro, kohtukin kasvaa ihan alakäyrillä, joten 50 ja 56 cm vaatteita olen ostanut käytettynä kavereilta. Äitiyspakkauksen vaatteet ovat varmasti alkuun aivan liian isoja pienelle miehelle. Huomenna voisi sijata jo pienokaisen korisängyn valmiiksi, sitten alkaisi olla kaikki valmiina, sairaalakassi pitää vielä pakata. Mutta sen taidan tehdä, kunnes suunniteltu sektiopäivä selviää - se päätetään ensi viikolla kontrolliultran yhteydessä, jännittävää. Ei mene enää kauan, kun meitä on kuusi <3

Mammalomalle :)

Huomenna on viimeinen työpäiväni ennen äitiysloman alkua :) 

Päästään puuhastelemaan kaikkea kivaa isompien lasten kanssa. Tämä tuleva pieni isosisko ei vielä taida ymmärtää, mitä on tapahtumassa, vaikka osaakin jo näyttää, missä vauva on (äidin masussa). Välillä vauva on myös isin masussa kuulemma :)

Me ei tänä kesänä ole lomia vielä pidetty eikä reissuja tehty, paitsi kävimme Helsingissä ja Porvoossa yhden yön pikareissulla, kun isoin neiti halusi osallistua Prideen ja kaksi pienempää käytimme sillä aikaa Korkeasaaressa ja paluumatkalla poikkesimme vielä Tykkimäellä. Ensi viikolla olemme Ainin kanssa yhden yön Lahdessa kannustamassa isosiskoa ratsastuskisoissa. Muuta lomaa emme taida nyt ehtiä ennen vauvan syntymää, ehkä jotain pieniä päiväreissuja enintään. Lomailemme sitten lokakuussa, kun lähdemme reissuun koko perhe :)

Minä haaveilen sisustushommista ja kirpparikierroksista ja ihan vaan aivojen nollaamisesta ennen elämää uuden vauvan kanssa- toki odotan häntä jo malttamattomana myös :) Mutta vielä on kaikkea pientä tehtävää, vaatteiden pesua, vauvan sängyn petausta ym.

 
Ja on meillä hieman isompiakin hommia, aloitimme sauna- ja kylppärirempan, koko saunaosasto on nyt purettu kokonaan. Uutta tehdään sitä mukaan kun aika ja raha antaa myöten, kauhea kiire ei ole, koska meillä on mitä ihanin ulkosauna käytössämme ja kesällä siellä mieluummin kylvemmekin.

Semmoisia tänne, ehkäpä pian on aikaa hieman enemmän kuvailla ja kirjoitella tännekin :)

Henkiinherääminen?

Hei pitkästä aikaa! Muutama kuva tännekin, pitkästä aikaa moneen kuukauteen tartuin kameraan. Tämä kevät on ollut jotenkin aika "pitkä ja kivinen", sääkin on vaikuttanut siihen, ettei ole oikein sisustusinspiraatiota ollut eikä kuvauskaan kiinnostanut samoissa vanhoissa nurkissa.

Kevät oli työntäyteinen -päivätyö, sivutoiminen yrittäjyys, miehen ryhtyminen myös täyspäiväiseksi yrittäjäksi ja hänen työpäivien piteneminen sen myötä, kotiaskareet ja elämä kolmen lapsen, ukin ja ison eläinlauman kanssa vievät kaiken mahdollisen ajan eikä sellaisia luppohetkiä, jolloin voisi vain sipistellä siivottuja paikkoja ja etsiä kivoja kuvakulmia, tahdo oikein löytyä - tai voimia siihen. Hermo on piukassa tämän yleisen härdellin, väsymyksen ja muiden pikku-kremppojen kanssa ja yleensä illalla, kun on saanut taaperon unille, jaksan lukea pari sivua kirjaa ja sitten uni kutsuu.  Osasta yritykseen liittyviä hommia olen jo luopunut, kun ei kertakaikkiaan voimat riitä, vaikka ne onkin kivoja juttuja olleetkin.

