maanantai 7. huhtikuuta 2014

Violets are red, violets are blue...

Jo kuukauden kasvarin valopilkkuna ovat olleet narsissit. Nyt uskalsin jo muutaman orvokinkin laittaa. Puksipuut kannoin kanalasta talvehtimasta. Yöksi kyllä huolella peittelen harson alle :) Ruusut ja hortensiat vielä lämmittelevät kanalassa...
 

Samettisia tähtisilmiä... orvokeita ei vaan voi vastustaa! Ne onneksi myös leviävät, meillä niitä putkahtelee esiin sieltä sun täältä...


Vanha pakki pääsi uusiokäyttöön istutusastiana. Orvokit alatasolla, ja ylätasolle napsin muutaman mehitähden, jospa ne siitä leviävät kesän mittaan :)


Kasvari alkaa olla jo aika kutsuva. Vaikka kunnollinen ovi kyllä puuttuu, reipas pieni poikani teki siitä air soft-sotaleikkejään varten suojakilven, kun se oli talven aikana irronnut ja löytynyt sopivasti maasta. Eikä sille ovelle siinä operaatiossa käynyt hyvin ;) Täytyy kehitellä uusi ovi... entinen olikin aika kökkö ja putoili tämän tästä kiskoiltaan...

 
Tässä vielä meidän pikku kananen, Tirppa Jr. Se on niin ihana, mun vauveli :) Kevyt kuin höyhen, on ihan kiltisti sylissä, piipittää emonsa perään vielä kun pikkulintu, ei osaa kotkottaa ollenkaan :) Aika hassu kaveri :)


Kanatkin siis oikeesti voi olla ihan sylilemmikkejä siinä missä kissa tai koira tai kanikin, vaikkei niitä nyt sisällä talossa pidetäkään. Kesäkanoja harkitsevan kannattaa vaan miettiä talvisijoituspaikkaa. Ja luvat kuntoon taajamassa :) Ei se vaadi kuin hieman paperinpyöritystä, ja tosiaan kuntakohtaisia eroja tosin on, mutta yleensä noin 5-6 kanaa saa pitää pelkällä pitopaikkailmoituksella :) Ja joissain kunnissa enemmänkin, mutta meillä vaaditaan maksullinen lupa suuremmalle laumalle ja muille tuotantoeläimille tietysti myös.

Kanoista ei ole taajamassa mitään ongelmaa, koska pehku maatuu hyvin, ei tule hajuhaittoja ja kanat ovat kyllä rauhallisia ja hiljaisia :) Kun "munituttaa", niin silloin käy kovempi potpotus, ymmärtäähän tuon...  meidän kanat munii yleensä aamupäivällä. Samoin välillä näytetään nokkimisjärjestys, mutta ne on aika satunnaisia kotkotuksia.

Kukko on sitten eri juttu tietysti... Mutta onhan niitäkin taajamassa, tiedän olevan täällä omassa kotikaupungissanikin, se vaan vaatii mukavia ja ymmärtäväisiä naapureita :)



"Pii pii pikkuinen lintu... "

*täysin hurahtanut kanoihin*

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Pale Haze of Spring

"And Spring arose on the garden fair,
Like the Spirit of Love felt everywhere;
And each flower and herb on Earth's dark breast
rose from the dreams of its wintry rest."
- Percy Bysshe Shelley,
The Sensitive Plant 
 
 
Kevätillat ovat niin ihania. Sisään ei malttaisi mennä, vaikka kevättakissa tuleekin jo kylmä illan viiletessä. Joka ilta pitää kiertää jokainen kukkapenkki ja tarkistella mitä sieltä pilkistää - jokaisesta jotakin. Osa vanhoja tuttuja, osa uusia yllätysvieraita. Syksyllä kylvin pussikaupalla mukuloita, en muista mitä. Kohta sen näkee, en malttaisi odottaa :)
 

Saunan terassi on minun virallinen kesäloma-päikkäripaikka. Kesäloman tavoitteena on viettää edes yksi laiska toimeton iltapäivä vain puutarhalehtiä lukien, hetekalla torkkuen. Näin talven jäljiltä terassi on vielä vähän ankean näköinen. Eilen vaihdoin suklaalevyyn tuon söpön ruusutäkin jonka kiikutin heti  hetekalle kaiken sotkun keskelle. Viikonloppuna laitetaan terassi kesäasuun :) Päikkärit saanee odotella hieman lämpimämpiä kelejä... tänä vuonna aiomme nukkua myös (ainakin) yhden kauniin kesäyön tuossa terassilla. Tosin niin oli aikomus viime kesänäkin, mutta se nyt jäi...


