Raskauskuulumisia ja raksakuulumisia

Tänään kävin neuvolassa pitkästä aikaa. Kaikki oli ihan hyvin. Sokerit pysyvät hyvissä lukemissa, ei lähimainkaan raja-arvoja. Olen kyllä saanut herkutellakin välillä, ei tunnu nostavan sokereita. Paino oli pudonnut edellisestä neuvolasta vajaan kilon. Nyt rv 32 mennessä painoa on tullut +2 kg, eli tosi hyvin on mennyt sen suhteen.

Vauva oli pää alaspäin ja kuten omasta, myös terkkarin mielestä, ei ainakaan mikään isokokoinen vaikuttaisi olevan. Sykkeet oli hyvät ja vahvat. Fundusmitta meni juuri keskikäyrällä. Verenpaineet oli hieman korkealla, mutta takana on muutama tosi rankka työviikko enkä ole pystynyt pitämään sovittuja etäpäiviäkään nyt tässä. Pitää koittaa ottaa vähän lungimmin nyt tämä loppuaika ennen äippälomaa. Ja toki sen alettuakin... Hemoglobiinia ei mitattu, viimeksi oli vielä yli 120. Seuraava käynti sitten taas kuukauden päästä. Sain lähetteen KYS:n äitiyspolille synnytystapa-arviota varten. Kysyttiin, mitä tuumaan, jos tarjotaan alatiesynnytystä (takana kaksi sektiota pysähtyneen synnytyksen takia). Sanoin, että ehdottomasti haluan vielä sitä yrittää. Aiemmissa oli virheellinen tarjonta, jospa tämä vauveli nyt tulisi oikeassa asennossa ja loppuun saakka, niin ei tarvitsisi sektiota.

Meidän pieni... se liikkuu ja möngertää, maha hytkyy ja pomppii ihan hassunnäköisesti. Miehen kanssa sitä aina iltaisin tuijotellaan, onnellisena pienestä aarteestamme. Pientä peppua voi taputella siitä kylkikaaren alta. Vauva vastaa miehen silittelyihin ja innostuu sisarten äänistä.

Sitten niitä raksakuulumisia. Olimme taas viikonloppuna Pajulassa, sateen lomassa saimme jotain aikaankin ja välillä kyllä paistoikin ihan aurinko. Hetkellisesti.

Vietiin kotoa paviljonki sateensuojaksi  ja unohdettiin tietysti katto kotiin...

Lyhtyjä paviljonkiin tulevien kesäiltojen iloksi... tässä ootellaan taas sadekuuron ohimenoa...

 

 Sain ajettua nurmikonkin aina sateen hetkellisesti tauotessa. Saunan takana on niitty, jonne ajelin pienen polun :)

Viime kesänä istutetut kolme omenapuuta ovat täydessä kukassa ja säästyivät jäniksiltä, vaikka eilenkin kaksi isoa rusakkoa loikki peräkanaa niityn poikki.

Sitten kurkistus sisähommiin... Veranta on suht ok kunnossa, paitsi että lakattu paneeli on ehkä ruminta mitä tiedän. Siivoilin siis pölyt ja hämiksenverkot ja tartuin pensseliin..

Sillä välin mies teki jotain hyödyllisempää, mutta ei niin kivaa... raivasi rossipohjaa tasaisemmaksi ja teki tukia vanhoille lattiaparruille.

Kun saadaan hommattua puutavaraa, päästään rakentamaan lattiaa!!!

.... ja sen lomassa kahvit voi juoda sitten vaikka maalatulla terassilla :)  Ädiltä varmaan löytyis lisää pitsiverhoja loppuihin ikkunoihin?

Toivon niin kovasti, että juhannuksena olisi edes satamatta, että päästäisiin jatkamaan hommia :)