maanantai 8. syyskuuta 2014

Syystouhuja

Viikonloppuna saimme uusia eläinystäviä, raivasimme pusikkoa Pajulassa, keräsimme sieniä ja puolukoita ja väistelimme kärttyisiä ampiaisia. Leivoimme omenapiirakkaa, teimme kanttarellikeittoa ja puolukkapuuroa, lähes ilmaisia herkkuja puutarhan ja metsän anteliaasta tarjonnasta.

Menkää ihmiset metsäretkelle - liikkumaan luonnossa ja saamaan sieltä voimia ja hyvää mieltä - ja samalla ilmaista ruokaa ja täytettä pakkaseen: sieniä ja puolukkaa on ainakin täällä päin runsaasti!!

Saimme myös ilmoituksen kaveriltamme erään vanhan koulun pihassa olevan saunan seinään jämähtäneestä mehiläisparvesta. Lähdimme heti töitten jälkeen hakemaan kamppeet ja katsomaan, voimmeko tehdä asialle jotain.


Ja olihan niitä. Ensin luulimme, että oli myöhäinen karkuparvi kyseessä, mutta saunaa oli lämmitetty  ilmeisesti ekaa kertaa koko kesänä ja katosta valui hunajaa, joten oli varmaan alkukesän karkulaiset kyseessä, jotka jo olivat sitten ehtineet pesäytyä jonnekin saunan välikattoon... Kennostoa ei näkynyt seinustalla, ullakolla eikä saunan katossakaan, mutta jossainhan ne kennot oli, valuvasta hunajasta päätellen. Taitaa olla omistajalla purkuhommelit edessä... Hunaja ei välttämättä tee hyvää hirsisaunan rakenteissa, vaikka muuten hyvää tekeekin :D


Levitimme pressun alle, kastelimme mehiläiset suihkepullolla ja mies lapioi ne laatikkoon :) Arvelimme, ettemme saa emoa mukaan, vaan se on pesän sisällä ja saunan lämmitys on saanut muun porukan tulemaan jäähdyttämään pesää suuaukolle. (myöhemmin huomasimme, että emo olikin mukana).


Välillä odoteltiin, että lisää porukkaa palaili lennolta...
 
 
Sitten vaan laatikko kiinni ja pressu ympäri ja autoon... paketti auki Pajulassa... 


Uusi pesä valmiiksi ja mehiläiset laatikosta sinne...



Sitten seuraavana päivänä kun mentiin paikalle, tilanne oli tämä...


Vähän aikaa pähkäiltiin, että mikäs nyt, kun eivät pesässä pysyneet, sitten tuli mieleen, että oliko emo kuitenkin mukana ja putosi laatikkoa ravistellessa nurmikolle ja sieltähän se sitten löytyi...


Emo oli merkattu pinkillä täplällä, joten se oli helppo havaita. Oltiin kyllä iloisia, että emo oli mukana, ei tarvinnut heti hommata ostoemoa :)


Ensin emo varovasti talteen pesään ja sitten taas lapioitiin enimmät ja loput lähti jo lautaa pitkin kiipeämään itse laatikkoa kohti :)


Oli siellä taas kuhinaa ja mieskin sai muutaman kaverin päällensä. Eivät onneksi pistäneet. Ampiaiset ärsyttää kyllä suunnattomasti, niitä on pesien liepeillätosi  paljon, varastamassa ruokintasokereita... itsellä meinaa suojahaalarista huolimatta paniikki iskeä pesillä (hassua että kymmenet tuhannet mehiläiset ei aiheuta paniikkia, mutta muutama kymmenen ampiaista kylläkin... mies sai työskennellä pääasiassa yksin, sillä pitää hermo paremmin (tässäkin hommassa), on se vaan aarre mieheksi ♥


Eli nyt meillä on sitten neljä pesää, tämäkin oli vahva ja toivottavasti emo ehtii munia vielä pari kuukautta lisää talvimehiläisiä :)


Raivattiin myös tonttia taas ja poltettiin monta tuntia risuja :)


Villis taisi saada uuden ystävän myös, kun tällainen soma shettis Ava kaipasi seuraa ja liikuttajaa tässä melko lähellä meitä. Olen etsiskellyt tytölle harrastuspaikkaa hieman lähempää, koska talli, jossa käy valmennuksessa on kaukana ja siitä koituu suuret kulut harrastukselle tuntimaksuineen ja kuskauksineen ees taas, vaikka tänä syksynä karsittiinkin tunnit vain kahteen viikossa (lisäksi kisat, kurssit ym extrat silloin tällöin).

Ava-poni on pieni, mutta varmaan noin vuoden verran menee vielä Villiksellä puuhastellessa ja Kirppukin voi kokeilla ratsastusta, kun sisko taluttaa :) Avan majapaikan lähellä on toinen talli, jossa Villis käy silloin tällöin lisäksi yksityistunneilla, jotka on hieman edullisempia myös kuin vakitallilla. Hevosharrastukseen saisi kyllä tuhottomasti rahaa menemään, jos haluaa tosissaan kisailla ja kehittyä...:(

Mutta eläinten hoito ja niiden kanssa puuhailu on monin tavoin hyödyllistä ja ratsastus on hyvää liikuntaa, siksi yritämme keksiä rahat aina jostain tähän harrastamiseen. Eläimet opettavat lapsille paljon hyviä asioita, vastuunkantoa, toisista huolehtimista, empatiaa ja ovat lisäksi uskollisia ja suloisia ystäviä :)




Tällä viikolla suunnataan työpäivien jälkeen metsään, poimimaan talteen ilmaiset ja terveelliset herkut (vaikka pakastimet jo pullisteleekin). Ja puutarhakin antaa vielä satoa :) Kasvikuivuri on ollut kovalla käytöllä!


Aurinkoista viikkoa :)

4 kommenttia:

  1. Jopas oli mehiläisurakka! Mahtavaa!
    Nauttikaa syksyn tummuvista illoista ja lähetän vielä ainakin kottikärryllisen lämpöä täältä etelän auringosta!

    VastaaPoista
  2. Oi Ava ja Villis! Voi kun mullakin ois pien Ava (ja voi kun mä olisin kans vähän pienempi :D) Niin ja onnittelut uudesta mehiläisyhdyskunnasta! Muuten kuinka paljon teillä on mennyt sokeria tähän mennessä per pesä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me aloitettiin kahdelle pesälle syöttö noin 2 kg/viikko elokuun alussa, kun oli ne vähän hunajat saatu mitä siellä oli (jaokepesät ei ehtineet paljoa kerätä). Nyt on tainnut mennä jotain 10-15 kiloa per pesä. Ja vielä menee varmasti sen 10 kiloa per pesä.

      Poista
  3. Kiinnostavaa nähdä ja lukea mehiläisten hakemisesta!

    VastaaPoista