Pyhäinpäivä, Marrasyö, Kekri, Halloween, Samhain...

Rakkaalla juhlalla on monta nimeä. Moneen eri kulttuuriin, eri maihin ja erilaisiin taustoihin ja tapoihin perustuva juhla on yhtäaikaa erilainen ja sama. Yhteistä näille juhlille on ollut sadonkorjuuaikaan liittyminen, ajanjakson vaihtuminen, uusi alku ja vanhan päättyminen, menneiden aikojen ja vainajien muistaminen.

Tällainen rajakohta ja vuoden pimein aika oli tietysti otollinen kaikenlaisille maagisille uskomuksille. Vainajat tuntuvat olevan lähellä joka juhlassa. Lopulta katolinen kirkko teki alunperin pakanallisesta juhlasta kirkollisen: siihen ei enää liittynyt loitsuja eikä hengiltä suojautumista, vaikka vainajia muistettiinkin. Suomessa kirkollinen pyhäinpäivä onkin vakiintunut yleiseksi vainajien muistopäiväksi ja hautausmaat täyttyvät kynttilöistä. Pyhäinpäivän ajatus on minusta hyvin kaunis. Ja mekin vietämme sitä osin näin.

Koska kuitenkin itse olen kiinnostunut historian havinasta, suomalaisesta muinaisuskosta ja menneen ajan tavoista, haluan viedä oman juhlani vielä syvemmälle historiaan.

Suomessa kekri ei ollut yhteen päivään kohdentuva vaan ajanjakso, jonka katsottiin alkavan Mikkelinpäivästä ja päättyvän nykyisen pyhäinpäivän tienoille. Ajankohta vaihteli sen mukaan, miten syystyöt saatiin valmiiksi. Se liittyi siten täälläkin sadonkorjuuaikaan. Kekri eli köyry oli karjanhoidon, pellonviljelyksen ja hedelmällisyyden jumala. Kekriä ei siis alunperin meillä vietetty vainajien juhlana. Satovuoden viimeisenä ja uuden vuoden ensimmäisenä päivänä kekri korvasi meillä joulun ja uuden vuoden.

Myöhemmin kekri oli meilläkin tunnettu myös henkien yönä. Silloin vainajilla oli lupa kulkea elävien maailmassa. Vainajille jätettiin ruokauhreja pyhien puiden juurelle. Haltioille valmistettiin ruokia ja juomia, jotka vietiin navettaan tai talliin onnea tuottamaan.  Saunakin lämmitettiin ensin henkien kylvetettäväksi.

Viime vuonna meidän kummitustalossamme vietettiin Marrasyötä näin.

Tänä vuonna päätimme ensin, että vietämme kekriä vain perheen parissa. Mutta tänä aamuna lasten kanssa tuumimme, että mitäs jos kuitenkin laitettais pienet "ex tempore" halloweenkekkerit pystyyn! Huomenillalla siis Vihervaara muuttuu jälleen  kummituskartanoksi... ja pyhäinpäivän harras  tunnelma on mennyttä!! :)

Lisäksi tänään ja huomenna taidamme poimia muutaman muinaissuomalaisen kekriaikaan liittyneen tavan, kuten ruoan ja juoman vieminen vainajille ja haltijoille pyhän puun (pihlajan) alle. Sytytetään kekritulet. Lämmitetään ulkosauna kynttilän valossa. Annetaan henkien ja vainajien ensin saunoa kipakoissa löylyissä ja hiippaillaan sitten myöhemmin itse perässä omalla vuorollamme. 

Pyhäinpäivänä muistelen minun elämääni  tai sukuni historiaan kuuluneita ihmisiä, jotka ovat jossain muualla, poisnukkuneita hiljattain tai jo aikapäiviä sitten. Ajattelen kauempana olevia eläviä ihmisiä, jotka ovat vierailleet elämässäni ja saaneet ikuisen ja pysyvän paikan sydämessäni.  Kertaan menneen vuoden tapahtumia. Muistelen päättyneitä asioita, hyviä ja huonoja. Puhdistan mieltäni ja aloitan uuden vuoden kierron. On ollut aurinkoista ja on ollut myrskyjä. Mutta sateen jälkeen tulee aina uusia sateenkaaria :)

Jep, linssi taitais vaatia puhdistamista ;)

Ja vielä lopuksi meidän blogikissa Lilli esittelee uuden oleskelupaikkansa. Katon rajassa, ikkunan karmilla... Olemme jo oppineet, että ikkunat on nykyisin syytä pitää kiinni tai hyvin suppeasti raollaan. Kerran kissa jo putosi ikkunasta, onneksi ei käynyt kuinkaan. Toista kertaa ei kissan lukuisia elämiä testailla... yksi niistä lienee jo menetetty.

Oikein hyvää, rauhallista ja hauskaa pyhäinpäivää, halloweenia ja  kekriä teille kaikille!