Mutta silti haluaisin jälleen yrittää pitää tätä blogia hengissä :) Kuvaaminen ja tämän kirjoittaminen on ollut minulle oma juttu ja melkein kuin terapiaa :)

Loppukesästä, kun perheeseemme syntyy uusi pieni tulokas, on taas uudenlainen tilanne edessä ja silloin meidän onkin mietittävä uudelleen, miten yhdistää vastasyntyneen, taaperon ja ukin vaatima hoito + normaali perhe-elämä, teinien menot ja kuskaukset ja ihan vaan minun ja mieheni oma ja yhteinen aikakin siten, että päivässä on selkeät ja ennaltasovitut aikataulut/rytmit.

Aamuisin täällä käy kotisairaanhoito ukin luona ja se on tietysti ok - he hoitavat työnsä nopeasti ja heitä ei juuri huomaakaan. Aamupäivä menee varmaan sitten kotitöitä tehden, ruokaa valmistellen ja pienten kanssa ulkoillen, mutta osan päivästä (iltapäivä) aiomme jatkossa rauhoittaa kokonaan vierailuilta joka päivä lasten päiväunien ajaksi - se on kuitenkin päivän ainoa rauhallinen hetki yötä lukuunottamatta, jotta minäkin saisin hieman omassa rauhassa hengähtää täällä kotonani. Silloin toivomme omaa rauhaa ja sen kunnioittamista - tällä hetkellä kotimme on kuin "ainaiset avoimet ovet" ja se tuntuu välillä aika rasittavalta, kun muutenkin elämä on kiireistä ja väsyttävää.

Päiväunien jälkeen alkaa taas iltahärdelli, iltaruoat, kaupassa käynti, eläinten ruokinnat, pihahommat/ulkoilut, lasten harrastuksiin kuskaukset, saunat, iltapuurot jne.

Ikioma kesämökki jossain kaukana kaikesta kummittelee edelleen haaveissa.. mutta ei ole juuri nyt ajankohtainen, kun tulot putoavat mammaloman ja miehen yrittäjyyden takia.

Syksyllä esikoinen aloittaa lisäksi musiikkiteatterilukion hieman kauempana kotoa, mutta bussiyhteyttä ei aamulla ko. paikkakunnalle ole, joten joudumme aamuisin kuskaamaan hänet puoleen väliin matkaa, josta pääsee sitten koulubussilla kouluun. Iltaisin onneksi bussi kulkee takaisinpäin. Saas nähdä, miten se kuskausrumba kaiken tämän päälle onnistuu pienten kanssa, mutta minulle on tärkeää, että tyttö pääsee haluamaansa opinahjoon ja toisaalta, niin minä kuin hän itsekään ei kokenut vielä ratkaisuksi opiskelija-asuntoon muuttamista eli ainakin ensi vuoden saan pitää vielä esikkoni kotosalla :) Sitten kun palaan töihin takaisin, saattaa olla, että esikoiseni joutuu muuttamaan opiskelupaikkakunnalle ainakin osaksi viikkoa.

Jotain uuttakin sentään näissä nurkissa, hankimme uuden sohvan, johon mahtuu koko (kasvava) perheemme viettämään yhdessä elokuvailtoja (jos niihin joskus olisi aikaa... :)

Keittiön ihana mieheni laittoi toiveideni mukaisesti uuteen uskoon, päästiin eroon turhista hukkanurkista ja väliaikaisista ratkaisuista, kun mies rakensi minulle tämän ihanan ja ison ruokakomeron :) Se on varsinainen tilaihme :) Samalla laskettiin ikkunan kohdalla ollut taso ikkunan alle, jotta ikkunaa voi käyttää tuuletusikkunana jälleen ja muutenkin näyttää paljon paremmalle noin. Olen niin tyytyväinen tähän. Lattia pitäisi vielä maalata uudelleen, mutta se on sitten joskus hamassa tulevaisuudessa ja tuskin ainakaan tämän kesän juttu - ei saletisti onnistu näillä spekseillä, kun vaatisi usean vuorokauden maalin kuivatuksen.

