maanantai 11. toukokuuta 2015

Viikonlopun touhuja

Viikonloppu meni juhliessa ja pihahommia tehdessä ja auringosta ja lämmöstä nauttiessa. Juhlittiin 14-vuotiasta Villistä ja tietysti äitienpäivää. Villiksellä oli pari ystävää yökylässä perjantaina, illan tytöt saivat herkutella ja touhuilla keskenään, kun miehen kanssa olimme mehiläishoitokurssilla. Lauantai-aamuna sitten leivottiin synttärikakkua ja minttusuklaapiirakkaa. Sunnuntaina juhlittiin mummin ja ukkien kanssa niin synttäreitä kun äitienpäivääkin.



Sain niin nätit kortit lapsukaisilta ja Kirppu-murunen toi minulle aamupalan tarjottimella sänkyynkin :) Villis oli ommellut kukan ja Kirpun kortissa oli Seppo, meidän musta hämäläiskana. Masuvauvan isältä sain ihanan sinisen hortensian, lempikukkani.



Maalasimme uutta terassia, mutta maali loppui kesken ja parvekkeen maalaamiseen tarvitaan nostinta miehen työpaikalta. Laittelen kuvia sitten terassista, siitä tulee aika ihana :) Kitkin kukkapenkkejä jo osittain, mitä jaksoin, kanat apunani, jotka kylpivät kukkapenkeissä... tai pitäiskö sanoa, villivihannespenkeissä - niin paljon vuohenputkea tuolta työntää, seassa muutama vanha perenna. Onneksi vuohenputkea voi syödä sekä itse että syöttää elukoille. En panisi pahakseni, jos saisin sen kuitenkin kukkapenkeistä pois, mutta vaatisi taas ison operaation ja ehkä ei tämän masun kanssa.



Kävimme myös puutarhalla ostamassa äitienpäivä- ja pihakukkia ja niitä vähän jo laittelin. Tänä vuonna yritän talveuttaa pelargoniat, haaveilenkin terassin toisen pään lasituksesta, kun meillä ei ole oikein talveutuspaikkaa kukille.

Eilen kävimme kävelyllä, grillasimme ekaa kertaa ja ehdimme käymään mehiläistarhallakin Pajulassa. Tämä yksi ainokainen pesämme selvisi talvesta.

Ostamme kuitenkin toisen pesän tänä keväänä ja toivotaan, että kokemus auttaa selviämään ensi talvesta sitten jo paremmin. Nyt ainakin tiedämme, että sisätalveutus on hyvä vaihtoehto ja talviruokaa kannattaa varata varastoon - ja käydä riittävän usein tarhalla talvellakin.

Nyt varauduimme antamaan lisäruokaa, mutta sitä ei arvioni mukaan tarvittu - entistä oli jäljellä, samoin mehiläiset olivat jo saaneet kerättyä mettä ja siitepölyä. Toukkia ja sikiöitäkin bongattiin, joten emokin pesässä on kunnossa. Pohja puhdistettiin. Annamme tälle pesälle varmaan lisävahvistusta sikiökakuista, kunhan saamme uuden pesän tai ehkä opettajamme voi myydä meille pari ylimääräistä sikiökakkua, josta pesään saadaan lisää väkeä.  Keväthommiin kuuluu meillä myös kaluston maalaus ja huolto, viime kesänä oli niin kiire kaluston lisäämisessä ettei ehditty maalata laatikoita ollenkaan ja ne tuppaa tummumaan nopeasti.


Oli kyllä kivaa päästä taas hääräämään tämän "siipikarjan" kanssa, ihana hunajan ja vahan tuoksu ja rauhoittava pörinä mehiläisten lennellessä lämpimällä säällä tuntui tutulle ja rentouttavalle :) Jossain vaiheessa  haluaisin ottaa yhden pesän kotipihaankin, mehiläisten lentoa olisi kiva seurata, Pajulaan on niin pitkä matka... Ja kun lentoaukko on suunnattu oikein, ei mehiläiset häiritse pihassa mitenkään. Pajulassakin saamme olla kaikessa rauhassa, kun lentoaukot on hieman viistossa pihan suuntaan - montaakaan mehiläistä ei pihalla näkynyt edes voikukka-aikaan, vaan ne lensivät aina suoraan jonnekin kauemmas. Pesien viereen voi myös ihan rauhassa mennä ilman suojavaatetta, mutta pesiä avatessa ja hoitaessa suojavaatteet tulee tietenkin olla.

