maanantai 1. syyskuuta 2014

Viikonloppu vapaaehtoistyössä muinaismuistojen ja menneen ajan lumoissa...

Viime kesänä näihin aikoihin teimme kahdestaan viikonloppureissun Imatran Valtionhotelliin. Tänä kesänä vuorossa oli jotain erilaista, tosin yhdistävänä tekijänä oli kiinnostukseni historian siipien havinaan :)

Olimme Sääksmäellä Pirkanmaan maakuntamuseon yhteistyössä museoviraston ja metsähallituksen kanssa järjestämällä Kulttuuriympäristön hoidon leirillä. Viikonlopun ohjelmaan kuului muun muassa mielenkiintoisia opastettuja kävelyretkiä Rapolan viikinkiaikaisessa muinaislinnassa, Rapolan ja Voipaalan kartanon ympäristössä ja niiden lähistöllä sijaitsevilla muinaismuistoalueilla.  Rapola on Museviraston määritelmän mukaan Suomen arvostetuimpia kulttuuriympäristöjä.

Näkymä muinaislinnan harjalta Vanajavedelle. Muinaislinna on rakennettu viikinkiajalla noin 800-1000-luvuilla.

Portteja muinaislinnoitukseen on ollut ainakin kaksi, tässä niistä toinen. 
Tällä paikalle lienee ollut merkkituliyhteys läheiselle muinaislinnalle.




Vanha nuotiopaikka. Maastossa oli paljon näkyvillä merkkejä muinaisesta elämästä, kun vain oppi katsomaan.

Susikuoppa.

Kaunista perinnemaisemaa ja muinaispeltoja.
Takaisin palasimme kauniin salaperäisen Rapolan kartanon kautta. Kaunis kartano oli hautautunut villiintyneen puutarhan taakse, sääli... Se on ollut presidentti Svinhufvudin kotikartano. Olisi niin tehnyt mieli tutustua tänne paremminkin...


Uinuuko täällä Prinsessa Ruusunen?



Tien varrella oli useita vanhoja viehättäviä taloja... Tämäkin kuin suoraan satukirjasta...



Lauantaina teimme monta tuntia talkootyönä mm muinaismuistoalueiden niittoa ja haravointia. Aloitimme tässä Rupokallion kalmistolla raivaamalla vesakkoa. Metsuri kaulasi haapoja, joista osa kaadetaan muutaman vuoden kuluttua. Tammet jätettiin, joskus tässä kasvanee kaunis tammimetsä :)




Siitä jatkoimme Hirvikalliolle, jossa sijaitsee mm kuppikivi ja rautakautinen hautaröykkiöalue ja polttokalmisto.



Joku oli uhrannut 20 senttiä :)

Talkookaverimme Mikko Kiio esitti meille lehdellä soittoa, hienosti hän soitteli kansallislauluja lehden aikaansaamalla korkealla pillimäisellä äänellä :)


Väliajalla kahvia ja pullaa :)



Noin 130 röykkiöstä oli tutkittu 17. Mitä löytyisikään tämänkin kivikasan alta...

Levätköön rauhassa kuka lieneekin, haudallaan pyhä pihlaja...

Kalmistolla oli myös elämää...
Sunnuntaina kävimme aamulla 1,5 tunnin kävelyllä paikallisoppaan johdattamana Huittulan kylänraitilla ja ihailimme sen varrella olevia kauniita vanhoja taloja.

Taitelija Mikko Carlstedtin vanhan  kotitalon ihastuttava portti.

Tämän talon portaan alta tehdyissä kaivauksissa oli löytynyt mm Kalevalakorun aiheena oleva rapua esittävä solki.

Viehättäviä puutarhoja...

Reippaan aaukävelyn jälkeen söimme kenttälounaan ja aloitimme talkootyöt kotiseutumuseolla, joka oli vanha hirsinen talo. Putsasimme mm peruskiviä sammalesta, tunkkasimme ja tuimme seinänpätkää, josta hirsien liitoskohta oli painunut, rakensimme uudet portaat aittaan ym. Osa porukasta raivasi vesakkoa pihasta, osa siivosi sisätiloja ja putsasi museoesineitä.