Ulkona en ole jaksanut tehdä oikein mitään. Olisi kiva täälläkin sipistää ja sisustella, mutta nythän se kesä oikeastaan vasta alkoi, joten jospa minä vielä ehdin ja jaksan... Kasvarissa pari amppelimansikkaa, tomaattia ja chiliä ja eilen ostettiin ihmeellinen vartettu tomaatti-peruna, joka tekee siis molempia laatuja. Tai pitäisi tehdä, saas nähdä.

 Saunan terassilla nokoset on jääneet toistaiseksi haaveeksi...

Uusi grillikatoskin olisi haaveissa, kun tämä oli entisestä kanihäkistä kokoon pykäisty ja ihastuttavan vino joka suuntaan...

Huvimajakin oottelee kesäillan rauhasta nauttijoita... jospa juhannuksena sitten. Kunpa olisi kaunis sää...

Sellaisia siis tänne  - ymmärrätte varmaan, miksi blogi on ollut kauan aikaa hiljainen. Mutta toivottavasti jaksaisin nyt hieman tsempata. Kuukauden päästä alkaa mammalomakin ja pian päästään nauttimaan taas vauvantuoksusta :)

Takaisin vanhaan blogiin ja kuvia kuluneiden kuukausien varrelta

Sain kuin sainkin muutettua asetuksia niin, että pääsin palaamaan vanhaan blogiini lisäämällä itseni toisella profiililla kirjoittajaksi (ongelma oli uusi gmail-tili, joka teki vanhan käytön + picasan kuvankäsittelyohjelman käytön tuskaisen hitaaksi, mutta nyt taas toimii). Jospa blogi päivittyisi nyt useammin, kun on vanha tuttu paikka :)

Viime syyskuun jälkeen on tietysti ehtinyt tapahtumaan monenlaista. Tässä muutamia kohokohtia.

Alettiin haaveilemaan omasta kesämökistä, piilopaikasta arjen keskellä.

Ehkäpä mökkimme nousee vielä tälle tontille, vanhempieni mökin viereiselle tontille... haaveilu jatkukoon :)

Retkeiltiin Sulkavan Linnavuorella koko perheen voimin ja ihasteltiin puutarhan syystunnelmaa...

Maalattiin ruokasali harmaaksi :)

Siivottiin ja järjestettiin "maailmanlopun varasto" eli ruokakellarimme, jossa pidämme aina runsaasti kotivaraa.

 Hankin sopivia purnukoita itsetehdylle kosmetiikalle ja kasvilääkkeille. Teimme mm pihkasalvaa ja ratamoöljyä.

Keitimme mehuja puutarhan antimista ja yhden satsin aronia-puolukkaviiniä teimme myös. Vielä emme ole sitä maistaneetkaan... :)

Myös itsetehtyä saippuaa on korillinen valmiina, mukana omien mehiläisten mehiläisvahaa sekä kuivattua mesiangervoa :)

Ukkini sairastui vakavasti joulun alla, mutta onneksi toipui. Tässä ukki ja pienimmät lapsenlapsenlapset (kaksi vanhinta puuttuu tästä kuvasta).

Me kävimme mieheni ja nuorimmaisemme kanssa Skotlannissa juhlistamassa 1 v hääpäiväämme :)

Sitten olikin aika jo joulunvietolle kotona...

Juhlimme myös minun 40-v synttäreitä! Paljukin lämpesi :)

Ja jouluaattoa vietettiin taas isolla iloisella porukalla :)

Alkuvuoden kuvat sitten seuraavassa postauksessa :)

Kiva olla täällä jälleen!