Hyline- kanamme Herttakin pääsi vähän jaloittelemaan vapaana. Ajattelinkin joka päivä pitää yhtä kanaa kerrallaan vapaana puutarhassa, valvottuna tietysti, koska tässä liikkuu irtokissoja ja kadulla kulkee paljon koiria, jotka varmasti innostuvat kanapaistin haistaessaan... Yhtä kanaa on helppo hallita, vaikka se säikähtäisikin räkyttävää koiraa.

Kanoille on tietysti myös kesätarha, jossa ne saavat ulkoilla joka päivä. Meillä kävi ympäristö- ja terveystarkastaja katsomassa tilat (eläintenpitolupaa varten) ja totesivat tilat moitteettomiksi ja tarhan hyväksi, vahvaksi ja petoturvalliseksi ja oivallisesti sijoitetuksi. Ihastelivat kauniita kirjavia kanasia!Eli kaikki kunnossa :)

Tarkastaja vielä muistutteli, että ketään ulkopuolista ei ole pakko päästää tontille kanoja katsomaan, jos emme itse niin halua ja että mikäli joku luvatta tulee tai kuvaa tms, se on kotirauhan rikkomista :) Juurikin näin :) Mielellään me otetaan tietysti kanoista kiinnostuneita vieraita vastaan ja meille onkin tulossa koululuokkia läheiseltä ala-asteelta tutustumaan kanoihin ja kanaharrastukseen tässä kevään aikana :)


Rikkaruohojen puhdistusta kukkapenkeistä a la Hertta...


"Töks töks mitäs kaikkea täältä löytyy...hämyhäkkejä... muurahaisia... olisko yhtään maukasta matoa..."


"Ai mikä uniaika...? Ei oo vielä... täällä on niin paljon kaikkea herkullista kuopsuteltavaa..."


"Jaa meinaat että oikeesti uniaika???..."


"No höh... kai se sit on pakko, kun portsari tuli paikalle...potpot vaan ja kotia kohti..."

Meidän lapset on niin innoissaan kanoista. Joka päivä meillä on yleensä myös lasten kavereita ihastelemassa ja hoitamassa kanasia. Itse en koskaan juuri ehdi munia keräämään, ne on aina haettu, kun minä tulen kotiin töistä :) Tuntuu kivalta, kun voi tarjota lapsille tällaista maanläheistä elämää ja opettaa eläimistä huolenpitoa ja hieman ruoan tuottamistakin, vaikka pikkukaupungin taajamanlaidalla asutaankin. Välillä mieli kaipaisi ihan oikeasti maalle, mutta meillä on vielä monta syytä pysyä tässä talossamme, kuten lasten koulumatkat ja lyhyt välimatka lasten toiseen kotiin, niin ei nyt ainakaan muutamaan vuoteen varmaan tästä lähdetä, vaikka eläimiä ottaisin mielellään lisääkin.

Iltapalaksi tehtiin tytön kans poikkeuksellinen herkku, Baked Alaska-uunijäätelö. Pohjalle pyöräytettiin suklaakääretorttupohja (samana päivänä munituista munista, jotka muuten vaahtoutuvat meillä ainakin ihan moitteettomasti ja sopivat näin leivontaan heti).


Päälle laitettiin jädeä ja pakastemarjoja ja kuorrutettiin marenkihunnulla, sekin juuri munituista munista (valkuaisista) ja hyvin vaahtosi :)


Sitten uuniin... ei ihan kärähtänyt, mutta melkein :D


Ja mitä opittiin... ensi kerralla kannattaa vielä annoksia jäädyttää hetki pakkasessa ennen uuniin tyrkkäystä, nyt puolet jäätelöstä ehti sulaa - tai sitten paistaa hieman lyhemmän aikaa :) Mutta hyvää tuo silti oli :)


Ihanaa keväistä viikonloppua!