Tässä alkutilanne. Talkooporukka putsasi seinän vierustoilla kasvavat puut ja pensaat, syvensi lapiolla maavaraa alahirren alta, jotta tuuletus pelaisi paremmin, putsaili peruskiviä sammalesta, jos se otti kiinni hirsiin jne.
Lähtötilanne. Puut ja pensaat pitivät kosteutta talon seinässä.
 Osa porukasta siivosi sisätilat, puhdisti museoesineet, pesi ikkunat ja etsi merkkejä tuholaisista (tupajumit, kuolemankellot ym).




Talon maavara oli joissain kohdin riittämätön, minimi on 10 cm ja suositeltava 30 cm.

Pensas, joka kasvaa seinustalla aiheuttaa helposti lahovaurioita hirsiseinään.

Jatkettu hirren liitos oli notkahtanut, koska sitä ei ollut tuettu kivillä.

Museon esineistö oli mielenkiintoista. Tämä peltilyhty on niin kaunis...


Lastenrattaat?


 
Talosta oli purettu huonokuntoinen piippu ja osa porukasta putsasi purkutiiliä, joita käytetään uuden piipun muuraamiseen.
 


Tässä suunnitellaan tunkkausta ja hirsien tuentaa liitoksen kohdalta. Osa kaivaa maavaraa syvemmäksi. Haravoimme myös lehtiä talon alta.


Tunkilla nostettiin vajonnutta hirttä, jotta saatiin liitoskohtaan kivet alle tukemaan.

Tuohta väliin kosteuskatkoksi :)
 Aitan portaat olivat lahonneet pahan kerran...


Portaat olivat seinässä kiinni ja siitä oli valunut seinään vettä, joten kynnyshirsikin oli lahonnut osin. Kuitenkin 50% sääntö oli ok, eli jos on lahoa enintään puolet, hirsi vielä kantaa eikä tartte uusia kokonaan. Tälle pantiin kivi alle tueksi ja rakennettiin uudet portaat hieman irti seinästä.

Laho otettiin pois, oikein jauhona pölisi..

Ja uutta tilalle...

Timpureitten signeeraukset ja päivämäärät portaiden alle :)


Ja nyt on talolla tilaa hengittää :) Ei vaani kosteus tuvan alla..




Nyt tämmöinen pieni tietovisa:

Kuka tietää mikä aitan seinässä kiinni oleva kapistus on? :)

ps. suosittelen lämpimästi tällaisia talkooleirejä - itse saimme valtavasti hyödyllistä tietoa, mielenkiintoista ajateltavaa, saimme ihailla upeita maisemia, fiilistellä jännittäviä ja salaperäisiä muinaisen maailman muistoja, saimme antaa panoksemme kaiken tämän säilymiseen tuleville sukupolville ja saimme nauttia terveellisestä fyysisestä työstä hyvässä säässä ja kiehtovassa seurassa :) Ensi vuonna varmasti tehdään jotain vastaavaa, ehkä jossain muualla päin Suomea :) Linnansaaren kaskenpoltto kiinnostaisi ainakin...

4 kommenttia:

  1. Hienoa ja arvokasta työtä! Ja mahtavaa kuvasatoa siinä sivussa meille ihasteltavaksi. :)

    VastaaPoista
  2. Todella arvokasta työtä teitte!

    VastaaPoista
  3. No tuo seinässä oleva kapistus on tietenkin työhevosen luokin vääntöön tarkoitettu apuhommeli. En siis todellakaan tiedä sen nimeä, mutta nuo tapit on irroitettavia, ja pitävät sitten luokin paikallaan, kunhan se on kaaren mukaiseksi väännetty.

    Kiitos blogistasi - sitä on mukava seurata!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikea vastaus Eriika :) En minäkään muista mikä sen nimi oli, mutta luokkien tekoon tarkoitettu laite tosiaan :)

      Poista