 
 
Pajulasta löysin paljon korvasieniä. En ole ennen niitä käsitellyt ja annoinkin sitten lasten iskälle ne, hän osaa ne ryöpätä ja käyttää.



Kävin aamulla myös neuvolassa. Kaikki oli kunnossa, painoa on tullut pari kiloa, mikä itseäni harmittaa, vaikkei neuvolassa sitä mitenkään kommentoitu. Tavoitteeni on edelleen, neuvolan ohjeen mukaan, ettei painoa tule raskausaikana ollenkaan, vaikka laihduttaa ei tietysti saa. Käytännössähän se tarkoittaa kuitenkin oman painon pudotusta kutakuinkin saman tahtiin kun raskauteen kuuluvaa painonnousua tulee. On varmaan aika hankalaa pysytellä +/-0 tilanteessa koko 9 kuukautta, mutta onneksi tässä käännytään jo pian viimeiselle kolmannekselle ja tilanne on siis edelleen kuitenkin hyvin hanskassa. Yhtään painoa en haluaisi kuitenkaan enää, olo on jo ihan tarpeeksi raskas ja tukala.

Verenpaineetkin oli oikein hyvät, ei huolta niistä enää tai ainakaan tällä erää. Hemoglobiini oli 126. Minua on alkanut väsyttää taas enemmän, mutta ei se ainakaan tuosta siis johdu. Onneksi olen saanut luvan tehdä yhden etäpäivän viikossa, se auttaa varmasti. Selkäni tuppaa kipeytymään, kun minulla on synnynnäinen vika SI-nivelessä, joka rasittuu muutenkin raskauden aikana. Työpäivän lopulla istuminen alkaa olla jo aikamoista kärvistelyä ja olo on melko sippi. Onneksi ihana mies jaksaa tehdä kotihommia, minä joudun taas, kuten alkuraskaudessakin, ottamaan torkut työpäivän jälkeen, että jaksan illalla tehdä edes jotain. Tykkään kyllä kotihommista ja pihahommista, mutta työpäivän jälkeen ne tuntuu aika raskailta taas. Viikonloppuisin sitten jaksaa paremmin, kun heti aamusta pääsee hommiin :) Vielä pari kuukautta äitiysloman alkuun!

6 kommenttia:

  1. Mielenkiintoista tuo mehiläisten hoito. Olen itse elänyt lapsuuteni kolmen mehiläislaatikon ympäröimänä, enkä muista, että pihassa olisi ollut niitä mitenkään haitaksi asti. Tosin, lähes joka kesä sain yhden piston kuitenkin. Muista erään kerran, kun menin hädissäni äitin luokse ja kerroin, ettei minua ollut vieläkään pistänyt yksikään mehiläinen, vaikka oli jo elokuu. Ajattelin kai, että kesä ilman pistosta olisi epänormaalia ja jotenkin huono juttu :D.

    Hyvä, että raskaus on sujunut hyvin. Se on niin tärkeä asia ja nyt omien kokemusten jälkeen en voi kuin korostaa sitä kaikille. Ne hetket, kun tuntuu oikein tukalalta ison vatsan kanssa loppuraskaudessa, niin ajatus siitä että vauvan on parasta olla siellä kohdun turvallisessa ympäristössä vielä vähän aikaa auttaa ehkä jaksamaan paremmin. Selkäkivut ovat kyllä hirmu ikävä vaiva. Itsellänikin on ollut sitä jonkin verran parissa viimeisessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toinen lapsistani on kiinnostunut mehiläisistä, toista ne hieman pelottaa :) Pistoilta ovat välttyneet vielä. Yritän kyllä nauttia tästä raskausajasta ja siitä, että saan kasvattaa vauvan sydämeni alla :)

      Poista
  2. No jopas on, että raskaana oleva nainen ei saisi lihota...jotain uuttako tuo on..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun on tuota ylipainoa jo entuudestaan, niin vauvan ja itseni parhaaksi on, ettei painoa tulisi enempää :)

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Puhelinräpsy, kun ei tietenkään ollut kamera kaulassa, kun rouvat oli kylvyssä :)

      Poista